Captain Tsubasa: Rise of New Champions

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

FIFA:n ja PES:n vuosipäivitysten dominoiville jalkapallomarkkinoille mahtuisi varmasti pari vähemmän vakavasti itsensä ottavaa yrittäjää lisää. Mangasta ja animesta tuttu kapteeni Tsubasa jallittaa itsensä kuitenkin jo keskikentällä nurmen pintaan.

Rise of New Champions lähtee näytösluontoisesti liikkeelle korkean tason matsista. Sarjan fanit tunnistavatkin tiimeistä varmasti monta nimeä, jotka tulevat seuraamaan pelaajaa "juonikampanjan" alusta loppuun asti. Dialogia pelissä on paljon, eikä se sijoitu pelkästään matsien väliin. Japanilaiset ääninäyttelijät kuulostavat hyvin vakuuttavilta, mutta energinen ulosanti saa staattiset keskustelutilanteet tuntumaan kahtiajakoisilta. Välillä hypätään kokonaan animoitujen pätkien pariin, mutta suurin osa kerronnasta hoidetaan puhuvien päiden kautta.

Kun lyhyehkö ensimmäinen kampanja on pelattu läpi, on aika siirtyä oman pelaajan luontiin ja Rise of New Championsin pitkäkestoisemman paketin pariin. Siinä pelaaja vääntää itsensä lupaavasta mitättömyydestä japanilaisen nuorisojalkapalloilun huipulle asti jossain kolmesta eri joukkueesta. Tässäkin pelitilassa pelaaja ohjastaa koko joukkuetta, eikä pelipaikkaa voi lukita vain oman luodun hahmon kohdalle. Omat kyvyt nousevat hyvin, hyvin hitaasti, mikä tuntuu etenkin alussa todella rankaisevalta, sillä Tsubasa ei ole niinkään jalkapallo- kuin roolipeli jalkapallomausteilla. Uusia erikoisliikkeitä voi avata maksullisia korttipakkauksia avaamalla, mikä tekee pelaajan progressiosta pitkälti arpapeliä. Valuuttaa saa sentään itse peliä vääntämällä eikä vain lompakkoa raottamalla.

Pelin kahdesta suurimmasta ongelmasta ensimmäinen on, että Tsubasalla on lopulta yllättävän vähän tekemistä jalkapallon kanssa. Pelaajien tekoälyttömyys, maalinteon tapa ja kaiken sitominen hahmon "voimatasoon" vie ison osan jalkapallolle ominaisesta systeemivetoisesta viehätyksestä. Isoimpana poikkeuksena on sinänsä näyttävä maalinteko. Maalivahdeilla on nimittäin oma "Spirit"-mittari, jota laukaukset vähitellen kuluttavat pois. Kun mittari on täynnä, maalaaminen on yhdeksän kertaa kymmenestä yksinkertaisesti mahdotonta. Kun mittari on paukutettu torjutuilla laukauksilla pois, mikä tahansa menee sisään. Näyttävät erikoispotkut kuluttavat sitä eniten, joten niitä kannattaa mättää aina kun mahdollista. Mukana on lisäksi hiljalleen nostettavaa joukkueen tehoa parantavaa mittaria sun muuta hienoutta, mutta maalivahtitoiminnan älyttömyys pilaa koko loppupelin ainakin niiden osalta, jotka odottivat edes hitusen vertaa jalkapallopeliä ostokseltaan. Vastustajalla on myös ärsyttävä tapa "pakottaa" maaleja silloin, kun se sopii tarinankerrontaan. Ensimmäisessä kampanjassa onkin muutama iso vaikeustason piikki, joka saa PS4-ohjaimen natisemaan liitoksissaan.

Toinen massiivinen pisteitä tiputtava elementti on pelin äärimmäisen heikko suorituskyky. Captain Tsubasa ei ole erityisen näyttävä peli hienosti animoituja erikoispotkuja ja -torjuntoja lukuun ottamatta, mutta se onnistuu kyykyttämään perus-PS4:n totaalisesti. Ruudunpäivitystahti on matalalla ja erittäin epätasaista. Kömpelön juoksuanimaation kanssa se takaa, että hienovaraisempi ohjattavuus lentää ikkunasta pihalle heti lähtövihellyksessä. Ensimmäinen päivitys paransi tilannetta hieman, mutta sujuvuutta pitää tällä hetkellä hakea PC-version puolelta.

Captain Tsubasa: The Rise of New Champions on jalkapallollisesti pettymys, mutta sisältää sarjan faneille kohtalaisen paljon sisältöä ainakin draamallisella puolella. Valitettavasti tällaisenaan se ei kykene millään FIFA Streetin tai muiden edesmenneiden ja vähemmän vakavasti itsensä ottavien jalkapallopelien tasolle.