Suomi
Gamereactor
arviot
Narita Boy

Narita Boy

Miekka tietokoneessa

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Kasariestetiikka on ollut kovassa huudossa eri viihdemedioissa useamman vuoden ajan, ja videopelien puolella tämä on näkynyt voimakkaimmin pikselisiksi pelielämyksiksi tyyliteltyinä teoksina. Narita Boy -toimintaseikkailu jatkaa samaa tyylisuuntaa osoittautuen synapohjaista soundtrackiaan myöten personalliseksi kasaripölähdykseksi nykykonsoleilla. Kiinnostava indiepeli ei ole teemoiltaan erityisen syvällinen saati pituudeltaan järin mittava seikkailu, mutta homma tempaisee pelaajan mukaan laadukkaan audiovisuaalisen toteutuksen ja luontevasti kulkevan rytmityksen turvin.

Narita Boy alkaa, kun Lionel-nimisen viiksiniekan tietokoneen sisäinen maailma kokee yllättävän mullistuksen. Melkein Tron-leffojen tietokonemaailmansotia hipova tapahtumasarja käynnistyy, kun inhottava HIM-konna omine hackernautseineen lähtee valloittamaan kovalevyä, ja virustorjunnasta vastaavan Narita Boy -sankarin on ryhdyttävä pelastuspuuhiin.

Narita Boy tuntuu kanavoivan monien viimeaikaisten astetta persoonallisempien indiepelien scifisepitteitä. Pelin väkivaltainen pikselilahtaus surrealistisissa maisemissa tuo mieleen viime kesänä ilmestyneen Resolutiion-outoilun, kun taas Narita Boyn rikas pelimaailma omine luonnonlakeineen muistuttaa Anodyne 2: Return to Dustin retrohenkisestä estetiikasta ja äkkivääristä hahmoista. Narita Boyn ytimessä sykkii varsin zeldamainen kehyskertomus sankarista, joka lähtee supervoimaisen Techno Sword -säilän kanssa tasaamaan puntit tarinan pahiksen kanssa.

Narita BoyNarita Boy

Narita Boyn pelaaminen etenee sivulle rullaavien toimintaseikkailujen hengessä ilman merkittäviä mekaniikallisia yllätyksiä. Edellä mainittu Techno Sword taipuu tilanteesta riippuen perinteisemmäksi säiläksi tai vastustajia kauemmaksi kunnaroivaksi pesäpallomailaksi. Verinen toiminta on tyydyttävän näköistä ja -tuntuista mättöä, vaikka Narita Boy liikkuukin omaan makuuni turhan jäykästi, ja jähmeästi lähtevät loikat tekevät tasoloikinnasta melkoista tervassa hyppimistä. Toisaalta rotkoihin putoamisesta ei rangaista millään muotoa, ja jatkopaikkakin on yleensä äskettäisen äkkikuolemasijainnin vieressä.

Sarjakuvamaisen symmetriset maisemat sykähdyttävine värimaailmoineen ovat todella kaunista katsottavaa, ja Narita Boy todella pistää visuaalisesti parastaan. Ruudun päällä on haalennutta kuvaputkitelkkarin kuvaa imitoiva sumutehoste, jonka alla terävät ja kauniisti animoidut hahmot vipeltävät ja puuhaavat omiaan. Switchin omalla ruudulla peli on myös upea ilmestys, jonka yksityiskohdat aukeavat lähempää tiirailtuna todella komeasti.

Narita BoyNarita BoyNarita Boy

Narita Boyn suurimmat haasteet liittyvät hieman harmittavasti kyseisessä persoonallisessa ja kiinnostavassa pelimaailmassa seikkailemiseen, jonka aikana Narita Boyn pitäisi aktivoida tietokoneen sisäisiä toteemeja ja pitää HIM hännystelijöineen aisoissa. Lineaariselta vaikuttava perusmeno kuitenkin laajenee varsin äkkiä sivupolkuja ja salahuoneita pullistelevaksi putkijuoksuksi, jossa saa reissata avainkorttien perässä ees taas. Narita Boy ei kuitenkaan sisällä minkäänlaista karttaominaisuutta, vaan pelaajan tulee itse pysyä kulkusuuntien perässä ja hahmottaa persoonallisesti nimettyjen isompien alueiden välisiä etäisyyksiä ja reittejä. Miinusnäppäimestä aukeava tehtävälista on varsinaisesti ainoa vihje, joka pelaajalle suodaan, ja olisin itse kaivannut näin omalaatuiseen kokonaisuuteen kyllä enemmän opastusta.

Tasoloikinnan ja tutkimusmatkailun rinnalla Narita Boy pääsee myös sukeltamaan Lionelin muistoihin. Ylistetty, mutta yksinäisyydestä kärsivä, nero on toki valuttanut tietokoneeseensa omaa sielunelämäänsä traumoja unohtamatta, ja HIM-konnan korruptoiva vaikutus uhkaa näin ollen myös Lionelin sielunelämää. Nämä mustavalkoiset dioraamaiset kohtaukset, joissa Narita Boy voi rauhassa tutkia luojansa luomiskertomusta, ovat verkkaisessa tunnelmallisuudessaan ja melankolisuudessaankin oivallista tasapainoa vauhdikkaammalle pelisisällölle. Takaumien kenttäsuunnittelu tekee myös vaikutuksen, sillä hitaasti vasemmalle liikkuvat maisemat sisältävät melkoisen hätkähdyttävää kolmiulotteisuuden tunnetta, ja nimenomaan takaumissa tulee lopulta vietettyä aikaa yksityiskohtia bongaillen ja salaisuuksia penkoen.
Narita Boy on yksi indiepelikevään kiinnostavimmista ja omaleimaisemmista yllättäjistä. Värikkään ja vauhdikkaan ulkokuoren alla piisaa herkkyyttä ja tunnelmointia persoonallisessa seikkailussa, jossa tosielämä ja digitaalinen maailma törmäävät näyttävällä tavalla.

08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Kasariesteettinen nautinto audiovisuaaliselta kannalta, monitasoinen tarina, kiinnostavat Lionelin takaumat, näyttävä toiminta
-
Jäykkä ohjattavuus, karttaruudun puute
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.