Poison Control

Poison Control alkaa, kun nimetön päähenkilö havahtuu luurankona harvinaisen vaaleanpunasävyiseksi tyylitellyssä helvetissä - korvissa kuiskii nuori Poisonette-nainen, josta on jostain käsittämättömästä syystä tullut päähenkilön sieluntoveri. Tämä pakotettu parivaljakko päätyy tekemään siivoushommia helvettiin aukeavissa kirjaimellisissa mielenmaisemissa, jotka syntyvät kidutettujen sielujen tuskasta. Putsauspuuhista irtoaa palkintojen ohella himoittuja erikoistarroja, joilla leimatulla lipulla voi sitten matkustaa toiveet täyttävään taivaaseen; perillä odottaa päähenkilöt toisistaan toivottavasti irrottava sielunmessu.

Äkkiväärä parivaljakko pitää hieman nukkavierua mutta sinänsä viihdyttävää peliä kasassa suhteellisen onnistuneesti. Poison Control yhdistelee Splatoon-räiskintäroiskinnasta innoittunutta lotisevaa liikehdintää hahmon olan takaa kuvattuun ammuskeluun. Jälkimmäinen kuvakulma ei ole länsimaista olan takaista toimintaa nähnytkään, vaan kamera asettuu sihtitilassa pikemminkin jonnekin pelihahmon selän taakse astetta kirjaimellisempaan kolmanteen persoonaan. Tähtäily pelihahmon takaa on kyllä hahmotettavissa, mutta erikoiseen kuvakulmaan tottumiseen menee kyllä tovi. Neliönapista käynnistyvä tähtäysavustus jeesaa pelaajaa pysymään vikkelästi liikkuvien vihujen kintereillä, ja pääosumien paukuttaminen sujuu avustettuna vähän liiankin helposti.

Poison Controlin taistelut eivät kuitenkaan ole liian helppoja, sillä pelissä ei ole mukana lähitaisteluliikettä, ja näin ollen liiveihin pyrkiviä vihuja pitää väistellä joko paremman tähtäyskulman löytämiseksi tai sitten päätehtävän eli siivoamisen edistämiseksi. L1-painikkeella Poisonette ottaa ohjat, ja kamera lennähtää yläilmoihin, jolloin maan kamaralla posottava Poisonette voi liikkuessaan pyyhkiä sotkut olemattomiin. Hommaan kuitenkin sisältyy pari koukkua; Poisonetten tulisi päästä palaamaan lähtöpaikalleen, jotta äskeisen liikehdinnän sisään jääneet sotkut siivoutuisivat taianomaisesti. Suojatta jäänyttä päähenkilöparkaa ei myöskään kannata jättää liian pitkäksi aikaa oman onnen nojaan, sillä vihut kyllä osaavat käydä protagonistiparan kimppuun häikäilemättä.

Kahden eri osa-alueen - eli paukuttelun ja siivoamisen - varaan rakentuva perustoiminta ei ole turhan haastavaa touhua, mutta Poison Controlin sotkuinen käyttöliittymä useine mittareineen tekee esimerkiksi liikkuvan Poisonetten käytössä olevan askelmäärän arvioinnista mahdotonta. Kävelystä uupunut Poisonette matelee eteenpäin etanan vauhdilla, vaikka vihollinen rusikoisi päähenkilöä parin metrin päässä. Pelin ominaisuudet ja omituisuudet onneksi avataan suhteellisen uutterasti alkututoriaaleissa, ja helpoin vaikeustaso antaa sopivasti löysää.

Mielenterveysongelmien käsitteleminen on nostanut peleissä ilahduttavasti päätään vuosien varrella, mutta samaan aikaan kyseinen teema alkaa kieltämättä kaivata väkisinkin uusia kerronta- ja käsittelytapoja. Ahdistuneiden hahmojen mielistä kumpuavien synkkien luolastojen ajatus on kopioitu Poison Controliin aika suoraan viimeisimmistä Persona-seikkailuista, ja Poison Controlin itseään toistava rakenne ei tarjoa aiheen käsittelyyn kauheasti yllätyksiä.

Tehtävä alkaa Higan Radio -vempeleeseen tulevasta tehtävänannosta, jossa käsitellään pintapuolisesti tulevan "toimeksiantajan" ongelmia, ja tehtävän ajaksi nuo ongelmat kiinnostavasti unohdetaan - luolastoihin on piilotettu töhryjen alle parhaimmillaan varsin innostavia vihjeitä siitä, mikä on pielessä, ja siivoamisen aikana tapahtuva tutkimustyö suo siihen syventyvälle pelaajalle mukavasti lisätekemistä vihjeiden ja aarrearkkujen jahtaamien muodossa. Poison Control on myös varsin kivannäköinen ilmestys anime-vaikutteisine grafiikoineen, ja latausajatkin pysyttelevät varsin lyhyinä; toisaalta luolastot eivät ole järin pitkiä tai laajoja alueita. En huomannut pelissä juurikaan ruudunpäivitysongelmia.

Edellä mainittu löytämisen ja selvittämisen ilo tosin sitten vesitetään tehtävän päätteeksi, kun tehtävän käänteet ja salaisuudet väännetään rautalangasta; on sinänsä kiinnostavaa, että päähahmon varsinainen hahmonkehitys ominaisuuksien kehittämisen muodossa on nivottu tähän jälkipyykkiin. Poisonetten kanssa puheleva päähahmo voi valita eri dialogivaihtoehdoista tilanteeseen sopivia sutkauksia, joiden valinnoista herahtaa päähahmon kykyjä piste kerrallaan parantavia bonuksia. Piste sinne tai tänne ei varsinaisesti tunnu hahmonkehityksessä yhtään missään, mutta dialogisempi lähestymistapa on ajatuksen tasolla kiinnostava idea. Valitettavasti eri dialogivaihtoehdot eivät johda mihinkään suuriin käänteisiin tai paljastuksiin, sillä epäluuloisella Poisonettella on ainakin pelin alkupuolella tapana vastailla varsin välttelevästi. Tätä salaperäisyyttä ei kuitenkaan käsitellä järin kiinnostavasti, kun muut tehtävien kohdat avaavat pelimaailman saloja rautalangasta vääntämällä joka tapauksessa.

Vähän toispuoleiseksi jäävän tarinointinsa takia Poison Control jää yhdeksi sinänsä kiinnostavaksi luolastokomppaukseksi - räiskinnän, siivoamisen ja tutkimisen yhdistelmä pelittää varsinkin lyhyissä pelisessioissa ihan mukavasti.