Transformers: War for Cybertron

Kahdella edellisellä Transformers-pelillä oli leffalisenssi takanaan, mutta War for Cybertron on vapaa mokomista pakotteista. Niinpä High Moon Studios tekee kauan kaivatun liikkeen ja vie oman näkemyksensä muuntautujista sarjan kulta-aikoihin, ensimmäisen lelu-, sarjis- ja animaatiosarjan sukupolveen. Peli sijoittuu nimensä mukaisesti kokonaisuudessaan Cybertron-planeetalle, sen viimeisiin hetkiin ennen robottien pakolaisretkeä Maahan.

Taustatarina on Transformersinsa tuntevalle silkkaa parhautta alusta loppuun, sillä lähtökohtia ei ole käytetty ainoastaan tarinaan. Jokainen hahmo on kirjoitettu ja myös mallinnettu G1-esikuviensa mukaan, joten esimerkiksi Soundwave puskee energon-kuutioita rinnastaan ja lähettää pienet robottikätyrinsä tekemään likaisen työn puolestaan. Tarinaa kerrotaan erinomaisesti kirjoitetun dialogin voimin, joka on niin ikään uskollinen alkuperäiselle sarjalle. Varsinkin Megatronin ja Starscreamin välistä sanailua kuuntelee ilokseen. Dialogin lisäksi myös ääninäyttelijät tekevät erinomaista työtä, mukaanlukien se ainoa oikea Optimus Prime, Peter Cullen.

Myös itse peli poikkeaa rutkasti kahdesta edellisestä pelistä. Poissa ovat liian pienet hiekkalaatikot, sen sijaan Cybertronin sodat etenevät tiukassa putkessa tehtävä kerrallaan, hieman Gears of Waria muistuttaen. Kranaatti lentää, laser suihkuaa ja ammukset kolisevat varsin tuttuun malliin. Pientä ehostusta muuten tuttuun systeemiin tuovat Transformerit itse, ajoneuvomuotojensa turvin. Oli alla sitten tankki, lentokone tai auto, muuntautumisilla on käyttöä jatkuvasti ja niiden avulla tilanteisiin on mahdollista etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Jos elo käy planeetan pinnalla liian tukalaksi, voi lentokoneella suhahtaa vihollislinjan taakse tuhoa tekemään.

Rakenteeltaan yksinpeli on hieman ristiriitainen. Reiluun kymmentuntiseen yksinpeliin mahtuu rutkasti hienoja hetkiä, mutta myös turhaa venyttämistä loputtomien käytävien ja turhien taistelujen muodossa. Silläkin uhalla, että yksinpelistä olisi tullut lyhyempi, tiiviimpi rakenne olisi toiminut selvästi pelin eduksi, varsinkin kun pitkäveteisimpien osuuksien aikana itse Transformeritkin pysyttelevät hiljaa. Parhaimpien hetkien aikana leuka sitten loksuu useaankin otteeseen ja fanin sydäntä sulataan urakalla.

Pelin pääpaino on kuitenkin moninpelissä. Mitään oleellista uutta ihmeellistä moninpeli ei päällepäin tarjoa. Yhteistyöpelin lisäksi tarjolla on Escalation, jossa pikkuvihollisia liiskataan kaverin kanssa aalto kerrallaan sekä hahmonkehityksellä pelaajaa koukuttavat tavallisemmat pelimuodot. Kuolonmatsit, lipunryöstöt ja Battlefieldeistä ideoidut kontrollipisteiden valtauksen ovat mukana niinkuin pitääkin. Mielenkiintoisin tuttavuus on Code of Power, jossa osapuolet vuorotellen yrittävät joko kaapata tai puolustaa omaa voimakoodiaan. Hyökkäävällä osapuolella on viisi minuuttia aikaa kaapata koodi niin monta kertaa kuin mahdollista, sitten vaihdetaan puolia.

High Moon on kuitenkin onnistunut tekemään moninpelistä tuoreen tuntuisen kokemuksen robottivoiman avulla. Ajoneuvoja ei tarvitse kaapata, sillä jokainen robo on ajoneuvo itsessään. Muuntautumiset tarjoavat rutkasti valinnanvaraa ja vaihtoehtoisia taktiikoita käytettäväksi, sillä ajoneuvot ovat nopeita pirulaisia. Lisäksi robot on jaettu hahmoluokkiin, joiden erot korostuvat moninpelissä entisestään. Tiedustelija on muita heikompi taistelija, mutta sen varusteista löytyy muun muassa näkymättömyys, joilla vihollisen sivustaan on varsin hauskaa tehdä yllätyshyökkäyksiä. Soturit ovat vahvoja mutta hitaita jässiköitä ja tiedemies-lentokoneiden etuja tuskin tarvitsee erikseen edes mainita. Jokaisella hahmoluokalla on oma taitopuunsa ja avattavat ominaisuudet hahmonkehityksen myötä. Tasojen kasvattaminen koukuttaa tappavan tehokkaasti, sillä kokemuspisteitä ei kerry pelkästään vihollisten liiskaamisesta ja lippujen kaappaamisista. Peli tarjoaa nimittäin hahmoluokkakohtaiset tehtävät, jotka onnistuessaan ropsauttavat laariin huiman määrän kokemuspisteitä. Niinpä tiedustelijan lähitaisteluliikkeitä tulee käytettyä paljon ja hartaasti, kun tietää sen edesauttavan seuraavan tason lähestymistä reilusti. Jostain kumman syystä moninpeli on tarjolla vain netin yli, vaikka yhteistyö ja Escalation toimisivat erinomaisesti samankin ruudun ääressä pelattuna.

Pelin sydämenä toimiva Unreal Engine 3 takaa toimivan ja vauhdikkaan nettikoodin, vaikka hintana onkin ympäristöjen staattisuus. Pelimoottorin ikä näkyy myös pelin ulkoasussa, joka ei pärjää nykypelien parhaimmistolle, vaikka grafiikka erittäin selkeää ja siistiä onkin. Virtuaalisen Cybertronin luomisessa on joka tapauksessa onnistuttu mainiosti. Musiikkia peli tarjoaa jostain kumman syystä vain silloin tällöin ja kipaleet ovat järjestään unohdettavaa kamaa. Outo yksityiskohta muuten pätevän toteutuksen keskellä.

War for Cybertron on erittäin positiivinen yllätys. Se lämmittää vanhan Transfomers-fanin sydäntä suunnattomasti, mutta tarjoaa silti pätevää pelattavaa myös tuoreemmalle muuntautujasukupolvelle. Pienellä viilauksella lopputulos voisi olla jopa erinomainen, mutta tällaisenaankin se on kirkkaasti paras pelaamani Transformers-näkemys. Optimus Prime hymyilee hyllyni päällä tyytyväisenä.