Suomi
Gamereactor
arviot
Starcraft II: Wings of Liberty

Starcraft II: Wings of Liberty

Etelä-Korean kansallisurheilulaji on viimeinkin päivittynyt toiseen osaansa. StarCraft II on yksi niistä peleistä, joita on odotettu kieli pitkällä jo vuosia, ja odotukset ovat olleet todella korkealla. Jotkut tulevat epäilemättä pettymään lopputulokseen, kun taas toiset ovat onnensa kukkuloilla.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Pelin alkaessa on kulunut neljä vuotta ensimmäisen osan tapahtumista. Mengsk hallitsee keisarina ja Jim Raynor viettää aikaansa syrjäplaneetalla, lain kouran ulottumattomissa. Kumpikin saa ikävän yllätyksen, kun voitetuksi luullut zergit palaavatkin joukolla uhkaamaan ihmisrotua, johtajanaan tietysti terien kuningatar Kerrigan. Kun varjoissa liikkuvat vielä suuremmat voimat tulee Raynorille selväksi, ettei hänellä ole varaa jättää tätä taistelua käymättä.

Blizzardia ei ole koskaan voinut haukkua kovin omaperäiseksi. Yhtiö on tunnetusti lainannut aiemmin Games Workshopin Warhammer ja Warhammer 40k -universumeista surutta kaikenlaista. Vanhat lainat ovat edelleen voimassa, ja ne ovat nyt saaneet seurakseen myös joukon uusia. Starcraft II: Wings of Liberty onkin kuin sekoitus James Cameronin, Michael Bayn ja Jerry Bruckheimerin hienoimpia hetkiä. Ruudulta erittyy niin paljon testosteronia, että pelaajista siloposkisimmatkin kasvattavat luultavasti komean parran riittoisan yksinpelikampanjan aikana.

En koita tässä väittää, että ensimmäinen osa olisi ollut mitenkään tyttömäistä menoa, mutta Starcraft II: Wings of Liberty vie äijäilyn aivan uudelle tasolla. Kaikki on aivan rajattoman eeppistä, kuorot ja orkesterit säestävät pauhaten dramaattisia hetkiä, ja jokainen lause on täynnä suurta tunnetta. Pelin suosituin tunnetila on tietysti monumentaalinen tiheys, ovathan hahmot enimmäkseen avaruuden suurimpia punaniskoja, joiden maailmaa pitävät kasassa ilmastointiteippi ja paha asenne.

Tässä piileekin pelin charmi. Starcraft II -trilogian ensimmäinen, ihmisten näkökulmaan keskittyvä osa on eeppinen tarina jästipäistä, joiden hartioilla lepää koko universumin kohtalo. Kaikki nupit ovat kaakossa koko ajan ja homma vedetään niin överiksi, ettei sille voi kuin hymyillä. Kyllä, se on enimmäkseen lainattua, kopioitua tai varastettua, mutta se on koottu mitä mainioimpaan pakettiin, ja se on hauskaa. Tämä tekeekin Blizzardista pelialan Quentin Tarantinon, jonka päässä ei ole montaa omaperäistä ajatusta asunut, mutta joka osaa ottaa vanhaa materiaalia ja koostaa siitä jotain näennäisesti uutta ja upeaa.

Tämä on mainos:

Suurimman lainan Blizzard on tällä kertaa silti ottanut itseltään. Starcraft II: Wings of Liberty on edeltäjänsä modernisoitu versio. Se on juuri sitä mitä aiemminkin mutta enemmän ja suuremmalla resoluutiolla. Sangen tutunoloisten tehtävien ympärille on kehrätty enemmän videopätkiä, enemmän puhetta, enemmän valintoja ja enemmän maailmaa. Tämä laajentaa pelin horisontteja ja piristää muuten kovin tuttuja kuvioita.

Hahmot nähdään tehtävien välillä siviilissä ja Jim Raynorin kautta pelaaja pääsee nauttimaan esimerkiksi paikallisen uutiskanavan jokseenkin FOX-henkisestä tarjonnasta. Toisten hahmojen kanssa käydään juttutuokioita ja aseteknologiaakin voi nyt kehittää eteenpäin. Tätä ei myöskään tehdä tyhjiössä, vaan uusi teknologia maksaa rahaa jota tehtävien kautta hankitaan. Matkaan tarttuu myös tavaraa zergeiltä ja protosseilta, jotka antavat erilaisia vaihtoehtoja kaluston parantamiseen. Näin pelaaja pääsee muokkaamaan armeijastaan omaa pelityyliään tukevan kokonaisuuden.

Kuten sanottua, itse taistelut ovat tuttua kauraa. Yksiköitä on viilattu ja tasapainotettu korealaisten fanaatikkojen avustuksella, ja lopputulos toimiikin todella komeasti. Kalusto on paljolti tuttua edellisestä osasta, muutamilla lisäyksillä ja muutoksilla. Tehtävät ovat aiempaa dynaamisempia, eikä enää ole niin helppoa vain istua puolustuslinjojensa takana rakentamassa joukkoa, jolla mopata tietokoneen vipeltäjät kartalta. Tämä on hyvä muutos, koska se osaltaan valmentaa pelaajia moninpelin ihmeellistä maailmaa varten.

Tämä onkin luonnollisesti oma lukunsa. Starcraft II on sidottu Battle.net-palveluun, jonka kautta pääsee parilla napinpainalluksella osaksi jotakuinkin haluamansa laista matsia. Ikävä kyllä valinnoissa ei kysytä haluaako itselleen pelikumppanin, joka ei karkaa pelistä kesken kaiken tai tee muuten vain käsittämättömiä vetoja, mutta tämä ongelma on varmasti kaikille verkkopelaajille jo vanhastaan tuttu.

Tämä on mainos:

Battle.netissä pidetään luonnollisesti kirjaa voittajista sekä häviäjistä, ja se muodostaa oman, suuren yhteisönsä, joskin osat siitä olivat vielä tätä kirjoitettaessa työn alla. LAN-bileitä ei Starcraft II: Wings of Libertyn kanssa puolestaan järjestetä, sillä Blizzard poisti tämän vaihtoehdon pelistä, omista syistään. Kaikki pelaaminen tapahtuu siis yhtiön omien palvelimien kautta, joka on varmasti omiaan herättämään kränää joissain pelaajissa.

Ainoat selkeät ongelmat StarCraft II:ssa ovat juuri teknisiä. Sen asentaminen on ollut monille suuren työn ja tuskan takana, ja vei ensimmäiset neljä tuntia myös tämän arvostelijan vuorokaudesta. Peli myös tykkää kaatuilla, ei onneksi tehtävien aikana, mutta kohtuullisen innokkaasti niiden välillä. Näin pitkään kehitelty tuote ei saisi enää kärsiä tällaisesta.

Visuaalisesti Starcraft II on todella toimiva. Grafiikka on koreaa, mutta säilyttää silti selkeytensä. Yksityiskohtiin on panostettu ja koloniamaailmat todella näyttävät asutuilta, bajamajoja myöten. Myös yksiköissä on löydetty sopiva välimaasto näyttävyyden ja tunnistettavuuden väliltä joka tuleekin tarpeeseen, sillä taisteluissa voi nyt olla porukkaa huomattavasti aikaisempaa enemmän.

Musiikkipuoli pelissä on joko hyvin eeppistä tai hyvin punaniskaista. Tehtävien välillä pääsee räpeltämään jukeboksin kanssa joka sisältää oikeita hittejä, kuten Lynyrd Skynyrdin klassikko Sweet Home Alabama, sekä peliä varten sävellettyä materiaalia, jossa lauletaan zergeistä ja haulikoista. Tehtävien aikana kuullaan ajoittain yllättävänkin tuttuja säveliä, jotka on uudelleenmukailtu ykkösosan taustaraidoista.

Pelattavuus on puolestaan jotakuinkin juuri siinä missä se on aina ollutkin. Vaikka ykkösosa julkaistiin kaksitoista vuotta sitten, ja tosiaikastrategiat ovat edenneet niistä päivistä osin huomattavastikin, ei Starcraftin käyttöliittymä ole liikahtanut juuri mihinkään suuntaan.

Myönnettäköön, kyseessä on selkeä ja klassinen järjestelmä, mutta joillekin tämä näennäinen pysähtyneisyys saattaa olla vaikea pala niellä. Se on silti ymmärrettävä valinta, onhan pelin tarkoitus myydä ammattipelaajille, jotka ovat tottuneet hakkaamaan näitä nimenomaisia kuvioita kuin konekirjoittaja ikään.

Tiivistetysti voidaankin sanoa, että Starcraft II: Wings of Liberty on edeltäjänsä graafinen päivitys, johon on lisätty komeita välianimaatiopätkiä, paljon kaikenmoista hupaisaa oheissälää ja painotusta moninpeliä kohden. Joitakin tämä tulee korpeamaan loputtomasti, onhan peli ollut kehittelyssä jo vuosia. Toisille tämä taas on taivaan lahja, koska he saavat lisää juuri sitä mistä he pitävät, paljolti muuttumattomassa muodossa. Itse sijoitun näistä kahdesta leiristä jälkimmäiseen.

HQ
Starcraft II: Wings of LibertyStarcraft II: Wings of LibertyStarcraft II: Wings of LibertyStarcraft II: Wings of Liberty
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Päivitetty StarCraft I, hauskat välianimaatiot, asenne
-
Päivitetty StarCraft I, huono asentuvuus, kaatuilu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

3
Starcraft II: Wings of LibertyScore

Starcraft II: Wings of Liberty

ARVIO. Kirjoittaja Mika Sorvari

Eeppinen tarina jästipäistä, joiden hartioilla lepää koko universumin kohtalo. Kaikki nupit ovat kaakossa koko ajan ja homma vedetään niin yli, ettei sille voi kuin hymyillä.



Ladataan seuraavaa sisältöä