Pelin tavoittelema antisankaristatus huipentui silloiseen lahjusjupakkaan, joka kaikessa halpamaisuudessaan nosti Kane & Lynch: Dead Menin kansan tietoisuuteen. Kysymys kuuluukin, pärjätäänkö tällä kertaa pelin omilla meriiteillä.

Pääsin takomaan Kane & Lynch 2: Dog Daysin yksinpelikampanjaa jo hyvän aikaa sitten. Siinä seurattiin miekkosten matkaa ojasta allikkoon Shanghain tylyssä alamaailmassa. Paikallisen Triadijengin nokkamiehen pislattaminen saa aikaan ajojahdin, johon sekoittuvat niin virkavalta, gangsterit kuin Lynchin rakastettukin. Se, kuka sopasta selviää, jääköön paljastamatta. Yksinpelistä voi tarkemmin lukea pari viikkoa sitten kirjoittamastani ennakosta.

Jotta vältän itseni toistamisen, keskityn tässä arvostelussa pääosin moninpelin kuvailuun - kokonaisuus huomioidaan pisteytyksessä. Siinä missä ykkösosa tarjosi hyvin rajalliset nettimahdollisuudet, täyttää Dog Daysin verkkopeli nykyvaatimukset. Tärkeimpänä uudistuksena pidän yhteistyöpelin siirtämistä nettiin, joskin vanhan koulukunnan miehet voivat silti räiskiä menemään jaetulla ruudulla. PvP-puolella tarjotaan kolme eri pelimoodia: Dead Menistä tuttu Fragile Alliance, perinteisempää tappomatsia muistuttava Cops & Robbers ja pienen vivahteen ryöstökeikkoihin tarjoava Undercover Cop.

Fragile Alliance on kolmikosta se mielenkiintoisin, sillä harvoinpa mikään peli on kannustanut pelaajia kääntymään tiimikavereitaan vastaan. Siinä missä Halo 3 rankaisee oman miehen teilaamisesta, Kane & Lynch suorastaan kehottaa tekemään niin: Mikäli kääntää takkinsa oikealla hetkellä, voi rikospaikalta paeta kaiken keräämänsä saaliin kanssa. Muutoin massit joutuu jakamaan, mutta tällöin välttyy petetyn kaverin kostoiskuilta seuraavilla pelikierroksilla. Pelin viimeisillä kierroksilla täytyy olla erityisen varovainen, sillä tällöin useimmat yrittävät mitä röyhkeämpiä kikkoja päästäkseen saalismäärässä johtoon.

Tämä on mainos:

Fragile Alliancen tarjoilema uudentyyppinen pelitapa on kieltämättä mielenkiintoinen paperilla, mutta varjopuolena se houkuttelee puoleensa juuri niitä verkkopelien urhoja, jotka Team Fortress 2:ssa jumittivat koko tiimin respawn-huoneen sisään seisomalla oven päällä. Samaten ne halonhakkaajat, jotka ajelevat erinäisillä mönkijöillä samassa joukkueessa pelaavien päältä, pääsevät elementtiinsä Dog Daysin moninpelissä. Tiimityöskentely on siis täysin sattumankauppaa, sillä Eidos on jättänyt aulasysteemin tietoisesti vajavaiseksi, jolloin oman kaveriporukan kanssa dominoiminen ei välttämättä onnistu. Lopputuloksena Fragile Alliance joko iskee kunnolla, tai ei jaksa kiinnostaa parin matsin jälkeen yhtään. Kaksijakoisuus on huomattava.

Cops & Robbers on puhdasta tappomatsaamista, jota varmastikin kaikki tätä lukevat ovat kokeilleet jossain pelissä tavalla tai toisella. Undercover Cop puolestaan esittelee saman ryöstä ja pakene -kuvion kuin Fragile Alliance, mutta tällä kertaa yksi rötösherroista onkin kyttä. Tämän tehtävä ei ole helppo: ryöstö pitäisi pysäyttää yhden miehen voimin. Undercover Cop vaatii pelaajalta salakavaluutta, sillä paljastuminen tietää nopeaa lynkkausta. Onneksi salakytällä on hihassaan muutama hyvä temppu ja jo edellä mainittu pakollinen satunnainen peliporukka helpottaa tehtävää - kommunikointi on tunnetusti vaikea laji jenkki-ipanoille (suomalaisethan ovat aina fiksua porukkaa).

Kane & Lynch 2: Dog Days sopii parhaiten pelaajille, jotka ovat verkkopelin yksinäisiä susia, eivätkä tarvitse ketään suojaamaan selustaa. Netissä vain ahneimmat ja törkeimmät pärjäävät, muut joutuvat pelaamaan pikkurahoista. Kun pelattavuus toimii ja karttoja on riittävästi, on menon maittavuus kiinni paljolti henkilökohtaisista taipumuksista. Pelkän lyhyehkön - noin seitsentuntisen - yksinpelin takia ei täyttä hintaa kannata maksaa.