Loop Hero

Loop Hero kuuluu niihin peleihin, jotka eivät näytä oikein miltään, eivätkä parin virkkeen summauksissa väräytä mielenkiintoa juuri ollenkaan. Yksivärinen pieni pikseliotus tallustaa loputonta harmaata kehää keskellä tyhjyyttä. Jännittävin hetki koittaa, kun vastaan tulee satunnaisesti generoitu limalöllö ja köpöttely muuttuu taisteluksi. Kohonnut tunnelma ei tosin pysy kauaa voimissaan, sillä strategista pohtimista vaativan yhteenoton sijaan sankari ja vastustaja mukiloivat toisiaan kysymättä pelaajalta mitään. Sitten taas kävellään kohti seuraavaa monsteria pelin pelatessa itseään loputtomassa kehässä yhä uudestaan.

Ensivaikutelmaltaan universumin passivoivimmalta vaikuttava peli on kaikkea muuta kuin runsas automatiikka antaa ymmärtää. Todellisuudessa se on erikoinen sekoitus automatisoituja taisteluja, korttipakan optimointia ja maailman rakentamista. Ennen kuin tekoälyn kontrolloima sankari lähtee liikkeelle, pelaaja saa kasata erilaisista maastolaatoista koostuvan korttipakan. Pelaamisen aikana sankari pilkkoo monsterit korteiksi, joilla kikkailu muodostaa suurimman osan pelin interaktiivisuudesta.

Kertyneitä kortteja saa asettaa vapaasti sankarin reitille, jolloin harmaa maailma herää eloon. Monet kortit ovat vaikutuksiltaan kaksinaisia. Metsämaasto tuo puut sankarin kerättäviksi, mutta samassa rottasudet liittyvät monsterivastarintaan. Kyläkortilla taas saa tehtyä terveyssoppaa jakavan majatalon, joskin liialliset kyläkeskittymät houkuttelevat rosvojoukkoja. Erilaiset maastokortit tarjoavat sankarille kovenevaa vastusta ja varusteita, joilla vahvistutaan jokaisen sankarin loppukokeena toimivaa pomotaistelua varten.

Pelaamisen kiinnostavuus syntyy siitä, että Loop Hero on salaisuuksien ja yllättävien ketjureaktioiden kyllästämä. Lähes kaikki maastokortit vaikuttavat toisiinsa useilla tavoilla, mutta korttien tietolaatikot eivät tätä kerro. Maailman toimintalogiikka aukeaa ainoastaan kokeilemalla. Antiikkiset rauniot luova maastokortti päästää sankarin käsiksi monipuolisiin resursseihin, mutta se tuo mukanaan salakavalasti maan alle pakenevat hiekkamadot.

Kokeilemalla paljastuu, että pakenijat saa kuriin verenhimoisella köynnöstiheiköllä, jonka voi asettaa vain metsän viereen. Metsän myötä taas kimppuun hyökkäävistä rottasusista pääsee jälkikäteen eroon kaatamalla metsän tuhoamiskortilla, jolloin käykin niin, että veritiheikkö pillastuu ja kääntyy sankaria vastaan. Peli on täynnä vastaavia ketjureaktioita sekä erilaisten korttien piilotettuja vuorovaikutusmalleja.

Salatut ketjureaktiot ovat koko pelikokemuksen nautinnollisuuden ytimessä. Niiden paljastaminen on oma hupinsa, mutta vähintäänkin yhtä nautinnollista on oppia kääntämään aluksi hallitsemattomilta tuntuvat eskaloitumiset peliä itseään vastaan. Kokemuksena siitä tulee mieleen Dwarf Fortress, jossa pelaaja pyrkii pitämään kääpiöt hengissä suotuisalla elinympäristöllä. Siinäkin lopputulosta on vaikea ennustaa lukemattomien keskinäisten vaikutusten takia. Koska kääpiölinnakkeen tarkoituksena on kehittäjiensä mukaan simuloida kaikkea mahdollista pilvien muodostumisesta runouteen, Loop Hero on näistä kahdesta huomattavasti suppeampi kätkettyjen ketjureaktioiden peli. Se ei ole huono asia, sillä Loop Hero tasapainoilee lähes täydellisesti monimutkaisuuden ja yksinkertaisuuden välissä. Erilaisia reaktioita on riittävästi, jotta pelaajalla riittää yllättävää löydettävää. Kaikki kuitenkin pyörii lopulta niin vahvasti erilaisten maastotyyppien ja niiden keskinäisten sijaintien ympärillä, että rakenteluun on helppo tarttua.

Oivaltamisen riemusta huolimatta sankarin tienviitoittajan leikkimisellä on pari ongelmaa, jotka estävät sitä kehittymästä täyteen potentiaaliin. Niistä merkittävämpi liittyy rytmitykseen. Pelin opastusosiosta selviää noin viidessä minuutissa. Varsinaiseen asiaan pääsemisessä pelillä kestää kuitenkin tunteja, koska alkupuolisko on säädetty nilkutusvaihteelle. Uusia kortteja saa vain sisustamalla tukikohtaa, mitä tehdään pelikierrosten välissä kuolemisen, vetäytymisen tai voittamisen jälkeen. Nikkarointia rajoittavat sankarin haalimat raaka-aineet.

Alkupään hitaus on yksinomaan seurausta nikkarointiin vaadittavien raaka-aineiden kertymisestä. Niitä annetaan pelaajalle tipoittain, minkä lisäksi kymmenistä raaka-aineista koostuvalla saaliilla ei välttämättä voi tehdä mitään. Tämä johtuu sitä, että kerätty kama jakautuu pää- ja osapaloihin. Monet uudet kortit vaativat puusta tehtyä nikkarointia, jolloin repullinen keppejä saattaa aluksi tuntua voitolta. Se on tosin harhaa, sillä kepit ovat vain osapaloja. Niitä tarvitaan kymmenen kappaletta, jotta osaset muodostavat yhden käytettävissä olevan puisen pääpalan.

Osapalojen perässä juoksemisen lisäksi hommaa hidastaa entisestään sankarin repun rajattu tila. Hyvin sujuvalta kierrokselta ei ole mahdollista tuoda rajattomasti resursseja, koska ennemmin tai myöhemmin reppu on vain täynnä. Nilkuttavan rytmin takia pelaaja joutuu melko pitkään tuijottamaan samoja maastokortteja, eikä erilaisten korttien vuorovaikutusta pääse testailemaan ennen kuin on ehtinyt kyllästymiseen asti pyöritellä aloituskortteja. Vasta ensimmäisen pomokellistyksen jälkeen raaka-aineiden kertymisvauhti nostetaan mukavasti soljuvalle tasolle, joka tuo silmien eteen tasaisesti uutta ihmeteltävää.

Toinen pelin kömmähdyskohta liittyy pomotaisteluihin. Koska kaikki taistelut käydään automatisoituina mukilointeina, myös loppuvastukset ovat passiivista vierestä seuraamista. Ne eivät tunnu yhtään sen eeppisemmiltä kuin rivimonsterit. Kiinnostavinta antia niissä ovat tappelua ennen ja sen jälkeen annetut maailman tarinaa avaavat informaatiopläjäykset. Korkeamman voiman tuhoama maailmankaikkeus on lipunut unohdukseen ja korttejaan lätkivä pelaaja kirjaimellisesti luo maailmaa uudestaan tyhjyydestä. Tarkemmat syyt maailman tilalle selviävät kärsivällisille aikanaan.

Mitä enemmän Loop Heron parissa on valmis aikaansa viettämään, sitä paremmaksi se muuttuu. Lopulta pelaajalla on pyöriteltävissä huima määrä erilaisia metsä-, hiekka-, kylä-, vuoristo-, joki-, niitty- ja vampyyrikartanokortteja, jotka kaikki vaikuttavat sekä maailman toimintaan että parhaimmillaan toisiinsa. Puolen välin tienoilla mukaan ynnätään vielä erikoissääntöinä toimivat kultakortit sekä eri tilanteisiin sopivat hahmoluokat. Rakentelusta, ketjureaktioista ja oivaltamisen riemusta innostuville Loop Hero tarjoaa sankarillisen matkan, jos on valmis kärvistelemään alun hitaiden tuntien läpi.