Voisi ehkä väittää, että Rovio Mobilella pyyhkii hyvin. Vuoden 2009 lopulla iPhonelle julkaistu Angry Birds sai viime vuonna ilmaa siipiensä alle oikein tosissaan ja on noussut maailmanlaajuiseksi hitiksi. Rajoitetut ilmaisversiot mukaan lukien pelille on laskettu yli 50 miljoonaa pelaajaa, mikä tekee siitä todennäköisesti suosituimman suomalaispelin kautta aikojen. Yksin iPhonella peliä on myyty yli 12 miljoonaa kopiota, mikä on innoittanut Roviota kääntämään Angry Birdsin Androidille ja Nokian puhelimille. Nyt lintubuumia ollaan tuomassa myös useille perinteisemmille pelialustoille.
Tuoreimpina tulokkaina Angry Birdsin laitevahvuuteen liittyvät PlayStation 3 ja PSP. Sonyn konsoleille peliä ei ole kuitenkaan sovittanut Rovio itse, vaan käännös on alankomaisen Abstraction Gamesin käsialaa. Peli on julkaistu ladattavana kolmen euron Minis-tuotteena, mikä tarkoittaa sitä, että peli on kehitetty etunenässä PSP:tä ajatellen, mutta on pelattavissa myös PS3:lla.
Idea on tuttu. Ilkeät siat ovat edelleen munavarkaissa, mikä saa lintujen sapen kiehumaan. Kostaakseen sioille linnut virittävät suuren ritsan, jolla ampuvat itsensä kohti rakennuksiin suojautuvia possuja. Ytimessä on tarkkuutta ja fysiikkapohjaista tuhoa koukuttavasti yhdistävä ritsamekaniikka, johon on helppo päästä mukaan, mutta joka kykenee myös tarjoamaan haastetta ja yllätyksiä tuhottavien rakennelmien monimutkaistuessa.
Mobiiliversioiden menestykseen nähden on suorastaan surullista huomata, että konsoliversiot on toteutettu ilmeisen kiireisesti. Abstraction Games on tehnyt käytännössä suoran käännöksen Rovion hitistä, eikä tarjoa PlayStation-faneille mitään merkittäviä erityisominaisuuksia, jotka hyödyntäisivät konsolialustojen mahdollisuuksia. Mukana ei esimerkiksi ole nettipohjaisia tuloslistoja suoritusten vertailuun tai pelin läpäisyyn kannustavaa Trophy-tukea.
IPhonelta tutun kaksiulotteisen piirrosgrafiikan voisi vielä Minis-tuotteessa antaa anteeksi, mutta muut tekniset puutteet ovat niin tyrmistyttäviä, että ne verottavat pelin arvosanaa armottomasti. PlayStation 3:lla pelin grafiikka on epätarkkaa ja suttuista, minkä lisäksi ruudun reunoille jää selkeät mustat raidat. PSP:llä koko peli puolestaan nykii ja kakoo monimutkaisempien rakennelmien sortuessa niin pahasti, että se vaikeuttaa jo pelaamista.
Kontrollit eivät muutenkaan ole aivan loppuun asti mietityt. Angry Birds on alkujaan suunniteltu pelattavaksi kosketusnäytöllä, mutta Pleikkarilla ritsa viritetään analogisauvan avulla ja laukaistaan X-näppäimestä. PlayStation 3:lla tarkkuus vielä riittää, mutta PSP:n analogiohjain on tunnetusti kehno, joten lentoratojen millintarkka hienosäätö tuntuu joskus turhauttavalta.
Toinen ongelma koskee kuvakulmaa, joka on oletusarvoisesti asetettu lähikuvaan. Lähikuvaa voi vierittää vasemmalle ja oikealle olkanäppäimistä, mutta ainoa tapa nähdä koko kenttä kerralla - tarpeellista lentorataa suunnitellessa -, on pitää molemmat olkanäppäimet pohjassa. Varsinkin PS3:lla kuvan koko riittäisi laajakuvanäkymään hyvin, joten on ihmeellistä, ettei kuvakulmaa voi vaihtaa oletusarvoisesti tähän näkymään. Olkanäppäinten jatkuva pohjassa pitäminen alkaa ennen pitkää rassata. Olisi ollut myös mielenkiintoista nähdä, mitä Angry Birds olisi voinut saavuttaa PlayStation Move -liikeohjaimen kanssa.
Toki hassu linnuilla ja fysiikalla leikkiminen jaksaa hetkittäin viihdyttää jo ideansa turvin, mutta kotikonsolilla ilmiselvän mobiilikäännöksen pelaaminen ei ole yhtä mielekästä kuin käsikonsolilla. Parhaimmillaan peli onkin pienissä erissä, vaikka bussissa. Kenttiä riittää reilusti toistasataa, ja mukana on monia haastavia aivopähkinöitä, joten tekeminen ei aivan heti lopu kesken. Peli monimutkaistuu edetessään ja perustipujen lisäksi ritsalla päästään lennättämään esimerkiksi räjähdyskyvyn ja jakautumisen hallitsevia erikoisempia yksilöitä. Kaikki linnut sopivat myös tiettyyn käyttötarkoitukseen: on puunsärkijää, jäänsärkijää ja kivenmurkskaajaa. Kunkin käytössä olevan linnun käyttökohteen keksiminen on osa vaikeampien kenttien viehätystä.
Lopulta Angry Birdsin Minis-julkaisu tuntuu pohjimmiltaan pätevältä ajanvietepeliltä, joka kärsii kohtuuttomasti hätäisestä, harkitsemattomasta toteutuksestaan. Addiktoivan peli-idean ansiosta edes vakavat tekniset puutteet eivät onnistu täysin tuhoamaan sitä riemua, kun viimein saa kinkkisen sian eliminoitua, mutta jos valinnanvaraa on, kannattaa peli ehdottomasti napata esimerkiksi iPhonelle. Sen lisäksi, että mobiiliversio toimii paremmin, se on myös edullisempi.