The Wonderful 101: Remastered

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Laadukasta toimintaa pursuavan Bayonetta-sarjan sekä omituisen eeppisen Nier: Automatan luoneen Platinum Gamesin historiaan mahtuu astetta erikoisempia pelejä, joista alkaa tihkua uusintaversioita väistyvän konsolisukupolvenkin laitteille. Vanguish-räiskintä ilmestyi alkuvuodesta ensimmäisen Bayonettan rinnalla Playstation 4:lle ja Xbox Onelle, ja Wii U -konsolilla ensiesiintymisensä tehnyttä The Wonderful 101 -supersankariseikkailua vasta onkin odotettu nykylaitteille pitkään. Nyt loppukevään korvalla uusioversio on potkaistu Kickstarterista tietokoneille, pleikkarille ja Switchille, mutta onko maailma oikeasti kaivannut näitä pelastajia?

The Wonderful 101 on sadan hengen kokoinen kansainvälinen supersankarijoukko, joka puolustaa Tellustamme avaruudessa vaanivia valloittajia vastaan. GEATHJERK-aliensakki huomaa pian ryttyilleensä väärille superhemmoille, kun värikkäästi pukeutuvat sankarit torppaavat pahisten tuhoisia suunnitelmia parinkymmenen kentän muotoon pilkotuissa tehtävissä. Fabrizia Malgeri nostaa hyvin omassa arviossaan esille sen, kuinka pelin tarina tekee onnistuneesti pilaa nimenomaan japanilaisten supersankariohjelmien kliseistä - peliin kannattaakin ehdottomasti kytkeä kuunneltavaksi alkuperäinen japaninkielinen ääniraita, joka nostaa tunnelman ihan uusiin sfääreihin. Överisankarillinen soundtrack sykkii hienosti toiminnan taustalla, mutta tietoisen ärsyttävä haitarirenkutus pelin kauppatilan taustalla on suoraan sanottuna aika painajaismaista kuunneltavaa.

Operaatioiden johtoon valittu Red-keltanokka muodostuu luontevaksi keskushenkilöksi levottomalle ja omituisia hahmoja pursuavalle kokonaisuudelle, joka ei todellakaan ota itseään tarinan puolesta kauhean vakavasti. Redin omat taustat ja kipeä suhde kasvukipujensa kanssa kiukuttelevaan Luka-pikkupoikaan ovat kuitenkin kiinnostavia elementtejä tarinassa, vaikka kieli ei poistu vaikeampienkaan teemojen suhteen poskesta oikeastaan missään vaiheessa. Eeppisten taisteluiden käänteet ja yllätykset ennen kaikkea pomovastustajien kurittamisten suhteen ovat oikeasti aika jännittävää seurattavaa.

The Wonderful 101 Remastered on sekä televisiossa että Switchin omalla ruudulla oikein kivan näköinen tuttavuus kaikessa värikkyydessään ja vauhdikkuudessaan - muodostelemassa ravaavien supersankarien kipittäminen on hauskannäköistä seurattavaa, vaikka hahmomallit eivät olekaan lievässä pökkelömäisyydessään erityisen monimutkaisia, saati näyttäviä. Rakennukset ja vihollisalukset on suunniteltu hauskan lelumaisiksi, mutta toteutus pysyy selkeänä kautta linjan. Laadukas blur-efekti tuo tasosuunnitteluun samanlaista vaikuttavuutta ja jopa miniatyyrimäisyyttä kuin The Legend of Zelda: Link's Awakening -pelissä, ja hurjat ilmataistelut räjähtävine lopputuloksineen ovat todella messevän näköistä tapitettavaa niin televisiossa kuin Switchin omalla ruudullakin. Ruudunpäivitys ei pätki hurjimmankaan mättämisen keskellä, mutta omaan makuuni pelin liikuttelemattomissa oleva kamera pyrkii jatkuvasti turhan lähelle toimintaa. Kameranmiehen toilailut tuottavatkin melkoista turhautumista yhdistettyinä The Wonderful 101:n muihin ongelmiin.

Ensimmäinen pelin sudenkuoppa ammottaa pelaajan edessä heti alussa, kun sankarit tempaistaan toimintaan mukaan sen kummemmin selittelemättä - Fabrizia nostaa arviossaan hyvin esille toki sen tosiseikan, että ohjeistusten ja vinkkien määrää on lisätty alkuperäiseen peliin nähden, mutta pelaaja haahuilee pelin alkupuolella aivan liian pitkään käsittämättä aina kunnolla, mitä ja miksi pitäisi tehdä. Uusien jäsenten tuomien supervoimien käyttöönotto ja harjoittelu pelkkien kryptisten havainnekuvien varassa on melkoista tuuripeliä.

Supersankaripoppoon supervoimia otetaan käyttöön piirtelemällä maastoon kuvioita sen mukaan, mitä taitoa tarvitaan pelissä etenemiseksi - kolmion raapustamalla sankarit asettuvat riippuliitimen muotoon, ja vetäisemällä viivan kuilun ylle superhenkilöstö muodostaa riippusillan. Suoralla viivalla saa aikaan suosikkiaseekseni muodostuneen valtavan miekan, ja aaltoilevalla viivalla puolestaan ruoskan, jolla kelpaa repiä isompien vihollisten panssareita ja muita suojavarusteita irti turvallisen välimatkan päästä. Erikoisvälineistöä hyödynnetään varsin monipuolisesti niin taisteluissa, tasoloikinnassa kuin pulmanratkonnassakin, mutta toteutus tuntuu olevan koko ajan vähän sinnepäin. Switch-versiossa kuvioita voi töherrellä niin oikealla ohjaintatilla kuin konsolin kosketusnäytölläkin, mutta edellä mainittu lähitunnelmissa viihtyvä kamera tekee pelaamisesta ajoittain todella turhauttavaa. Pelaaja ei saa tiukoissa paikoissa kunnon käsitystä tilanteesta, vaikka kykynsä käyttöön antava sankari huutaa kurkku suorana vihjeitä siitä, mitä pelaajan pitäisi tehdä.

Piirtely tuo mieleen Okami-klassikon, mikä ei ole ollenkaan sattumaa, sillä monet Clover Studion avainhahmoista vaikuttavat tätä nykyä Platinum Gamesilla; myös pikkuiset ja isopäiset sankarihahmot tuovat mieleen Okamin hahmosuunnittelun. Valitettavasti Okami hoiti piirtelemisen paljon laadukkaammin ja tarkemmin, sillä monet The Wonderful 101:n kuviot, kuten nyrkki ja vasara, muistuttavat aivan liian paljon toisiaan, ja epätoivo ja turhautuminen leviävät rinta rinnan, kun pelaaja yrittää sohia epätoivoisesti kuvioita kasaan tiukassa tilanteessa. Yhdynkin Fabrizian ounasteluun siitä, että Pro Controller on televisiomuotoisessa pelaamisessa luontevampi ja jämäkämpi vaihtoehto. Ohjaimen isommat nappulat ja tatit ovat paikallaan The Wonderful 101:n kaltaisen tarkkuutta ja nopeutta vaativan pelin kanssa. Helpoin "Very Easy" -vaikeustaso antaa sopivasti löysää siihen, ettei sankarijoukko ehdi heittää henkeään ainakaan liian monta kertaa pelaajan yrittäessä keksiä epätoivoisesti ratkaisua kuolettavaan tilanteeseen.

Wii U -perua oleva vihreä pikkuruutu, josta voi tarkastella sankarijoukon koostumusta ja kykyjakaumaa, on niin ikään vähän kyseenalainen osa peliä. Varsinkin kannettavassa muodossa saa olla koko ajan tyrkkimässä sitä oikeaan yläkulmaan häiritsemästä keskellä käynnissä olevaa toimintaa - alun perin moinen valintaruutu oli Wii U:n ohjaimen näytöllä, ja ainakin itse koin ruudun ainoaksi funktioksi johtajahahmon vaihtamisen ja sitä kautta käytössä olevan supervoiman vaihtamisen, mutta jälkimmäinen luonnistuu piirtämisen avulla paljon nopeammin toiminnan keskellä. Onneksi pikkuruudun voi vääntää asetusten puolella varsin läpinäkyvään muotoon, jolloin se ei haittaa toiminnan hahmottamista.

Muutamassa pulmakohdassa ruutua tosin hyödynnetään varsin ovelasti; mieleeni jäi ennen kaikkea pelin alkupuolen kohta, jossa vihollisaluksessa olevat sankarit ohjaavat menopeliä sen lattiassa olevien nappuloiden avulla, ja pikkuruudun avulla pelaaja voi tarkastella, mikä meininki on aluksen ulkopuolella. Nämä nokkelat mutta hivenen unohdettavat osiot ovat varmasti pääsyy siihen, miksi pikkuruutu on edelleen menossa mukana.

The Wonderful 101 Remastered ei tuo vauhdikkaaseen ja toiminnalliseen kokonaisuuteen juuri uusia ominaisuuksia, vaan supersankarointi etenee toisaalta yhtä kiikkerissä mutta toisaalta aivan yhtä koukuttavissa merkeissä kuin aikaisemminkin. Yhden kentän mittaisissa pelisessioissa toiminta on ehdottomasti parhaimmillaan, ja Switch-versioon sisältyvä mahdollisuus kannettavaan pelaamiseen sopii ajoittaisiin maailmanpelastusoperaatioihin oivallisesti.