Activision ja Neversoft ovat viime aikoina joutuneen käsikähmään itseään vastaan. Guitar Heron lypsylehmä näyttää tiristäneen viimeiset pisaransa, ja Harmonix pistää painetta niskaan nurkan takana lymyävällä Rock Band 3:llaan. Kiivaimmat arvostelijat ovat jo odottaneet Guitar Heron kuihtumista, mutta Neversoft on päättänyt viedä urakkansa kunnialla loppuun. Päätös Warriors of Rockin suuntaamisesta sarjan rokkaaville juurille osuu nappiin.
Rock-legenda Gene Simmonsin kertoma tarina saattaa olla paperinohut, mutta ei merkityksetön. Tavoitteena on löytää maaginen kitara, jolla vapautetaan rock-jumala metallisen hirviön ikeestä. Imelää - oikealla tavalla. Tarinaa seurataan liekkien ja vuorien halkomalla maailmankartalla valitun hahmon kanssa. Riittävästi rokattuaan hahmot muuttuvat rock-sotureiksi. Tarina ei vie peliltä paljoakaan tilaa, mutta on hauska nähdä jaksoja, joissa kulttihahmot Lars Ümlaut ja Johnny Napalm käyvät läpi rock-metamorfoosin.
Jokaisella hahmolla on yksilöllinen erikoiskyky, joka voi pelastaa pelaajan pälkähästä tai auttaa saavuttamaan parempia tuloksia. Jos Axel Steelillä soittaa riittävän hyvin, plakkariin voi keräillä lisäelämiä, jotka aktivoituvat rock-mittarin iskiessä punaista pohjaa. Casey Lynch puolestaan suojelee nuottiketjuja, jotta peli katsoisi läpi sormien yhden nuotin missaukset. Tällaiset ominaisuudet nostavat Warriors of Rockia esiin ja tekevät siitä pelkkää bilevempainta pelimäisemmän.
Rock-soturien edistyessä riittävän pitkälle voi erikoiskykyjen avulla pumpata kappaleista jopa 40 tähteä perinteisen viiden sijaan. Toinen kierros avautuu, kun lopputekstit on katseltu, mikä antaa pelille entistä enemmän uudelleenpeluuarvoa. Samaa voi sanoa myös uudesta Quickplay+-pelitilasta. Se sisältää runsaan joukon klassisia haasteita, joissa keskitytään esimerkiksi katkeamattoman nuottiketjun ylläpitämiseen tai oman parhaimpansa ylittämiseen. Myös nettipeli on mukana Guitar Hero 5:stä tuttuine pelitiloineen.
Guitar Hero: Warriors of Rockin kappalevalikoima keskittyy tiukasti rock-musiikkiin, metalli- ja punk-sävyttein. Valikoiman puhtaus toimii ja antaa pelille oman leimansa. Mukana on paljon hyvin sovitettuja biisejä Slayeristä Linkin Parkiin ja Queenista Rolling Stonesiin. Todellisia haasteita kaipaaville on myös Dragonforcea, Megadethiä ja Children of Bodomia. Hauskimpana kitarabiisinä pidin John 5:n Black Widow of La Portin pitkiä tilutuksia ja huikeita repäisyjä. Yli seitsemän minuutin mittaisena kipale on varsinainen maratoni.
Biisejä soittaessa tulee selväksi, että pelistä hyötyvät eniten kitaristit ja rumpalit. Ei sillä, etteikö äänensä rääkyminen käheäksi Self Esteemin, Jet City Womanin tai Paranoidin parissa olisi hauskaa, mutta laulajia kiinnostavia kappaleita tuntuu olevan harvemmassa. Kaikille Warriors of Rock ei siis välttämättä sovi.
Lopulta on hetki kaivaa kaivattu kitara maasta ja kohdata tarinan loppuvastus. Siihen käsiksi pääseminen edellyttää Rushin 2112-albumin läpäisyä kokonaisuudessaan. Kappaleet soitetaan yhteen pötköön, ja biisien välillä bändin jäsenet Geddy Lee ja Alex Lifeson selostavat albumin juonta. Pelin kontekstissa se on ehkä hieman hämmentävää, mutta siitä huolimatta pöhköpäisen eeppistä kuultavaa.
Uutena soittimena mukana on vain tuore kitara, joka ei kuitenkaan varsinaisesti muuta mitään vanhaan. Siinä on tismalleen samat toiminnot lukuun ottamatta irrotettavaa ja vaihdettavaa runkoa. Tyyliltään vakiodesign saattaa istua pelin ilmeeseen, mutta käytännössä se on varsin ruma kapistus. On myös syytä mainita, että kosketusraita on poistettu, mikä vain vahvistaa käsitystä sen turhuudesta.
Puristeille puheet Guitar Hero: Warriors of Rockin tarinasta ja erikoiskyvyistä voivat kuulostaa luotaan työntäviltä, mutta vanhanmallista tilutusorgiaa ei ole kokonaan unohdettu. Pikapelimuodot takaavat, että tutut ominaisuudet ovat mukana ja tarina toimii uudenlaisena, muttei ainoana tapana kokea pelin kappaleet. Mukana on myös bileisiin sopiva Party-tila, jossa kappaleet soivat taukoamatta ja mukaan voi hypätä koska vain. Suosikkikappaleiden kokoaminen pelin 93 biisistä on varsin hauskaa ja tekee Warriors of Rockista melkein kuin nykyaikaisen jukeboksin.
Kilpailijan unohtaminen on silti vaikeaa, ja kun Rock Band 3 tulee realistisen kitaran ja uuden kosketinsoittimen kera, ei Warriors of Rock tunnu niin tuoreelta. Siitä huolimatta se luo Guitar Herolle aiempaa selkeämpää identiteettiä, ja parhaimmassa tapauksessa kilpailijat voivat jopa täydentää toisiaan. Vaikka keskustelu varmasti käy kuumana pelien paremmuudesta, se ei mielestäni ole relevanttia. Guitar Hero: Warriors of Rockin kappalevalikoima, asenne ja mahtava tunnelma tempaavat virtuaalirokkarin vastustamattomasti mukaansa.
[Käännös: Kimmo Pukkila]