Mercury Hg

Voiko peli olla opettavainen ja hyvä samaan aikaan? Dmitri Mendelejev muokkasi aineiden jaksollisen järjestelmän nykyiseen muotoonsa 1800-luvun lopussa. Mercury Hg ammentaa vaikutteita tästä viisaan venäläisen keksinnöstä. Peli on nopeatempoista ongelmien ratkontaa parhaimmillaan. Varsin koukuttava pelimekaniikka ja fysiikan lakien kanssa kikkailu pitävät otteessaan kerrasta toiseen.

Mercury Hg:n konsepti on erittäin kiinnostava jo itsessään. Pelissä ohjataan nestemäistä elohopeamöykkyä pitkin erilaisia alustoja liikuttamalla itse pelikenttää kokonaisuudessaan. Elohopea ohjautuu alustoilla täysin fysiikan lakien mukaisesti. Esimerkiksi välillä tulee vastaan tilanteita, joissa elohopea täytyy halkaista pienempiin palasiin yksinkertaisesti ohjaamalla se terävään kulmaan. Silloin tällöin möykky pitää värjätä tietyn väriseksi, jotta pääsee etenemään samanvärisen esteen ohi. Joskus tarvitaan useampia värejä, ja siellä täällä niitä pitää myös yhdistellä. Magneeteillakin päästään leikkimään muutamassa kohdassa.

Yleisesti itsestäänselvyytenä pidetyt harjoitustasot kannattaa läpäistä ensin, sillä tällä kertaa niistä on oikeasti hyötyä. Tämän jälkeen voi täysipainoisemmin pureutua Mercury Hg:n varsinaiseen pelimuotoon, Discovery modeen. Siinä edetään pitkin aineiden jaksollista järjestelmää, joista jokainen alkuaine toimii yhtenä tasona. Jokaisessa tasossa on tarkoitus kerätä mahdollisimman monta atomia, joilla avataan lisää tasoja. Niitä saa keräämällä atomin kuvakkeita pitkin erilaisia haasteita, jotka ulottuvat laidasta laitaan. Lopuksi pelistä löytyy myös muutamia bonuskenttiä.

Sisältöä Mercury Hg tarjoaa yllättävän paljon. Peli toimii kuitenkin parhaiten pienissä pätkissä, sillä se alkaa nopeasti toistaa itseään. Vaikeasta pelistä ei voida tämän kohdalla puhua. Vaikkakin välillä täytyy pysähtyä miettimään seuraavaa siirtoa, ylitsepääsemättömän vaikeita pulmia ei vastaan tule. Kilpailuhenkisiä pelaajia ei ole unohdettu, vaikka moninpeliä pelissä ei olekaan. Jokaisen tason läpäisyyn tarvittu aika kirjataan ylös listaan, josta voi sitten ottaa kenen tahansa ajan ja kilpailla sitä vastaan.

Visuaalisesti peli on minimalistisen kaunis, ja etenkin värien loisto on upeaa katseltavaa. Musiikki näyttelee silti tärkeämpää roolia, sillä se saa koko pelin elämään rytmissään. Pelin omat kappaleet koostuvat lähinnä joko rauhallisesta hissimusiikista tai vähän energisemmästä teknosta, mutta peli kannustaa kuuntelemaan myös omia kappaleita. Oma muistitikku kannattaakin kaivaa esiin.

Mercury Hg on erinomaista ajanvietettä. Inspiroiva musiikki sekä värien monipuolinen kirjo luovat erinomaisen tunnelman, yksinkertainen pelattavuus yhdistettynä loogisesti toteutettuun ongelmien ratkontaan luovat eheän kokonaisuuden. Vaikkakin peli alkaa pidemmän päälle toistaa itseään, pelkästään sen mitättömän pieni hinta antaa syyn ostoon.