Crusader Kings III

Crusader Kings III:n arvioiminen on kuin viimeisintä FIFAa pelaisi. Takana on noin 60 tuntia aktiivista peliaikaa, mutta silti en koe saaneeni täyttä käsitystä ennen kuin olen pelannut useamman kuukauden ajan. Paradox Interactiven teoksessa nimittäin riittää syvyyttä, ja kaiken sisällön auki luetteleminen ei ole mielekästä. Kerro kuitenkin tähän saakka keräämistäni kokemuksista, ja lätkäisen loppuun arvosanan.

Crusader Kingsin tarkoitus on luotsata oma suku läpi historian. Tämä tietenkin kattaa niin ylä- kuin alamäkiäkin hallittaessa isoja linnoja niin Euroopassa, Afrikassa ja idässä. Roolikseen voi valita joko kuninkaan tai kuningattaren. Toisaalta nokkimisjärjestyksessä voi mennä alemmaksikin, ja olla vaikkapa kreivi tai herttuatar. Pelissä tapahtuu paljon kaikenlaista, ja kaikkea ohjataan isokokoisella ja yksityiskohtaisella kartalla. Näkymää reunustavat tietoa pursuavat valikot. Toistaiseksi tilanne on siis kuin Crusader Kings II:ssa aikoinaan.

Eräs suurimmista eroista edeltäjään verrattuna on tietenkin graafinen ulkonäkö. Vanhat käsin piirretyt kuvat on korvattu kolmiulotteisella järjestelmällä, joka tekee lapsista luonnollisella tavalla vanhempiensa näköisiä. Idea ja sen hyödyntäminen tehdään hyvin. Henkilöhahmot vanhenevat ajan kanssa ja arvet näkyvät, samoin kuin ylimääräiset kilot.

Crusader Kingsissä ei pelata ainoastaan yhdellä hallitsijalla Civilizationin malliin, vaan saman suvun jäsenistä ohjataan useita monessa eri sukupolvessa pelin edetessä. Kun suvun päämies kuolee, pelaaja astuu hänen tilalleen kyseisen maailmankolkan perimyskäytännön mukaisesti. Nämä vallanvaihdot tarjoavat hyvät mahdollisuudet roolipelaamiseen erilaisilla hahmoilla.

Kaksi tekijää määrittää pelihahmon. Toisaalta perityt ominaisuudet, ja toisaalta elämäntapa, jonka pelaaja on valinnut kyseiselle uudelle hahmolle. Perityt ominaisuudet riippuvat tietenkin vanhemmista, joten serkuksia ei kannata päästää avioitumaan keskenään. Fyysiset ominaisuudet ja persoonallisuuspiirteet periytyvät halki sukupolvien. Siksi on katsottava tarkkaan, ketä kysyy avioliittoon kanssaan. Toisin sanoen on huomioitava muutakin kuin vain naimakaupasta saatava varallisuus ja vaikutusvalta.

Elintapojen suhteen Paradox nojaa enemmän roolipelaamisen suuntaan. Hahmojaan voi kuljettaa viittä eri polkua pitkin: Diplomacy, Learning, Intrigue, Martial ja Stewardship. Jokaisessa on oma varsin lyhyt kykypuunsa. Vaihtoehdot mahdollistavat paitsi monipuolisemmat henkilöhahmot, myös merkitykselliset päätökset tehtäväksi säännöllisesti pelatessa. Mukana on myös erillinen kykypuu, joka vaikuttaa koko sukuun yhden henkilöhahmon sijasta.

Toinen roolipelaamiseen vaikuttava osa-alue on uskonto, joka onkin keskeinen osa elämää hovissa varsinkin keskiajan Euroopassa. Pelin nimikin sen jo paljastaa, että säännöllisesti paavi kutsuu pelaajaa ristiretkille. On sitten pelaajasta kiinni, julkistetaanko pyhää sotaa, rahoitetaanko vain sotaretkeä vai sanotaanko lyhyesti "ei". Hurskaudessa on toki omat puolensa, kun muistaa pitää paikalliset kirkkoherrat tyytyväisinä. Toisaalta on mahdollista hylätä kirkko kokonaan ja laittaa pystyyn oma uskontonsa. Moinen on toisaalta iso riski, eikä sellaiseen pidä ryhtyä kevein perustein.

Hyvä kuningas tai kuningatar huolehtii tietysti myös siitä, että omista maista huolehditaan hyvin. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Omien maiden hoito on samalla tavalla monipuolista kuin erilaisten henkilöhahmojenkin kehittäminen. Tiluksien tuoton maksimointi onkin tärkeää, mikäli aikoo ryhtyä sodankäyntiin omien rajojen laajentamiseksi. Omien linnojen, kaupunkien ja uskonnollisten instituutioiden tuunaamiseen pystyy käyttämään runsaasti aikaa ja vaivaa. Crusader Kings asettaa myös katon sille, miten paljon vaikutusvaltaa pystyy kerryttämään. Siksi on tärkeää miettiä tarkkaan, mihin panostaa.

Sota on tietysti myös osa pelaamista. Joko pelaaja keksii syitä naapurien kimppuun hyökkäämiseksi, toteuttaa paavin toiveita Lähi-idässä, tai ainakin joutuu puolustamaan omia rajojaan sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia vastaan. Vasallit voivat tuottaa rajajoukkoja puolustuksen lujittamiseksi, ja tueksi voi lähettää myös palkkasotilaita (jos vain rahat riittävät). Itse taisteleminen ei ole pelin tärkein asia, joskin pelaajalla on hieman valtaa sotilasjohtoon, armeijan kokoonpanoon ja yksiköiden asetteluun. Yleensä taistelussa on tarkoitus saavuttaa kosketus vihollisen osastoon, jolloin ruudulle voimasuhteita esittävä tilasto, kunnes voittaja on selvillä.

Hienovaraisempi tapa muuttaa voimasuhteita on käyttää vakoojamestaria, ja vehkeillä kulisseissa. Tämä on ehkä se kiinnostavin osa koko pelissä, joka rohkaisee jatkuvasti selkärangattomaan toimintaan. keinovalikoimaan kuuluvat jopa omien perheenjäsenten poliittiset salamurhat, mikäli tarve niin vaatii. Omia vastustajiaan voi vangita ja suostutella, unohtamatta mahdollisuutta lähettää myrkytettyjä lahjoja. Mukana on myös kiintoisa hook-järjestelmä, jonka avulla voi pyytää palvelusta, tai suoranaisesti pakottaa, kohteeksi joutunut osapuoli tekemään sellaista, mitä ei ehkä muuten haluaisi toteuttaa.

Kuten jo yllä olevasta käy ilmi, Crusader Kings III:ssa on paljon erilaisia liikkuvia osia. On siis hyvin mahdollista, että jonkin mekaniikan ymmärtäminen tai huomaaminen jää kokonaan tekemättä. Paradox on onneksi merkinnyt tärkeät ominaisuudet aiempaa paremmin, joskin parannetusta opastusosiosta huolimatta opeteltavaa ja sisäistettävää on paljon. Parannuksista huolimatta lisääkin olisi voitu tehdä varsinkin perimysjärjestelmien selventämisessä. Moinen on tietysti erittäin tärkeää oman hallinnon jatkuvuuden kannalta, ja joskus on turhauttavaa huomata, että asiat menevät toisin kuin niiden oletti menevän ymmärtämättä, miksi niin tapahtui.

Onneksi uusittu käyttöjärjestelmä tekee asioista helpommin huomattavia, ja asiassa auttaa uusi encyclopedia (vaikkakaan se ei kerro kaikkeen vastauksia). Kartta on aiempaa selkeämpi ja helpompi lukea, ja lisäksi valittavana on useita suotimia halutun näkymän tarkastelua varten. Huonoksi puoleksi lasken sen, että aikaa myöten tietyt toiminnot alkavat toistaa itseään. Toisaalta syvyyttä muissa osa-alueissa on niin runsaasti, ettei tällainen pieni toisto häiritse.

Menneen kahden testausviikon aikana havaitsin kaksi pienempää bugia. Mieleen jäi erityisesti muotokuva vaatteettomasta tunnetusta sukulaisesta taidemaalarin muotokuvassa. Tämä ja edellä mainittu toisto, eikä juuri muuta huomautettavaa ole. Toisin sanoen Crusader Kings III on hyvinkin hiottu kokonaisuus jo heti julkaisussaan, ja tulevaisuus tuo varmasti tullessaan laajennuksia. Olen tyytyväinen pelikokemukseeni.