Cloudpunk

Cyberpunk 2077 on ollut pelimaailman kuuma peruna jo toista vuotta. Voin siis ymmärtää ION LANDSin uuden pelin osittaista nimellä ratsastusta, jossa mennään leijuvilla autoilla pitkin neonvaloilla koristeltua sateista tulevaisuuden kaupunkia. Nimensä ja pelimaailman samankaltaisuuksista Cyperpunk 2077 -peliin huolimatta Cloudpunk kuitenkin kulkee omia polkujaan.

Rania on muuttanut maalta suureen ja vaaralliseen Nivalis-kaupunkiin. Eläminen on kallista, joten kustannusten kuittaamiseen käy työ vaikka vähemmän laillisessa kuljetusyhtiössä nimeltä Cloudpunk. Rania saa pikakurssin Nivaliksen tavoista kuljettaessaan paketteja pitkin kaupunkia, ja yrittäessään selviytyä ensimmäisestä yöstään tekoälykoiransa kanssa.

Huolimatta pelin yksinkertaisesta ideasta kuljetella paketteja pitkin kaupunkia, Cloudpunk on varsin tarinavetoinen peli. Pelaaja pääsee mukaan lukuisiin keskusteluihin, joita Rania käy kaupungin eri asukkien kanssa. Tunnelma on sopivassa tasapainossa uskottavan sci-fin ja humoristisen kuittailun kanssa. Peli tarjoilee myös pientä monivalintaa, jossa pelaaja saa tehdä moraalisia päätöksiä tiettyjen hahmojen ja pakettien kanssa. Tämä antaa miellyttävää läsnäolon tunnetta peliin. Siinä missä keskustelut luovat pelille pohjan niin toiminta, joka muodostuu kävelystä ja lentävällä autolla liikkumisesta, on pelissä ainoastaan pitämässä pelaajan kiireisenä.

Pelimekaniikka Cloudpunkissa on varsin yksinkertainen. Lentoauton kääntymistä ja korkeutta säädellään tateista, puskurinapit auttavat sivuttaisliikkumisessa ja oikeasta liipaisimesta annetaan kaasua. Kävellessä hahmo liikkuu pelkästään tatilla, ja pientä vauhtia menoon saa puskurinapista. Kaikki mahdolliset toiminnot paketin keräämisestä luovuttamiseen tai laitteiden aktivoinnista autoon menoon tapahtuvat X-napista. Pelissä ei ole edes minkäänlaista animointia näille toiminnoille, vaan peli ilmoittaa esimerkiksi paketin olevan nyt hahmolla mukana, vaikkei se millään tavalla päällepäin näykään.

Tekijät ovat selkeästi pitäneet pelimekaniikkaa toissijaisena, sillä yksinkertaisen toteutuksen lisäksi meno on aika jäykkää. Niin autolla lentely kuin kävelykin ovat todella kankeita tehden liikkumisesta varsin tympeää. Vaikka autoa hiukan tuunaisikin paremmaksi, ei kääntyilystä tai yleisestä lentelystä oikein pääse nauttimaan, vaikka kuinka nätiltä se näyttääkin. Tämä on sinänsä harmi, sillä vaikka hahmojen väliset keskustelut ovat miellyttäviä kuunnella, Cloudpunkin pitäisi todella tarjoilla jonkinlaista toiminnallisestikin palkitsevaa sisältöä pelaajalle.

Graafisesti Cloudpunk on yllättävä, mutta samalla varsin toimiva kokonaisuus. Minecraftin malliin koko pelimaailma on rakennettu palikoista. Näyttävät tulevaisuuden tornitalot hohtavine valotauluineen piirtyvät tyylikkäästi luoden hyvin Blade Runner -tyylin tieteistunnelmaa. Palikkailme tekee pelistä omaperäisen, ja antaa sopivaa pehmeyttä tunnelmaan. Ainoastaan palikoista luodut hahmot eivät oikein istu maailmaan. Lähinnä kolmiulotteista versiota Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards -pelin (Sierra On-Line, 1987) hahmoista muistuttavat Nivalis-kaupungin asukkaat näyttävät jotenkin väärältä valinnalta peliin. Tätä asiaa kuitenkin paikkaa hahmojen keskustelujen yhteydessä näytettävät 2D-kuvat näiden naamoista, jotka ovat tyylikkäästi toteutettuja, ja sopivat pelin tunnelmaan.

Palikkailmeestä huolimatta peli vaikuttaa jotenkin raskaalta, tai vain huonosti optimoidulta. Cloudpunk nimittäin töksähtelee vähän väliä kaupunginosia vaihtaessa, ja välillä näkyvissä on selkeää tökkimistäkin. Piirtoetäisyys ei ole mitenkään kummoinen, ja 2D-sadefiltteri on kömpelösti toteutettu. Hahmo myös saattaa jäädä pyörittämään yhtä ja samaa käsien heilutusanimaatiota koko keskustelun ajan, ja muita pieniä bugeja tapahtuu silloin tällöin. Myös latailua tapahtuu jonkin verran tökkimisen ohella, mikä kummastuttaa, sillä pelaan peliä Xbox Series X:llä.

Äänipuoli Cloudpunkissa onkin sitten oikeastaan täyttä priimaa. Kaupungin äänet tuntuvat uskottavilta ja istuvat kivasti tunnelmalliseen tulevaisuuden kuvaan. Tätä korostavat huikean tunnelmalliset musiikit, joiden pehmeät syntikkasoinnut ja bassovetoiset elektrotahdit vetävät parhaimmillaan vertoja Vangeliksen Blade Runner -ääniraidalle. Cloudpunkissa myös kaikki hahmojen väliset keskustelut ovat puhuttuja tekstien sijaan. Ääninäyttely on todella laadukasta ja uskottavaa lukuisista hahmoista huolimatta, ja näiden tarinoita kuuntelee suurella mielenkiinnolla.

Cloudpunk on varsin erilainen pelikokemus kuin mitä siltä odotin. Rento lentely pitkin näyttävää tulevaisuuden kaupunkia ja mielenkiintoisten hahmojen tarinointia kuunnellen sekä pehmeitä syntikkasointuja fiilistellen on varsin miellyttävää puuhaa. Harmillisesti pelillinen puoli on jätetty liian toissijaiseksi. Yksinkertaisen toiminnallisuuden vielä voisin hyväksyä, mutta kun pelillisesti meno on myös jäykkää eikä oikeastaan palkitsevaa niin hiukan harmittaa hukatun potentiaalin puolesta. Tästäkin huolimatta noin 10 tunnin läpipeluu menee kohtuullisen kevyesti seuratessa Ranian menoa.