Tron: Evolution

Vuonna 1982 ilmestynyt Tron on laajemmalta yleisöltä unohtunut tieteisleffa, jossa Jeff Bridgesin esittämä hakkeri Flynn sukeltaa tietokoneen sisäiseen bittimaailmaan. Nyt tarinaa yritetään lämmitellä uudestaan Tron: Legacy -nimisellä jatko-osalla, jossa kömpelöt kasarigrafiikat on korvattu viimeisimmällä 3D-tekniikalla. Elokuvan vanavedessä julkaistava lisenssipeli kantaa nimeä Tron: Evolution, ja se pyrkii paikkaamaan juonen aukkoja uuden ja vanhan elokuvan väliltä.

Vaikka lähtökohta näyttää paperilla mielenkiintoisilta, selviää pelaajalle hyvin nopeasti, ettei Evolutionin tarina juuri hetkauta muita kuin elokuvien vannoutuneimpia faneja. Välivideoin toteutettu kerronta on kömpelöä ja jää sisällöllisesti lähinnä pyörittelemään tylsiä scifi-kliseitä. Pelaaja astuu Anon-nimellä kulkevan hahmon saappaisiin, jonka tehtävänä on selvittää Tron-maailmassa käynnissä olevaa salaliittoa.

Pelin puitteet ovat periaatteessa kunnossa. Tyylikäs elektroninen soundtrack sävyttää elokuville uskollista visuaalista ilmettä, jossa onnistuneinta ovat upeat valoefektit. Nämäkään tekijät eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kulmikas maailma tuntuu pieneltä ja autiolta. Syynä tähän on tasosuunnittelu, joka ei onnistu peittämään pelin putkijuoksumaista rakennetta.

Kyse on muiltakin osin melko yksioikoisesta seikkailusta, joka lainaa surutta elementtejä viime vuosien hittipeleistä. Kokonaisuus vuorottelee Mirror's Edgestä muistuttavien hyppelyosuuksien ja God of War -henkisten taistelujen välillä. Kummankin osa-alueen toteutus jää valitettavasti kauas esikuvistaan. Pitkälti samat muutaman napin yhdistelmähyökkäykset ovat käytössä pelin alusta loppuun, eikä asiaa juuri auta vihollisten ja niiden käyttäytymisen suunnittelussa vallinnut täydellinen mielikuvituksen puute. Persoonattomat kasat säntäilevät päättömästi suoraan pelaajaa kohti vailla sen kummempaa suunnitelmallisuutta.

Parkour-kiipeily sen sijaan koostuu pääasiallisesti joko seiniä pitkin juoksemisesta tai liikkuvien esteiden ohittamisesta. Väsynyt lasersäteiden yli hyppiminen toistuu saman tasonkin sisällä niin usein, että turhautuminen pelaajansa aliarvioivaan yksioikoisuuteen on väistämätöntä. Jonkinlaista vauhdin tuntua osuuksissa onneksi sentään on. Tämä pätee myös niihin hetkiin, jolloin Anon saa käyttöönsä moottoripyörän, joiden kyydissä kiidetään Wipeoutista muistuttavilla radoilla. Nopeus ei kuitenkaan ole tasapainossa epätarkan ohjauksen kanssa, minkä vuoksi pelaaja tuntee itsensä usein lähes ulkopuoliseksi ruudun tapahtumista.

Lopulta suuhun jää haaskatun potentiaalin maku. Mikäli tekijätiimi olisi panostanut ulkokuoren lisäksi itse sisältöön, olisi Evolution voinut olla keskivertoa parempi elokuvapeli. Nyt käsillä on vain hätäisesti rakennettu rahastus, joka ei eroa muusta Tron-oheistuotteiden massasta.