Essays on Empathy

Deconstructeam on kokoaan suurempi espanjalainen indiekehittäjä, joka tunnetaan kohtuullista suosiota nauttineista Gods Will Be Watching ja The Red Strings Club -julkaisuista. He ovat selvästi korkeatasoisiin indiepeleihin erikoistuneen Devolver Digitalin VIP-listalla, sillä kyseessä on jo kolmas Devolverin kautta julkaistu teos.

Essays on Empathyn nimi kertoo yllättävän hyvin sen sisällön. Kyseessä ei ole yksittäinen peli, vaan kymmenen pienen teoksen kokoelma, joita on ryyditetty lyhyillä taustoittavilla videodokumenteilla. Suurin osa peleistä on Ludum Dare -kilpailuissa 72 tunnissa kasattuja pieniä, jopa vartissa pelattavia rykäisyjä. Näiden ympärille on rakennettu jonkin verran punaista lankaa studion kehityksestä ja kehittäjien ajatuksista. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että kyseessä on maksullinen minipelikokoelma.

Ludum Dare -kilpailuissa on tarkoitus luoda yhden teeman varaan mielikuvituksellinen peli, joka saa olla lähes millainen tahansa. Näin osallistujia kannustetaan keksimään uudenlaisia pelimekanismeja, jotka väännetään jollain tekosyyllä kilpailun senkertaisen teeman mukaiseksi. Ulos pulahtaa melkoisen mielenkiintoisia pikkuteoksia, joten kiinnostuneiden kannattaa kurkata kilpailun verkkosivut.

Paketissa mukana olevat pelit ovat mukavalla tavalla erilaisia. Vaikka suuri osa on erilaisia kävelysimulaattorin henkisiä tarinoita, on useimpiin löydetty jonkinlainen erikoinen koukku. Koska kyseessä on lähtökohtaisesti nopeat kilpailupelit, ei käsikirjoitus tai pelin kesto voi toimia kantavana runkona. Sen sijaan mukana on varsin erilaisia, pikkunäppäriä tarinoita ja mekaniikkoja.

Eräs esimerkki on tarinallinen hakkeripeli, jossa tehtävänä on murtautua suuryrityksen verkkoon käyttämällä ainoastaan puhelinta ja äänimodulaattoria, jolla voi esiintyä yhtiön työntekijöinä. Toinen hyvä esimerkki on korttipelimekaniikalla toimiva tarina epäonnisesta stand-up-koomikosta.

Oma suosikkini on groteski tarina naisesta, joka on paennut sairaalasta röntgenlaitteen kanssa. Pelissä skannataan hänen vartaloaan etsien erilaisia arpia tai implantteja. Pelaaja saa repiä nämä irti ja tehdä niitä tarkastelemalla omat tulkintansa siitä onko päähenkilö hullu, menneisyyttään pakeneva vaiko kenties valtion salainen agentti. Melkoista menoa.

Kaikkia osateoksia yhdistää Deconsctructeamille tyypillinen näppärä pikseligrafiikka, joka on tuttua myös heidän varsinaisista julkaisuistaan. Jälki on tasaisen korkeatasoista, joten visuaaliselta puolelta ei löydy valittamisen aihetta. En ole varma, onko teoksia puhdistettu kilpailujen jäljiltä, mutta bugeja tai muita ongelmia ei tullut vastaan lainkaan.

Koko julkaisun suurin ongelma on siinä, että se on aiemmista pulautuksista kokoon parsittu kokonaisuus, jonka punainen lanka kulkee lähinnä studion kypsyyden kehityksessä. Ongelma syntyy siitä, että heikon punaisen langan vuoksi dokumenttivideot ovat itse asiassa mielenkiintoisempi osa pakettia kuin itse pelit. Ylipäänsä kokonaisuudesta jää sellainen vaikutelma, että julkaisijalle on luvattu jotain, joten deadlinen lähestyessä vanhoja asioita silitettiin ja viikattiin kivaksi kääröksi.

Suurin ongelma on se, että Essays on Empathy on kiinnostava lähinnä makkaran tekemisestä kiinnostuneille. Tiimiläisten tarinat esimerkiksi moninaisuuden merkityksestä pelikehitykselle ovat oikeasti mielenkiintoisia, mutta ainoastaan indiekehittäjän urasta unelmoiville tai pelitutkimuksesta akateemisesti kiinnostuneille. Heille paketti on ehdottomasti ostamisen arvoinen. Muille peli tarjoaa vain helpoimman mahdollisen platinapystin - kaikki saavutukset ovat avattavissa vain laittamalla videot rullaamaan taustalle ja klikkaamalla jokaisen alipelin kerran käyntiin. Harmillisesti Steamin tilastojen mukaan vain kymmenisen prosenttia pelin ostaneista on katsonut kaikki dokumenttivideot.