Doom 3: VR Edition

Aikoinaan itseltäni jäi Doom 3 (id Software, 2004) kokematta sen teknisen ylivoimaisuuden kyykyttäessä tietokoneraukkani ihan solmuun. Ilmoitus tuoda tämä klassikko VR-aikaan ei siis olisi juuri voinut enempää korona-aikaani piristää. Vihdoinkin pääsen kokemaan aikansa teknisen riemuvoiton ja legendaarisen kauhuräiskinnän intensiivisempänä ja näyttävämpänä kuin koskaan.

Tulevaisuudessa The Union Aerospace Corporation (UAC) on kasvanut ihmiskunnan suurimmaksi korporaatiokokonaisuudeksi. Lähes rajattoman budjettinsa avulla UAC on rakentanut tukikohdan Marsiin, jossa heidän päämääränään on kehittää aseteollisuuden ohella myös biologista tutkimusta ja avaruusmatkailua. Liian pitkälle vievät tutkimukset avaavat kuitenkin portin helvettiin, joka alkaa työntämään hirviöitä tukikohtaan. Helvetin tuliaisilla on tarkoitus vallata Marsin myötä myös Maapallo. Juuri komennuksen Marsin tukikohtaan saaneella avaruussotilaalla on siis täysi homma potkia nämä riivatut oliot takaisin sinne minne aurinko ei paista.

Toisin kuin aikaisemmat Doom-pelit, Doom 3:ssa ei lähdetä heti ase kourassa suoraan toimintaan. Peli pohjustaa rauhassa tapahtumia kävelyttämällä pelaajaa hetkellisesti pitkin Marsin tukikohtaa. Tämän avulla pelistä jää autenttisempi tunnelma, ja pian alkavasta eloonjäämistaistelusta tulee astetta henkilökohtaisempaa. Muutenkin yksityiskohtaisempaa tarinaa käydään läpi pitkin peliä löydettyjen tekstien avulla, jotka tulevat vastaan esimerkiksi tietokoneruuduilta ja henkilöstön päiväkirjamerkinnöistä. Pohjustettu tarina antaa tekemiselle kivasti merkitystä pelkän aivottoman räiskinnän sijaan.

Doom 3 on kääntynyt pelimekaanisesti VR:lle hienosti. Eteneminen on luontevaa vapaan liikkumisen ja asteittaisen kääntymisen avulla, varsinkin kun kääntymisasteen saa itse säätää haluamalleen tasolle. Paras päätös tulee kuitenkin Aim-ohjaimen tuesta, jonka ansiosta pelin toista ohjausvaihtoehtoa, DualShock-ohjainta, ei tarvitse edes miettiä. Aim-ohjaimen napit mahdollistavat sujuvan hahmon hallinnan ja ennen kaikkea autenttisen sekä tarkan ampumisen, mikä onkin oleellisinta Doom-pelissä. Yllättäen edes ensimmäisenä käteen saatava pistooli ei tunnu oudolta käyttää kahden käden hallintaa vaativalla Aim-ohjaimella. Toiminta on kuitenkin autenttisimmillaan juurikin kahden käden aseiden parissa nyt, kun ököjä voi ampua vaivatta vaikka suojasta nurkan takaa.

Doom 3 - VR Edition tarjoaa hyvät puitteet jännittävälle toimintapelille. Monipuoliset kentät sisältävät monen moista uhkaa jokaiselta ilmansuunnalta ja nokkelia säikäytyksiä tulee vastaan harva se hetki. Kauhumaista tunnelmaa tehostavat yllättävät tilanteet, jotka muokkaavat kenttää uusiksi. Esimerkiksi seinien romahtavat tukipalkit, katoista läpi työntyvät ja pelaajaa tavoittelevat monsujen raajat tai villinä heiluvat nosturit lasteineen tuntuvat uhkaavilta VR-lasien läpi.

Ottaen huomioon, että pelin alkuperäismateriaali on lähes 20 vuotta vanhaa, näyttää Doom 3 - VR Edition todella hyvältä. Lähinnä ikä näkyy lievästi palikkamaisissa hahmoissa, joiden päät ovat kummastuttavan pienet muuhun kehoon verrattuna. Muutamia pintoihin piirrettyjä suttuisia valoefektejä lukuu nottamatta uudistetut tekstuurit ovat tarkkoja ja tekevät ihmeitä kokonaisuudelle. Lisättyjen valotehosteiden, heijastuspintojen ja dynaamisten varjojen avulla pelistä on saatu sen verran näyttävä kokonaisuus, että siitä voisi ottaa mallia useampikin nykypäivän PSVR-julkaisu. Vaikka lataukset kestävät ehkä hieman odotettua pidempään, Doom 3 - VR Edition rullaa Playstation 4 Pro:lla todella sulavasti luoden vauhdikkaan toiminnallisen kokemuksen. Tämän vauhdin kun yhdistää tummanpuhuviin kenttiin ja vilkkuviin valoefekteihin, pahanolon tunnetta ei pysty oikein välttämään. Luulin oman vatsani jo kestävän varsin hyvin VR-menoa, mutta jo noin 15 minuutin pelaamisen jälkeen tuskan hiki nousee pintaan, ja käteni hapuilevat virtuaalitykin sijaan ämpäriä helpotusasetuksista huolimatta.

Graafisen ilmeen tavoin pelin äänimaailma on remasteroitu nykypäivän vaatimusten mukaiseksi ja sen kuulee. Äänimaailman pääsee aistimaan hienosti työstettynä tilaäänenä, joka tukee Marsin kolkkoa tukiasemaympäristöä. Ympärillä on koko ajan kuultavissa kaikenlaista kolinaa ja sihinää, jota liitoksistaan natiseva asema päästelee. Hirviöiden örähtely kaikuu käytävillä, ja pahaenteisesti lähestyvät askeleet saavat ihon kananlihalle uuteen hyökkäykseen valmistautuessa. Ääninäyttely on ajalleen tyypillisesti huvittavan suoraviivaista, mutta samalla selkeää ja pisteet siitä, että hahmoja voi vapaasti jututtaa näiden vähäisistä vastauksista huolimatta. Musiikki ei tunnu tekevän hevipainotteisia ylilyöntejä aikaisempien Doom-pelien tapaan, vaan lähinnä keskittyy tehostamaan kauhuista tunnelmaa laadukkailla orkesterisoinnuilla.

Jopa odotuksiin nähden olen erittäin positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Doom 3 on kääntynyt virtuaalimuottiin. Ammuttavaa riittää noin 16 tunniksi, sillä mukana ovat peruspelin lisäksi molemmat lisäosat, ja silti koko komeus on pakattu vain alle kahdeksaan gigaan. Teknisesti hieno ja tunnelmaltaan mainio räiskintä on ennen kaikkea kutkuttavan jännää ja pirun hauskaa ajanvietettä. Harmi, ettei pahoinvointipaholainen anna nauttia menosta kuin lyhyissä pätkissä useampien tuntien viiveellä.