Shattered Horizon

Pelin tapahtumat sijoittuvat nelisenkymmentä vuotta tulevaisuuteen. Ihminen toimii aktiivisesti avaruudessa, kunnes Kuussa sattuu katastrofaalinen räjähdys, joka repii nauravasta juustopallosta liki puolet säpäleiksi. Se asettaa avaruuspojat ahtaalle, sillä lentoliikenne Maan ja Kuun välillä katkeaa kiertoradalle singonneen rojun vuoksi. Kuunsirpaleille jääneistä tarvikkeista syttyy tietysti sota, eikä sen parempaa syytä hektisten nettikekkereiden pystyttämiseen sitten tarvitakaan. Parikymppiä likoon ja peli latautuu Steam-palvelusta suoraan omalle koneelle.

Ilahduttavinta Shattered Horizonissa on se, ettei peli apinoi tutuksi tullutta Halo-kaavaa. Sen sijaan Futuremark tarjoaa uusia ulottuvuuksia pelaamiseen ja lainaa vain vivahteita suosituista kilpailijoistaan. Ehkäpä lähin vertailukohta löytyy vuosituhannen vaihteessa huippunsa saavuttaneesta Tribes-sarjasta. Molemmat keskittyvät joukkuepohjaiseen taitopelaamiseen, jossa pelkkä herkkä liipaisinsormi ei vielä takaa menestystä. Keskeisimpänä erona Tribes on uskollinen painovoimalle, kun taas Shattered Horizon perustuu avaruuden painottomuuteen. Se antaa aivan uuden merkityksen rakettirepulle, joka voi nyt kiidättää kantajansa mihin suuntaan tahansa.

Liikkumisen perusajatuksen sisäistää yllättävän nopeasti, koska ohjaus ei ole juuri sen kummempaa kuin muissakaan hahmon silmistä kuvatuissa peleissä. Soturi on helppo viedä sinne, minne nenä osoittaa. Shattered Horizon ei missään nimessä tavoittele täydellistä realismia avaruuden toteutuksessa, mutta liike-energiaa simuloidaan silti suunnilleen niin kuin ennakkoon olettaisi. Esimerkiksi rakettirepulla saatua vauhtia riittää pitkälle eteenpäin, vaikka kaasukahvasta päästäisikin irti. Sillä on myös taktinen merkitys, sillä hissukseen lipuvaa astronauttia on vaikeampi havaita kuin alati urku auki liuhuttelevaa tulihäntää.

Helppo nakki Shattered Horizon ei silti missään nimessä ole. Taitoerot pelaajien välillä voivat olla poskettomia ja sain paikoin selkääni niin pahasti, että ihan hävetti. Parin ärräpään jälkeen on kuitenkin usein helppo hoksata, missä meni vikaan. Ehkä en liikkunut yhtä taitavasti kuin vastustaja tai kenties ajoin helppoon ansaan. Ikävä kyllä ihan joka kerta vikaa ei voi laittaa omaan piikkiin. Esimerkiksi ISS-avaruusaseman metallirakenteisiin on jäänyt sopukoita, joihin hahmo saattaa jäädä jumiin. Se ei ilahduta, kun vihollinen painaa täyttä häkää päälle. Onneksi tällaiset tilanteet ovat harvassa.

Oma taitolajinsa on sijainnin hahmottaminen taistelun tiimellyksessä. Varsinkin jos hahmoaan intoutuu kieputtelemaan ylösalaisin, hämärtyy suuntavaisto helposti. Tekijät ovat pyrkineet auttamaan suunnan hahmotusta luomalla inhimillisiä rakennelmia, joista ilmansuuntia voi tarkistaa. Useimmiten tässä onkin onnistuttu, mutta pahimmat sokkelot jättimäisen kuukiven sisällä vetävät sormen suuhun vielä tuntien pelaamisen jälkeenkin. Kenttiä opetellessa toivoisi, että sopukoita pääsisi tutkimaan jonkinlaisessa treenimoodissa tietokoneen ohjaamien vastustajien kanssa. Joillekin voi olla liian kova pala hypätä kaiken kokeneiden konkareiden sekaan räiskimään, kun ei tiedä parhaimpia - tai pahimpia - väijytyspaikkoja. Avaruudessa koulu on kovaa ja armotonta, mutta lopulta tulevat voitot tuntuvat sitäkin makeammilta.

Selviytymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää olla tiiviissä yhteydessä joukkuetovereiden kanssa. Yksinäiset sudet napsitaan tähtitaivaalta kuin marjat metsästä. Useampi silmäpari auttaa suojaamaan selustaa ja helpottaa vastustajien jallittamista. Vapaan liikkumisen ansiosta peliin aukeaa mielenkiintoisia taktikointimahdollisuuksia, sillä varomattomat viholliset voi yllättää periaatteessa mistä ilmansuunnasta tahansa. Kuinkahan monesti olen kuvitellut päässeeni rauhassa valtauspuuhiin vain saadakseni ikävän lyijymyrkytyksen suoraan yläpuolelta.

Rynnäkkökivääri toimii pelin ainoana aseena, mutta se on harvinaisen monipuolinen kapistus. Vaikka aseen keskeisin funktio onkin nopea sarjatuli, sopii se myös taka-alalla viihtyville tähyilijöille. Laskeutumalla läheiselle kivenlohkareelle ja vaihtamalla nopean liikkuvuuden paikallaan kököttämiseen tulee kiikarilla varustetusta aseesta lähes tarkkuuskiväärin veroinen salamurhaaja. Varsinkin visiiriosumat ovat pelottavan tehokkaita ja omiaan pitämään vastustajat liikkeessä. Kiväärillä voi lisäksi ampua rajallisen määrän taktisia kranaatteja, joilla on mahdollista luoda näkösuojaa, lamauttaa vihollinen tai räjäyttää nurkan takana piilotteleva vastustaja tähtäimen eteen.

Selkein pettymys pelissä on sisällön vähäinen määrä. Mukana ei ole minkäänlaista yksinpeliä, joten oletin saavani täysimittaisen nettipelin. Pelattavissa on kuitenkin vain neljä kenttää ja kolme pelimuotoa. Niistäkin kaksi perustuu periaatteessa samaan ideaan, alueenvaltaukseen. Esimerkiksi suosittua lipunryöstöä ei tueta lainkaan. Lupaukset ilmaisista lisäosista ovat houkuttelevia, mutta eivät tällä haavaa paljoa lohduta. Onneksi jokainen kenttä on erilainen kokonaisuus, joten taistelutilanteisiin joutuu mukautumaan kunkin kentän vaatimalla tavalla. Esimerkiksi The Arc sijoittuu maata kiertävälle asteroidivyöhykkeelle, jolla on paljon pieniä tai keskikokoisia kuunpalasia. Niiden seassa seikkailu on täysin erilainen kokemus kuin taistelu kiekkomaiselle murikalle sijoittuvalla Flipsidella, jolla näkösuojaa on haettava kuutukikohdan rippeistä ja kivenjärkäleen railoista.

Tietyllä tapaa Shattered Horizonista tulee mieleen konsoleilla ihastuttanut Battlefield 1943, mutta kenttien lukumäärän lisäksi peleillä on vähän yhteistä. Battlefieldin vahvuutena ovat erilaiset hahmoluokat ja ajoneuvot, jotka jakavat vasta-alkajillekin riemukasta tuhovoimaa. Shattered Horizon on tällä saralla hyvin yksiulotteinen peli, jossa keskitytään mittelemään tasavahvojen astronauttien kesken. Pelitasapainon kannalta se on hyvä asia - ehkä jopa siinä määrin, että äärimmäinen tasapunttisuus saattaa kääntyä peliä vastaan. Ventovieraiden kanssa pelatessa matsit tuntuivat nimittäin päättyvän turhan usein tasureihin. Pikaista viihdettä vaativat tavikset saattavat ehtiä turhautumaan ennen kuin peli paljastaa hienoutensa.

Porkkanaa ei liiemmälti tarjota myöskään kokemusjärjestelmän kautta. Pelaajat ansaitsevat kokemuspisteitä surmaamalla vastustajia, avustamalla joukkuetta ja pelaamalla kokonaisia otteluita. Mistään lähellekään Call of Duty 4: Modern Warfaren kaltaisesta järjestelmästä ei kuitenkaan voi puhua. Kohoavia sotilasarvoja lukuun ottamatta peli ei varsinaisesti palkitse kokemustasojen noususta, mikä on sääli. Palkintovarusteet kannustaisivat jatkamaan pidempään.

Teknisesti Shattered Horizon on huippuluokan tuote, joka ei vanhempia tietokoneita kumarra. Konepellin alta on paras löytyä rutkasti ruutia, jotta peliä pääsisi pelaamaan ilman takelteluja. Korkeimmilla asetuksilla audiovisuaalinen tykitys onkin sitten sillä tasolla, että se pistää monet kalliimmat pelit häpeämään. Kuunsirpaleiden täyttämä avaruus on karulla tavalla eteerinen ja kaunis, kun jättimäinen maapallo lipuu kaukana jalkojen alla ja kaatuneet tanssivat kirkkaassa auringonpaisteessa. Mitkään yksityiskohdat eivät ole varsinaisesti silmäänpistäviä, vaan kuvituksen vahvuus piilee kylmässä realismissa. Yksi hyvä esimerkki siitä on avaruuspuvun tekniikan kytkeminen pois päältä, jolloin pelaaja jää lähes tyystin ilman ääniä ja kykyä liikkua. Hiljaisuudessa lipuessa olo on kuin suoraan elokuvasta.

Nettipelin teko ei ole koskaan yksinkertaista, mutta Futuremark hoitaa homman ensikertalaiseksi hyvin. Shattered Horizon on ehdottomasti yksi lajityypin mielenkiintoisimmista tulokkaista pitkään aikaan. Poikkeuksellinen tapahtumaympäristö tarjoaa paljon uusia haasteita, jotka tekevät pelistä varteenotettavan vaihtoehdon loputtomiin jatko-osiin kyllästyneille räiskintäveteraaneille. Suuren yleisön kannalta sisältö jättää kuitenkin sen verran toivomisen varaa, että lajityypin goljatit pitänevät poteronsa - ainakin toistaiseksi. Kokemuksen jälkeen mieli ei vain voi olla mutustelematta ajatusta yksinpelillä varustetusta jatko-osasta.