Suomi
Gamereactor
arviot
Guitar Hero: Warriors of Rock

Guitar Hero: Warriors of Rock

Neversoft jättää jäähyväiset Guitar Hero -sarjalle aiempaa tarinakeskeisemmällä musiikkipelillä, joka palaa sarjan rock-juurille. Onko lopputulos hitti vai huti?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Activision ja Neversoft ovat viime aikoina joutuneen käsikähmään itseään vastaan. Guitar Heron lypsylehmä näyttää tiristäneen viimeiset pisaransa, ja Harmonix pistää painetta niskaan nurkan takana lymyävällä Rock Band 3:llaan. Kiivaimmat arvostelijat ovat jo odottaneet Guitar Heron kuihtumista, mutta Neversoft on päättänyt viedä urakkansa kunnialla loppuun. Päätös Warriors of Rockin suuntaamisesta sarjan rokkaaville juurille osuu nappiin.

Rock-legenda Gene Simmonsin kertoma tarina saattaa olla paperinohut, mutta ei merkityksetön. Tavoitteena on löytää maaginen kitara, jolla vapautetaan rock-jumala metallisen hirviön ikeestä. Imelää - oikealla tavalla. Tarinaa seurataan liekkien ja vuorien halkomalla maailmankartalla valitun hahmon kanssa. Riittävästi rokattuaan hahmot muuttuvat rock-sotureiksi. Tarina ei vie peliltä paljoakaan tilaa, mutta on hauska nähdä jaksoja, joissa kulttihahmot Lars Ümlaut ja Johnny Napalm käyvät läpi rock-metamorfoosin.

Jokaisella hahmolla on yksilöllinen erikoiskyky, joka voi pelastaa pelaajan pälkähästä tai auttaa saavuttamaan parempia tuloksia. Jos Axel Steelillä soittaa riittävän hyvin, plakkariin voi keräillä lisäelämiä, jotka aktivoituvat rock-mittarin iskiessä punaista pohjaa. Casey Lynch puolestaan suojelee nuottiketjuja, jotta peli katsoisi läpi sormien yhden nuotin missaukset. Tällaiset ominaisuudet nostavat Warriors of Rockia esiin ja tekevät siitä pelkkää bilevempainta pelimäisemmän.

Rock-soturien edistyessä riittävän pitkälle voi erikoiskykyjen avulla pumpata kappaleista jopa 40 tähteä perinteisen viiden sijaan. Toinen kierros avautuu, kun lopputekstit on katseltu, mikä antaa pelille entistä enemmän uudelleenpeluuarvoa. Samaa voi sanoa myös uudesta Quickplay+-pelitilasta. Se sisältää runsaan joukon klassisia haasteita, joissa keskitytään esimerkiksi katkeamattoman nuottiketjun ylläpitämiseen tai oman parhaimpansa ylittämiseen. Myös nettipeli on mukana Guitar Hero 5:stä tuttuine pelitiloineen.

Tämä on mainos:

Guitar Hero: Warriors of Rockin kappalevalikoima keskittyy tiukasti rock-musiikkiin, metalli- ja punk-sävyttein. Valikoiman puhtaus toimii ja antaa pelille oman leimansa. Mukana on paljon hyvin sovitettuja biisejä Slayeristä Linkin Parkiin ja Queenista Rolling Stonesiin. Todellisia haasteita kaipaaville on myös Dragonforcea, Megadethiä ja Children of Bodomia. Hauskimpana kitarabiisinä pidin John 5:n Black Widow of La Portin pitkiä tilutuksia ja huikeita repäisyjä. Yli seitsemän minuutin mittaisena kipale on varsinainen maratoni.

Biisejä soittaessa tulee selväksi, että pelistä hyötyvät eniten kitaristit ja rumpalit. Ei sillä, etteikö äänensä rääkyminen käheäksi Self Esteemin, Jet City Womanin tai Paranoidin parissa olisi hauskaa, mutta laulajia kiinnostavia kappaleita tuntuu olevan harvemmassa. Kaikille Warriors of Rock ei siis välttämättä sovi.

Lopulta on hetki kaivaa kaivattu kitara maasta ja kohdata tarinan loppuvastus. Siihen käsiksi pääseminen edellyttää Rushin 2112-albumin läpäisyä kokonaisuudessaan. Kappaleet soitetaan yhteen pötköön, ja biisien välillä bändin jäsenet Geddy Lee ja Alex Lifeson selostavat albumin juonta. Pelin kontekstissa se on ehkä hieman hämmentävää, mutta siitä huolimatta pöhköpäisen eeppistä kuultavaa.

Uutena soittimena mukana on vain tuore kitara, joka ei kuitenkaan varsinaisesti muuta mitään vanhaan. Siinä on tismalleen samat toiminnot lukuun ottamatta irrotettavaa ja vaihdettavaa runkoa. Tyyliltään vakiodesign saattaa istua pelin ilmeeseen, mutta käytännössä se on varsin ruma kapistus. On myös syytä mainita, että kosketusraita on poistettu, mikä vain vahvistaa käsitystä sen turhuudesta.

Tämä on mainos:

Puristeille puheet Guitar Hero: Warriors of Rockin tarinasta ja erikoiskyvyistä voivat kuulostaa luotaan työntäviltä, mutta vanhanmallista tilutusorgiaa ei ole kokonaan unohdettu. Pikapelimuodot takaavat, että tutut ominaisuudet ovat mukana ja tarina toimii uudenlaisena, muttei ainoana tapana kokea pelin kappaleet. Mukana on myös bileisiin sopiva Party-tila, jossa kappaleet soivat taukoamatta ja mukaan voi hypätä koska vain. Suosikkikappaleiden kokoaminen pelin 93 biisistä on varsin hauskaa ja tekee Warriors of Rockista melkein kuin nykyaikaisen jukeboksin.

Kilpailijan unohtaminen on silti vaikeaa, ja kun Rock Band 3 tulee realistisen kitaran ja uuden kosketinsoittimen kera, ei Warriors of Rock tunnu niin tuoreelta. Siitä huolimatta se luo Guitar Herolle aiempaa selkeämpää identiteettiä, ja parhaimmassa tapauksessa kilpailijat voivat jopa täydentää toisiaan. Vaikka keskustelu varmasti käy kuumana pelien paremmuudesta, se ei mielestäni ole relevanttia. Guitar Hero: Warriors of Rockin kappalevalikoima, asenne ja mahtava tunnelma tempaavat virtuaalirokkarin vastustamattomasti mukaansa.

[Käännös: Kimmo Pukkila]

HQ
Guitar Hero: Warriors of RockGuitar Hero: Warriors of RockGuitar Hero: Warriors of RockGuitar Hero: Warriors of Rock
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Hyvä ja mittava kappalevalikoima, mahtaileva design, loistava biletila, reilusti viihdettä kitaristeille ja rumpaleille
-
Ei varsinaisesti uusia soittimia, hieman painoton tarina
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Viisi vuotta, 12 peliä. Siinäpä tilasto, jossa monella pelisarjalla olisi tekemistä, mutta rock-estetiikan airuelle, Guitar Herolle, mikään ei ole mahdotonta. Warriors of Rock lupaa palauttaa raiteiltaan eksyneen pelisarjan takaisin kotoisan takkatulen lämpöön, sinne hieman taivaasta etelään.

Liikaa totutusta ei kuitenkaan lähdetä poikkeamaan, vaan kitaroin ja rummuin napsutellaan edelleen ruudulla näkyviä pompuloita musiikin tahtiin, aivan kuin jo viisi vuotta sitten. Pelimekaniikkaa on pyritty uudistamaan antamalla sarjan tunnetuille muusikkohahmoille peliä helpottavia kykyjä avukseen. Lars Ümlautin kerroinasteikko nousee viiteen, Axelilla on varastossaan epäonnistumiselta pelastavia Ankheja ja niin edelleen. Taidot ovat vähän heikosti tasapainossa keskenään, mutta tuovat perinteiseen rytmipelaamiseen edes jotain oleellista lisää. Koska kappaleista kertyvä tähtisaalis on kasvanut maksimissaan neljäänkymmeneen, maksimisuoritus vaatii aina erikoiskykyjen maksimaalista hyödyntämistä, minkä ansiosta soittamisessa on mukana myös ripaus taktikointia.

Perinteinen ura on saanut pelimuotona väistyä kornin rock-tarinan tieltä, jossa kitarasankarit lähtevät ensin metsästämään mystistä taikakirvestä ja painelevat sen jälkeen herättämään rock-musiikin jumalaa. Tahallisen tökeröä tarinaa seuraa mielellään, mutta pelillisesti erot aiempaan eivät ole merkittävät. Jokainen kitarasankari värvätään joukkioon yksi kerrallaan, kunkin hahmon mukaisen soittolistan selättäen. Konsepti syyllistyy myös yhteen isoon perusvirheeseen, josta luulin musiikkipelien päässeen jo lopullisesti eroon: lukittuihin kappaleisiin. Biisilistasta vain reilu puolet on ensikäynnistämällä käytettävissä, loput avataan pelaamalla tarina läpi. Systeemi on tökerö jo siksikin, että myös Quickplay-pelimuoto on saanut uusia ominaisuuksia. Quickplay sisältää tukun soitinkohtaisia haasteita ja kerättyjen tähtien mukaan kasvavan kokemustason, joka kohotessaan avautuu uutta roinaa pelaajan käytettäväksi. Periaatteessa uusi Quickplay riittäisi pelin rungoksi jo itsessään, sillä vapaamuotoinen haasteiden taklaaminen on huomattavasti mielekkäämpää puuhaa kuin tarinan pakkopeluutus.

Pelin biisitarjonta on tällä kertaa hyvällä mallilla, vaikka jälleen kerran settilistasta puuttuu teemallinen yhtenäisyys. Teoriassa rock on liitettävissä jossain muodossa kaikkiin pelin kappaleisiin, mutta kuten asianharrastajat tietävät, rockin käsite on laaja. Niinpä tarjolla on jälleen näennäisesti jokaiselle jotain, aina Queenistä Children on Bodomiin ja Linkin Parkista Dragonforceen. Eipä sillä, esimerkiksi Bohemian Rhapsody on erittäin hauskaa soitettavaa ja kukapa voisikaan vastustaa Neil Youngin Rockin` in the Free Worldin tai Black Sabbathin Children of the Graven kutsua. Ja jos aiempia Guitar Heroja onkin voinut syyttää liiasta helppoudesta, Warriors of Rock pistää kokeneetkin pelimuusikot tiukille. Esimerkiksi kaikki kolme Megadethiltä mukaan päässyttä raitaa ovat hillittömiä ranteenrikkojia, Dragonforcen Fury of the Storm on juuri niin älytön kuin kuvitella saattaa ja John 5:n Black Widow of la Porte menee heittämällä sarjan vaikeimpien biisien joukkoon. Tiedättehän, sinne Jordanin ja Through the Fire and Flamesin kaveriksi. Biisit ovat myös säännönmukaisesti hyvin nuotitettuja ja hauskoja soittaa.

Warriors of Rock on Guitar Hero -sarjan parhaita pelejä yhdessä kolmosen ja vitosen kanssa, mutta se on sitä kaksi vuotta liian myöhään. Kun Rock Band 3 pro-soittimineen luuraa jo nurkan takana, Warriors of Rockin rooliksi jää vain lämmitellä vanhoja hyviä muistoja. Sen homman peli kuitenkin klaaraa mallikkaasti ja vielä tämän kerran muovikitaran viisi näppäintä saavat kunnolla kyytiä.
Tero Kerttula

7/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

1
Guitar Hero: Warriors of RockScore

Guitar Hero: Warriors of Rock

ARVIO. Kirjoittaja Jonas Elfving

Neversoft jättää jäähyväiset Guitar Herolle aiempaa tarinakeskeisemmällä musiikkipelillä, joka palaa sarjan rock-juurille sotakirves heiluen.



Ladataan seuraavaa sisältöä