Supreme Commander 2

Supreme Commander -pelisarja tarjoaa varsin harvinaisen vinkkelin sotaan. Kun huolellisen valmistautumisen ja joukkojen rakentamisen jälkeen monisatapäinen armeija lakoaa vihollistulessa vain muutamien selvitessä karkuun uhkarohkeasta rintamahyökkäyksestä, pelaaja kokee pienen häivähdyksen Krimin sodan tai ensimmäisen maailmansodan verilöylyistä. Onneksi kyseessä on vain virtuaalinen sota, jossa kaiken lisäksi käytetään miesten sijasta robotteja. Joka tapauksessa mieletön uho saattaa muuttua nopeasti massiiviseksi murheeksi, mikäli aivonystyrät eivät havaitse taktisia haasteita ajoissa.

Juonella pelataan hieman aiempaa voimakkaammin, ja tarina toimii lisäksi sodan kolmen eri osapuolen yksiköiden opettajana. UEF pullistelee entiseen malliin, Cybran potee olemisen tuskaa ja Illuminates kamppailee sisäisten ristiriitojen ja yleisen olemassaolon kanssa. Tarinan kaari vaihtelee petoksista epätavallisiin liittolaisuuksiin ja vanhojen tuttujen tapaamisiin. Pääosin kenttien alussa puhuvien päiden avulla kulkeva juoni tarjoaa kivan lisän varsinaisen porkkanan mausteena. Osa ääninäyttelijöistä on jopa yllättävän päteviä, ja antavat joillekin hahmoista oikeaa persoonallisuutta puheillaan.

Löpinät sikseen, tänne on tultu taistelemaan. Molemmat pelaajat aloittavat kentän päistä omissa Komentajaroboteissaan. Nämä tulevaisuuden 50-tonniset monitoimisuurkoneet voivat hoitaa kaikkea rakentamisesta alkupuolen tukikohdan puolustamiseen ja asiallisesti päivitettynä jopa vastustajan rynnäköintiin. Ihan miten tahansa komentoroboa ei kannata juoksuttaa ympäriinsä, sillä sen menettäminen tarkoittaa pelityypistä riippuen joko pelin päättymistä tai melkoista, tukikohtia ja yksiköitä siloittavaa ydinräjähdystä.

Erilaisten taistelurobottien kirjo on ennennäkemättömän monipuolista. Pienistä tankeista ja kaksijalkaisista roboteista päästään niin maata, merta kuin ilmaakin dominoiviin Kokeellisiin yksiköihin, joita on tällä kertaa entistä enemmän. Pienet Kokeelliset saa käyttöönsä jo alkupuolella peliä, jonka lisäksi yleistä pelitempoa etenkin ykkösosan hitaan alun kohdalla on kasvatettu. Kokeellisia yksiköitä on kaikenlaisia erikokoisista tankeista ja superroboista aina hämäriin lonkerosukellusveneisiin ja yksiköitä ampuviin tykkeihin. Voimakkaiden Kokeellisten yksiköiden varaan voi rakentaa monenlaisia strategioita, joka luo pelille syvyyttä ja uudelleenpeluuarvoa.

Rakennusten määrää on hieman karsittu ykkösestä virtaviivaistamisen nimissä. Itse en jäänyt kaipaamaan resurssien säilömiseen tarkoitettuja massa- ja energiasäiliöitä tai muuta sälää. Teknologian kehitys tapahtuu nyt taistelusta ja tutkimuslaitoksista saatavilla teknologiapisteillä vanhan tuotantolaitosten päivityksen sijaan. Teknopuussa kiipeämällä saa käyttöönsä parempia perusyksiköitä, uusia kykyjä (kuten Cybranin näppärä rakettimoottori kaikille perusmaayksiköille) ja korkeamman tason yksiköitä. Ylipäätänsä Supreme Commander 2:ssa ollaan selvästi siirrytty tukikohdan mikromanageroinnista massiivisten joukkojen käskyttämisen ja taktiikoiden luomisen suuntaan, ja hyvä niin.

Ulkoasun puolella Supreme Commander 2 on hyvää perustasoa. Yksiköiden ulkoasussa ollaan tingitty konevaatimuksien kurissa pitämiseksi. Samassa kentässä voi raivota yhtä aikaa useita, satojen yksiköiden välisiä taisteluita. Jo pelkkä armeijan koko yhdessä näppärien erikoisefektien, räjähdysten ja tulituksen kanssa tekee pelistä loppua kohden yhä vaikuttavampaa katsottavaa. Ääniefektit monine päällekkäisine tasoineen luo mahtipontisen musiikin kanssa hyvän pohjan organisoidun sotakaaoksen rytmittämiseksi.

Toteutustapansa ja yksikkömääriensä ansiosta Supreme Commander 2 on omanlaisensa kokemus. Satojen robottien hukkuessa murhaavassa tykkitulessa muiden taktiikkanaksupelien parinkymmenen yksikön kahakat jäävät nopeasti unholaan. Komentaja kaipaa myös entistä enemmän koko taistelukentän kattavaa pelisilmää, jossa yksittäisen yksikön menetys ei paljoa paina, jos koukkausliike selustaan muuten onnistuu. Moninpelissä mahdollisuudet ovat entistä valtavammat, erilaisten pelaajien ottaessa käyttöön pelin tarjoamat erilaiset taktiikkavaihtoehdot. Joku yrittää jyrätä halpojen yksiköiden tuomalla silkalla massalla toisen keskittyessä vaikkapa ilmavoimiin tai ydinpommien kehitystä edeltävään siilipuolustukseen. Uudistukset ykkösestä ovat olleen oikeansuuntaisia ja maltillisia, mutta mitään massiivisia kehityshyppyjä ei olekaan tapahtunut.

Peli on arvioitu PC-version perusteella, joka studion mukaan pitäisi pyöriä "paremmin kuin ykkösosa". Tulevan Xbox 360 -version Gas Powered Games lupaa olevan yhtä laaja kuin kotikoneellakin ilman "konsolityhmennystä".