Darq: Complete Edition

Pelivuoden 2021 ensimmäinen puolikas on ollut kauhupelien suhteen vähän hiljainen, vaikka Resident Evil Village tulikin loppukevään päätteeksi kylään. Little Nightmares II on puolestaan pitänyt kahdessa ulottuvuudessa liikkuvien pelottelupelien liekkiä yllä varsin tuloksekkaasti, ja mikäli sivulle suhteellisen jouhevasti vierivä kauhistelu vielä maittaisi, pahinta jännityksennälkää voi lähteä lievittämään mukacoolin hömelösti nimetyllä DARQ-kauhuseikkailulla.

Pyjama-asuinen ja kovin luiseva Lloyd-hahmo heräilee erilaisissa timburtonmaisen synkissä ympäristöissä, jotka ottavat unenpäästä kiinni saamisen myötä askeleen entistä surrealistisempaan suuntaan. Näyttävällä kenttäsuunnittelulla ja ovelilla pulmilla höystetyn DARQin tarina ei ole millään muotoa kokonaisuuden pääosassa, mutta juonenkäänteitä seuraa kyllä mielellään seikkailun edetessä. Lloydin unet ovat täynnä vilinää ja vilskettä, ja pelaaja kiinnostuu heti pelin alussa siitä, mitä tämä ylimääräinen mutta ilmeisen vaarallinen jengi puuhaa höyhensaarilla. Complete Edition iskee alun perin vuonna 2019 ilmestyneen kauhistelun kanssa samoihin kansiin parit lisäkentät, joiden myötä pelattavaa piisaa noin viideksi tunniksi.

Edellä mainitsemani Tim Burton näyttävän synkkine leffoineen on ollut selvästi Unfold Gamesin suurena inspiroijana, ja luisevan solakka Lloyd tuo välittömästi mieleen Painajainen ennen joulua -leffan antisankari Jack Skellingtonin. Unissaan hiippaileva Lloyd osaa kuitenkin liikkua seinillä ja katossa, ja uusien etenemisreittien kartoittaminen edellyttää vipuvetoisten peruspulmien mahdollisuuksien näkemistä uudessa valossa. Esimerkiksi ylös nostettu siltarakennelma toimii esteen sijaan jalansijana, jonka avulla Lloyd voi käveleskellä kattoon ja etsiä pää alaspäin uusia salaisuuksia. Pulmavetoisempi ja ympäristöjen tutkimiseen nojaava meininki eroaa huomattavasti ja kiinnostavasti vaikkapa Little Nightmares -sarjan astetta vauhdikkaammasta kauhistelusta, ja on harmi, että DARQ erehtyy kokeilemaan vähän hapuillen toimintakauhun elementtejä jump scare -pelotteluiden ja muutaman todella päälle liimatun hiiviskelykohtauksen muodossa.

Näkökulman kiinnostava muuttuminen tuo muuten hieman yllätyksettömiin aivopähkinöihin uusia sävyjä ja yllätyksiä; peliympäristöt taas ovat sen verran laajoja, että olisin kaivannut niiden monimutkaisuuden huomioiden meininkiin mukaan pelikarttaa, jonka mukaan pulmiin liittyvän tarpeiston sijainneista pysyisi kartalla huomattavasti paremmin. Parin tunnin mittainen peruspeli ei kauheasti muutu tai monipuolistu elämyksen varrella, mutta myöhemmin DARQissa nähtävät hiippailukohtaukset tuntuvat hajottavan muuten niin sakean ja tiivistunnelmaisen kokonaisuuden vahvuuksia.

Parinkympin hintainen DARQ ei ole lainkaan hullumpaa kauhupelattavaa yöttömiin kesäöihin, jos psykologis-surrealistinen jännitys maittaa toimintavetoisten Resident Evil Villagen ja Little Nightmares II:n jälkimainingeissa. Kevään aikana DARQ-kauhistelun PS4-versio on saanut pintaansa ruudunpäivitystä ja ohjaimen värinätoimintoja parantavia korjauspäivityksiä, ja DARQ pyörii todella sulavasti pelimaailman seinillä heiluvien upeiden varjojen ja esineiden pahaenteisen pintakimalluksen kera.