Perfect Dark

Pelin taustat kertovat naispuoleisen salaisen agentin, Joanna Darkin, edesottamuksista DataDyne-organisaation ja mystisen Skedar-rodun välisen salaliiton setvimisessä. Vaikka kyseessä on peli- ja kirjasarjan ensimmäinen osa, se on silti draaman kaaressa tarinan lopettava teos, siinä missä Xbox 360:n julkaisupeleihin kuulunut Perfect Dark Zero on ensimmäinen osa. Tästäkin syystä Perfect Darkin uusintajulkaisu on järkevä veto.

Uuden tulemisen myötä pelimoottoria on myös viilattu jonkin verran. Tekstuurit ovat tarkempia, peli pyörii alkuperäistä puolet nopeammin ja yleisilme on selvästi siistimpi. Samalla peli myös näyttää ikänsä. Toinen toisensa jälkeen samanlaisista palikoista kootut kentät ja autiot käytävät eivät enää ole tätä päivää ja häiritsevät pelikokemusta jonkin verran. Myös pelimoottorin nopeutuksella on huonot puolensa, tähtääminen on nimittäin uusioversiossa paikoitellen liiankin liukasta.

Sisältönsä puolesta peli on kuitenkin edelleen rautaa. Tehtävät ovat monipuolisia, haastavia ja hyvin kirjoitettuja. Omalaatuinen agenttitunnelma on niin ikään tallella, kiitos hyvin kirjoitetun tarinan ja iki-ihanan Joannan. Oman osansa tunnelmaan antavat myös Joannan vinkeät agenttivempeleet, kuten kauko-ohjattava kamera ja salasanat murtava dekooderi. Vaikka pelillä onkin jo ikää 10 vuotta, siihen tempautuu edelleen mukaan vastustamattomasti, joten ilmeisesti Rare teki jotain oikein jo aikanaan. Pitkän yksinpelikampanjan lisäksi pelin keskuksena toimivasta kartanosta löytää myös lisähaasteita ja salaisuuksia pelin etenemisen mukaan, joten rahoilleen saa varmasti tarpeeksi vastinetta.

Yksinpelin ohella Perfect Dark muistetaan moninpelistään. Samalla koneella pelattuna moninpeli potkii edelleen kympillä. Joko yhteistyössä samalla puolella pelattuna, perinteisempiä moninpelitiloja hakaten tai Counter-Operative -tehtävissä joissa yksi pelaaja suorittaa tehtävää samalla kun muut yrittävät estää sen, kaikki osa-alueet toimivat ja hauskaa piisaa. Harmittavasti pelin verkkopelikoodi on kuitenkin selvästi keskeneräinen. Jos pelaajia löytää siedettävän verkkoviiveen päästä, peli rullaa hyvin mutta pienikin notkahdus viiveessä johtaa ohjauksen todella ikävään viivästelyyn. Efekti on hieman samankaltainen kuin joskus Doomia modeemilla pelatessa. Viive tuntuu myös tunnistuvan hieman satunnaisesti, joten verkkopelistä muuttuukin varsin nopeasti arpapeliksi.

Koska pelattavaa piisaa reilusti, eikä hintakaan päätä huimaa, on Perfect Dark kannattava hankinta pienistä mutinoista huolimatta. Joannan matkassa on kivaa sekä jännää ja vaikka ikä pelin ulkoasua onkin nakertanut jo pahasti, kenttäsuunnittelu on silti pätevää jälkeä. Jos Joannan seikkailut ovat tulleet tutuksi vain heikohkon Zeron myötä, nyt viimeistään kannattaa tarkistaa että mistä ne sedät foorumeilla aina höpisevät. Halpa virtuaalinen museomatka 3D-räiskintöjen huipulle 10 vuotta sitten antaa myös näkökulmaa nykypeleihin verrattuna.