Cruella (Disney+)

Estellan lapsuus ei ollut sieltä parhaasta päästä. Hän syntyi valkean ja mustan hiuspehkon kanssa joutuen sen vuoksi kiusatuksi, ja lisäksi hän menetti äitihahmonsa nuorena. Kasvaessa oli pakko elää varastellen kahden orpopojan kanssa. Aikuisena hän saa kuitenkin tilaisuuden työskennellä maailmankuulun muoti-ikonin kanssa, ja näin se sisäinen Cruella alkaa muovata muotimaailmaa. On myös aika kostaa sille miehelle, joka aiheutti menneisyydessä niin paljon tuskaa.

Disneyn pyrkiessä lypsämään klassikoitaan herää usein kysymys siitä, oliko tämä tarina tarpeellinen. Sama koskee myös Cruellaa, enkä 20 minuutin jälkeen ollut vielä varma vastauksesta. Elokuvassa Estellalla on aina syy kaivaa se Mr. Hyde -puolensa esiin. Aluksi katsojalle tehdään selväksi, miten väärin ymmärretty hahmo on kyseessä, ja kuinka hänen ympärillään on joukko liioiteltuja henkilöhahmoja. Mutta kun alkupuolen kohtuullisen kehnoista lapsinäyttelijöistä selvitään, paranee elokuva huomattavasti.

1970-luvun edistyessä Emma Stone ottaa elokuvan haltuunsa niin energiallaan kuin karismallaankin. Varasteleva duo Horace ja Jasper ovat niin ikään onnistuneita. Cruellalla peruukit ja räiskyvät asut seuraavat toistaan liukuhihnalta. Ohjaaja Craig Gillespie on selvästi pitänyt hauskaa materiaalinsa kanssa, sillä 1970-luvun Englanti esittäytyy värikkäänä ja kapinallisena liikkuen niin slummien kuin suihkuseurapiirienkin välillä.

On muistettava, että elokuva alkaa vasta toden teolla silloin, kun Cruella pahaksi ryhtyy. Tuloksena on vehkeilevä ja kostava nero, joka tietää loukkaavansa mahdollisesti myös läheisiään. Kokonaisuus kärsii siitä, että leffan viimeinen jakso on silkkaa oleilua. Tarina on venytetty liian pitkäksi. Juonenkäänteet vain varmistavat sen, minkä katsoja tiesi jo entuudestaan, ja dramaattiset sisääntulot lopussa ovat enemmänkin ärsyttäviä. Lisäksi jotkut tunteikkaat kohtaukset ohitetaan liian nopeasti, kun on jo kiire seuraavaan.

Cruellaa verrattiin mediassa aluksi Jokeriin ja Harley Quinniin, ja vertaus osuu osittain oikeaan. Elokuvan ulkoinen asu äänimaailman kera kantaa varsin pitkälle, mutta komedian tehoa alentavat ylinäytellyt henkilöhahmot. Itse elokuva siis kompuroi, vaikka Emma Stone roolissaan loistava onkin.