Suomi
Gamereactor
arviot
Famicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands Behind

Famicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands Behind

Etsivä löytää pätevän seikkailupelikaksikon

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
Famicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands BehindFamicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands BehindFamicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands Behind

Vanhemman kaartin pelikonkarit muistavat varmasti vielä ajan, kun itämaisista peleistä saatiin odotella täällä lännessä kieli pitkällä käännösversioita joskus puolen vuoden tai jopa kalenterivuoden verran. Enemmän tai vähemmän kaikkialla maailmassa samaan aikaan ilmestyvät nykypelit ja aluekoodittomuus tuntuvatkin melkoiselta luksukselta menneen maailman touhuihin nähden. Nintendon kaltaisen pelinikkarin arkistoihin on kuitenkin jäänyt koko tukku aarteita ja persoonallisia hittejä, joiden länteen tuomisen kynnystä vallalla oleva remaster/remake -puunaaminen on entisestään madaltanut.

Ainakin itämaisten etsiväpelien ystävillä on edessä kaikkea muuta kuin kuiva pelikesä, sillä Switchille on luvassa jos jonkinlaista herkkua. Llänteen vihdoin saapuvien The Great Ace Attorney Chronicles -historiadekkarien heinäkuista julkaisupäivää odottavien ei tarvitse empiä metsästäjänlakin sovittamista päähän jo nyt, sillä piakkoin on luvassa etsiväpelaamista vähän kauempaa pelihistoriasta. 1980-luvun lopulla ilmestyneet ja tähän päivään asti Japanin maaperällä pysytelleet Famicom Detective Club -pelit tekevät tuplaloikan Switchille toukokuun puolivälissä. Tämä teksti sisältää arvioinnin kannalta oleellisia paljastuksia kummankin Famicom-mysteeripelin alkuasetelmista.

Famicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands BehindFamicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands Behind
Tämä on mainos:

Vuonna 1988 Famicom-konsolille ilmestynyt The Missing Heir -peli on mekaniikoiltaan varsin yksinkertainen tekstiseikkailupeli, joka kuitenkin tempaa pelaajan mukaansa kiinnostavan alkuasetelmansa myötä. Päähahmo heräilee muistinsa menettäneenä rannalta, ja pian paljastuu, että päähenkilö on ollut ylemmillä kallioilla tekemässä ihan toiseen tapaukseen liittyvää tutkintaa. Tällainen yhden isomman mysteerin sisällä versova salaisuusvyyhti on kiinnostava kokonaisuus, jota kelpaa seurata lineaarisesta rakenteesta huolimatta tai kenties juuri sen takia. Homma ei lähde luisumaan sivureiteille, vaan visual novel -henkiset kalvosulkeiset on mukavan helppo aloittaa Switchillä niin televisiossa kuin Handheld-tilassakin.

The Girl Who Stands Behind -klassikko vuodelta 1989 tuntuu nojaavan tuohon täysin nollasta käynnistyvään juoneen vielä voimakkaammin. Jälleen kerran nimettömän päähenkilön paras kaveri Ayumi on murhattu, ja protagonisti epäilee, että veriteko on liittynyt erääseen toiseen murhaan, jota lähitaistelutaitoinen ja vahva Ayumi on ollut selvittämässä. Tämä kaikki kuitenkin valkenee pelaajalle varsin verkkaiseen tahtiin, kun The Girl Who Stands Behind alkaa pienellä toimintaepisodilla, jonka jälkeisissä tunnelmissa vasta selvitellään päähenkilön motiiveja ja tämän yllättävän liittolaisen mietteitä.

Famicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands BehindFamicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands Behind

Famicom Detective Club -pelien sinänsä kiinnostavia tarinoita värittää päähenkilön hieman naiivilta tuntuva luottamus aikuisiin hahmoihin - voisi luulla, että veritekoja selvittävä päähahmo suhtautuisi kaikkiin ventovieraisiin edes pienellä epäilyksellä. Toisaalta taas sosiaalinen aktiivisuus ja jeesmiesmäisyys liittyvät pelin rakenteeseen, jossa hahmoja pitää jututtaa varsin pitkiäkin aikoja tiedon lypsämiseksi, ja näin ollen homman tuleekin edetä jouhevasti. Pelien synkkiin tapahtumiin ja kauhuelementteihin nähden tämä ajoittainen psykologinen mustavalkoisuus tuntuu vähän vieraannuttavalta, ja voikin olla, että aika on tehnyt tehtävänsä näkyvämmin tarinan tällä osa-alueella. Uuden vuosituhannen puolella Telltalen ja Dontnodin kaltaiset seikkailupelistudiot ovat tuoneet tarinoihin mukaan entistä enemmän psykologista sävykkyyttä, syvyyttä ja uskottavuutta, jotka ovat Famicom Detective Club -peleissä huomattavasti pienemmässä roolissa.

Tämä on mainos:

Mekaniikallisesti kummassakin pelissä liikutaan visual novel -peleille ominaisessa kalvosulkeismuodossa, jolloin pelaaja naputtelee tekstilaatikoita auki A-painikkeella välillä selaillen valikoitakin - vapaata liikkumista ei tosiaan ole tarjolla, vaan kaikki valinnat ja komennot pitää käydä naksuttelemassa käyntiin valikoista käsin. Huomasin tämän hitaan ja monimutkaisen touhun tuntuvan kiinnostavasta tarinasta huolimatta aika pitkäpiimäiseltä, kun keskustelukumppanin ehdotuksen tehtyään pelaajan tulee valita miettivänsä ehdotusta, sitten valita valikosta keskustelukumppanin nimi ja vasta sitten dialogi taas rullaa eteenpäin. Varsin niukat tutoriaalit eivät kauheasti valmistele pelaajaa siihen, että tämän pitää tehdä itse kaikki homman edistämiseksi. Myöskin nykyseikkailupeleissä oleva ominaisuus, joka väläyttää kaikki kulloisessakin pelimiljöössä olevat esineet näkyviin, puuttuu Famicom Detective Club -peleistä kokonaan, joten ympäristöjä pitää itse tutkailla kursorin avustuksella. Peli siis vaatii malttia, kärsivällisyyttä ja tarkkuutta huomattavan paljon.

HQ

Famicom Detective Club -kaksikko on kuitenkin saanut pintaansa melkoisen näyttävän muodonmuutoksen. Alkuteosten pikseligrafiikka on vaihtunut anime-elokuvamaiseksi meiningiksi, jonka kauniit käsin piirretyt taustat tekevät kieltämättä vaikutuksen. Ihmishahmot on puolestaan toteutettu kolmiulotteisina hahmoina niiden animemaisesta tyylittelystä huolimatta. En ole kauheasti pitänyt viimeksi mainitusta suunnitteluratkaisusta esimerkiksi uusissa Netflix-animesarjoissa tai vaikkapa muutaman vuoden takaisessa Berserk-klassikon uusintaversiossa, mutta kiillotettu Famicom Detective Club hoitaa homman kotiin ihmishahmojensa laadukkaan ja uskottavan animoinnin myötä. Kokonaisuus on laadukkaan yleisilmeensä ja toimivan ääninäyttelynsä myötä ilo silmille ja korville. Edellä mainittu visuaalisuus korostaa realistisessa yksityiskohtaisuudessa kummankin pelitarinan jännittävää tunnelmaa, kun karmeita veritekoja ja pientä yliluonnollisuuttakin voi ryöpsähtää näkyviin milloin tahansa näissä arkipäiväisissä ympäristöissä.

Famicom Detective Club ei keksi 30-vuotiasta pyöräänsä uudestaan, mutta pelidekkarien ystäville on tarjolla pari suhteellisen kovaksikeitettyä klassikkoa kesäpelattavaksi.

Famicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands BehindFamicom Detective Club: The Missing Heir And The Girl Who Stands Behind
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Pelien kiinnostavat ja yllättävät tarinat, näyttävä ulkoasu
-
Ei juuri opastusta pelien mekaniikkoihin, ajoittaiset temaattiset epäjohdonmukaisuudet, valikoiden pläräämisen runsaus uuvuttaa toisinaan
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä