Observation

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Kansainvälinen avaruusasema Observation kiertää maapalloa keräten arvokasta tutkimustietoa avaruudesta. Yllättävä onnettomuus ravistaa kuitenkin asemaa, jolloin mahdollisesti ainoa eloonjäänyt astronautti, Emma Fischer, alkaa ratkoa onnettomuuden syytä ja palauttamaan aseman perustoimintoja. Onneksi Emman apuna on aseman tekoäly SAM, joka kykenee ohjaamaan ja tarkkailemaan asemaa kiinteillä kameroilla sekä pienellä paineilmalla liikkuvalla tutkimuspallolla.

Yllättävänä ja ainutlaatuisena ratkaisuna pelaaja ei ohjaakaan Emmaa, vaan tekoäly SAMia. Näin pelin tavoitteet tulevat luontevasti komennossa olevalta Emmalta, joka ei myöskään jaksa häröilyä, jos pelaaja ei keskity määrättyihin tehtäviinsä. Kuten tiedämme, avaruusalusten tekoälyt ovat aina luotettavia. Tämä luottamus saa vahvistusta, kun pian selviää, että asema on siirtynyt mystisesti Saturnusta kiertävälle radalle. Lisäksi SAMin musta laatikko paljastaa ainoastaan yleisellä tasolla, että siirtymä on tapahtunut SAMin toimien ansiosta.

Mysteerin ratkaiseminen saa nopeasti kierteitä, sillä kaikki ei ole todellakaan miltä näyttää. SAM on menettänyt ison osan muististaan, ja sitä myötä yhteyden aseman järjestelmiin. Myöskään muiden miehistön jäsenien sijainnista tai elintoiminnoista ei ole tietoa. Asema alkaa vastaanottamaan erikoisia symbolisia viestejä ulkopuolelta, ja pian tapahtumat alkavat saada painajaismaisia piirteitä. Ilman tarpeettomia juonipaljastuksia uusia erikoisia ja vielä erikoisempia käänteitä alkaa kasautua nopeasti.

Avaruusestetiikka on toteutettu todella upeasti ja uskottavasti. Tunnelmaltaan Observation on paljon velkaa Stanley Kubrickin elokuville. Ja tarkoitan tällä kiehtovaa avaruusmaisemaa enkä siis sitä, että teoksen lopussa näytettäisiin surrealistinen diashow, koska tuotantorahat loppuivat. Ylipäänsä hienoa tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi. Asema ei ole pelottava vaikkapa samalla tavalla kuten System Shockeissa, mutta jotain uhkaavaa leijuu jatkuvasti takaraivossa. Observation ei ole missään nimessä kauhupeli, mutta kenties psykologinen ja juonivetoinen jännityspulmapeli kuvaisi lajityyppiä melko hyvin.

En ole katsonut niin paljon dokumentteja astronauttien elämästä kuin haluaisin, mutta voisin kuvitella oikean avaruusaseman olevan jotakuinkin pelissä kuvatun kaltainen. Alus on täynnä pieniä yksityiskohtia, kuten seinään kiinnitettyjä makuupusseja. Näillä ei ole pelimekaanista merkitystä, mutta ne tuovat siellä olon tunnetta. Kenties hieman epäilyttävän paljon yksinkertaisia salasanoja näkyy kevyesti piilotetuilta post-it-lapuilta, mutta toisaalta kukapa avaruudessa olisi hakkeroimassa astronautteja?

Pelimekaniikka perustuu melko paljon erilaisten laitteiden kanssa puljaamiseen ja oikean kuvakulman hakemiseen. Koska pelaaja ohjaa asemaa, tapahtuu huoneiden tutkiminen lähtökohtaisesti 2-4 huoneessa olevan kameran avulla. Myöhemmin käyttöön tuleva tutkimuspallo kykenee tekemään samat asiat liikkumalla vapaasti, mutta käytännössä kameroiden käyttäminen on usein nopeampaa. Tämän ohjausmekanismin ansiosta pelaaja voi myös hyppiä tutkitusta huoneesta toiseen nopeasti käyttämällä aseman karttaa. Liikkumista varten pelaaja voi asettaa hahmotusta helpottavia reittipisteitä.

Aluksi aseman laitteiston ottaminen takaisin haltuun lähtee pienistä asioista, kuten ovijärjestelmien aktivoinnista. Tapahtumien edetessä SAM saa käyttöön yhä enemmän ajureita ja muita muistin kätköissä olevia asioita. Näin uusia laitteita pystyy ottamaan haltuun ja käyttöön. Monet tehtävistä ovat aseman fuusioreaktorin uudelleenkäynnistämisen kaltaisia käynnistystehtäviä. Härveleiden toimintamekanismia pitää yleensä pohtia hetken, mutta lähtökohtaisesti ne ovat lopulta ymmärrettäviä ja jopa intuitiivisia.

Muutenkin pulmat ovat lähtökohtaisesti onnistuneita, mutta myös negatiivisella tavalla erikoisempia tekeleitä mahtuu mukaan. Ymmärrän kyllä, että tekoälyn ajurit ovat hukassa ja monet järjestelmät on opeteltava alusta, mutta tästä huolimatta oloni on osaamisen kannalta lähempänä Officen klemmariapuria kuin IBM Watsonia. Lisäksi mukana oli joitain ikäviä hortoilutehtäviä. Esimerkiksi aseman ulkopuolella avaruudessa liikkuminen oli sinänsä upeaa, mutta tuntemattoman näköisen ohjauslaatikon etsiminen koko aluksen alueelta ei ollut enää hauskaa. Loppupuolella mukaan mahtuu vielä erityisen harmillinen labyrinttitehtävä, jossa eteneminen vaatii kiinni jäämistä. Valitettavasti onnistuin piiloutumaan niin taidokkaasti, etten jäänyt kiinni, eikä tehtävässä voinut enää edetä - eteneminen olisi ollut todella mahdotonta ilman läpäisyohjeita.

Observationin myötä kehittäjä No Code siirtyy pysyvästi seurantalistalleni. Jo heidän edellinen julkaisunsa, Stranger Things -henkinen Stories Untold, oli hyvin vakuuttava ja uusia ideoita tarjoava peli. Myös Observation on aidosti uudella tavalla pelattava teos, joka on pienistä kömpelyyksistään huolimatta todella onnistunut. Jos pitää Avaruusseikkailu 2001:stä elokuvana, pitää myös tästä pelistä.