Xuan-Yuan Sword VII

Xuan Yuan Sword -pelisarjan seitsemäs pääseikkailu on mainion Eastwardin ohella hyvä osoitus siitä, miten vähän meillä lännessä tiedetään Kiinan kielialueelta kotoisin olevista peleistä. Kiinaa muinoin hallinneen Huangdi-keisarin lempinimestä nimensä ammentanut, vuonna 1990 debytoinut Xuan Yuan Sword -toimintaroolipelisarja on yksi sikäläisen peliteollisuuden pitkäaikaisimmista brändeistä, joka sai virallisen seitsemännen osansa syksyllä 2020. Tuolloin Xuan Yuan Sword VII ilmestyi Aasian alueella PS4-konsolille sekä Steamissa myös kansainvälisen tietokonepelaajayhteisön iloksi. Vuotta myöhemmin länsimaiset konsolipelaajat pääsevät katsastamaan, mistä on kyse, kun peli ilmestyy täkäläisille PS4- ja Xbox One -laitteille.

Xuan Yuan Sword VII alkaa päähenkilöiden eli Zhaon ja Xiangin piileskellessä metsässä. Nuori miekkamies Zhao hankkii elannon läheisestä tuppukylästä hanttihommien muodossa ja toivoen, ettei asuminen nuoremman Xiang-tytön kanssa herättäisi liikaa huomiota. Kaksikon yhteen päätymisen taustalla on omanlainen surullinen tarinansa, jonka muisteluista siirrytään kuitenkin varsin pian toimintaan nykyhetkessä. Jonkinnäköinen puolilaiton armeija saapuu tutkimaan Timbersome Villagen lähistöllä olevia raunioita, joiden salaisuudet pääsevät irti tuhoisin seurauksin. Xiang-parka loukkaantuu yhteenotossa kuolettavasti, ja Zhao joutuu turvautumaan vähistä vaihtoehdoistaan vähiten mieluisimpaan.

Zhao on nimittäin saanut haltuunsa Elysium Scroll -nimisen taikakäärön, jonka avulla päähenkilö voi supervoimien hyödyntämisen myötä matkata omituiseen välitilaan. Tässä leppoisassa limbossa on kuitenkin vangittuna voimia, jotka odottavat irti pääsemistään, ja Zhao solmii lukon takaa huutelevien taikaolentojen kanssa diilin siitä, että nämä auttavat päähenkilöä Xiangin parantamisessa. Henkitoreissaan olevasta Xiangista tehdään aave, jonka kanssa Zhao lähtee etsimään kunnollista parannuskeinoa myllerryksissä olevalta maaseudulta, jonka jokainen irti päässyt demoni ja kummajainen on kaksikon perässä. Seuduilla liikkuu myös muita ihmisperäisiä toimijoita, joilla ei ole puhtaita jauhoja matkatavaroissa.

Varsin verkkaisesti mutta sitäkin kiinnostavammin käynnistyvän Xuan Yuan Sword VII:n jännittävä tarina ja omalaatuiset pelihahmot ovat pelin ehdottomasti parasta antia. Mandariinikiinaksi kulkeva ääninäyttely kiinalaiseen mytologiaan ja historiaan sukeltavassa pelissä valaa meininkiin omanlaistaan tunnelmaa, sillä kyseistä kieltä ei kauheasti kuulla valtavirran videopeleissä. Xhaon, Xiangin ja muiden hahmomallit eivät valitettavasti ole jäykästä elekielestään ja vähän valjusta yleisilmeestään johtuen aivan 2020-luvun peligrafiikoiden tasolla, vaan heikoimmillaan meininki näyttää kymmenen vuoden takaiselta PS3-ajan touhulta lineaarisine ja staattisine peliympäristöineen. Myös välianimaatioissa pelaajaa säännöllisesti säpsäyttävät QTE-näppäilyminipelit tuntuvat näin säästeliäästi käytettyinä hauskalta tuulahdukselta lähimenneisyydestä. Näyttävät valotehosteet ja rehevänvihreä luontokuvasto kuitenkin pistävät toisinaan väistyvän konsolisukupolven tehojakin peliin. Latausajat ovat aika pitkiä ainakin PS4-konsolilla, ja vaikka pelivalikoiden asennustietojen perusteella kyseessä on 1.25-muotoon päivitetty versio lokakuussa 2020 ilmestyneestä pelistä, ruudunpäivitysongelmat ja yleinen nykiminen esimerkiksi uudelle pelialueelle siirtymisen aikana ovat ikävän näkyvästi menossa mukana. Toivottavasti domostudiolaiset jaksavat vielä jatkaa pelin konsoliversioiden hiomista länsijulkaisun jälkeenkin.

Teknisten ongelmien lisäksi epäselvät tekstitykset ja englanninkieliset käännöskukkaset pistävät ikävällä tavalla pelaajan silmään. Seiskasäilän valkoinen pölkkykirjaiminen kirjasintyyppi hukkuu ajoittain välianimaatioiden aikana värikkään kuvakerronnan sekaan niin, että juonenpäässä kiinni pysytteleminen vaatii todellista keskittymistä; ääninäyttelyä ei ole saatavilla muuten kuin kiinaksi, ja mikäli kielitaito ei riitä seuraamaan nopeasti etenevää dialogia, sohvalla tulee aika äkkiä hiki vauhdikkaimpien käänteiden keskellä. Ainakin pelin englanninkielinen käännös jättää myös ajoittain toivomisen varaa käännöskukkasineen ja pelin historialliseen kontekstiin verraten turhan modernien sanavalintojen käyttämisen takia. "Nine out of ten sure" -tyyliset fraasit eivät sovi meininkiin lainkaan, mutta toisaalta näin kiinaa osaamattomana en voi olla varma siitä, miten modernein sanavalinnoin pelin hahmot mahdollisesti haastelevatkaan toisilleen. Pelin valikot ovat täynnä tietoa ja pelimaailman taustoitusta valitettavan pienellä piiperryksellä, jonka paljous kielii länsiversion PC-pohjaisuudesta vähän liikaakin. Valikoissa on kuitenkin pakko yrittää viihtyä, sillä Xuan Yuan Sword VII ei selitä juurikaan esimerkiksi pelin taistelumekaniikkoja tai Elysium-kykyjen hyödyntämisen saloja.

Itse pelaaminen sujuu kuitenkin oikein mainiosti, vaikka lineaarinen kokonaisuus eteneekin jouhevan yllätyksettömästi. Näyttävän synkät maisemat ja NPC-hahmot päidensä yläpuolella lilluvine repliikkeineen tuovat todella hämmentävällä tavalla mieleen The Witcher 3: Wild Hunt -roolipeliklassikon niin pelattavuuden kuin yleismeiningin ansiosta, kun miekalla ja kevyillä maagisilla taidoilla varustettu soturisankari ottaa mittaa hirviöistä ja välillä juonivista ihmisistäkin. Xuan Yuan Sword VII jää tosin melkein kaikilla osa-alueillaan kauas puolalaisen peliklassikon syvyydestä, monipuolisuudesta ja persoonallisuudesta, sillä kymmenisen tuntia kestävä seikkailu etenee vauhdikkaasti tarjoamatta liiaksi sivuhommia tai ylipäätään mahdollisuuksia kiinnostavaan pelimaailmaan perehtymiseen. Tarinan aikana kaikki keskeiset toimijat saavat onneksi kohtuullisesti ruutuaikaa, ja yllättävä tarina pitää kyllä pelaajan otteessaan. Pelin alkupuolen kirjaimellisesti ainoa sivutehtävä koostuu Timbersome Villagen ristinollamestarin rökittämisestä, ja tarinassa eteneminen koostuu punaisen tarinamarkkerin perässä pinkomisesta ja susimuotoisten vihollisten viipaloinnista. Välillä kiipeillään vähän Uncharted-seikkailuista selvästi innoittuneissa kohdissa, joissa pelaaja lähinnä kirittää Zhaota kipuamaan seinämiä ylöspäin ympyränappia painelemalla. Tallennuspaikkoja ja pikamatkustuksen mahdollistavia taikakivipaaseja on ripoteltu pelimaailmaan varsin anteliaalla kädellä, joten pelimaailmaan nurkalta toiselle siirtyminen toimii - harmi vain, että syitä palata jo koluttuihin maisemiin ei juuri ole tarjolla.

Taisteluissa on sentään vähän enemmän yritystä, vaikka pelaaja voi helpommilla vaikeustasoilla tykittää tiensä vihollisten läpi R1- ja R2-painikkeista lähtevillä perustason iskuilla ja vahvemmilla huitaisuilla. Aiemmin arviossa mainitsemani informaation pimittäminen taisteluliikkeiden saloista on harmillinen juttu, sillä nimenomaan Elysium-taikavoimien ansiosta meininki ei ole vaarassa jäädä pelkäksi perushyökkäysten paukuttamiseksi. Zhao osaa viskata taistelutantereelle pommimaisen Elysium-ansan, jonka alueella kuolevat viholliset jättävät rakenteluun ja varusteiden keräämiseen tarvittavaa ryöstösaalista jälkeensä normaalia enemmän - ennen kaikkea pomovastustajilta lentelee sitä todellista laatuloottia, jota tarvitaan miekkojen ja sotisopien virittelyyn. Paremman tavaran edestä taisteleminen toimii kohtuullisen hyvänä porkkanana pieneen taktikointiin, kun pelaajan pitää houkutella vihut kuolemaan tietylle alueelle. Elysium-kykyjen avulla Zhao voi hidastaa aikaa näyttävien tappoliikkeiden tekemistä varten, ja miekaniskujen pökerryttämät vihut voi mestata yllättävän verisin lopetusliikkein. Taisteluissa on siis kohtuullisesti syvyyttäkin, mutta kuten sanottua, lisätietoa kannattaa luntata pelinsisäisestä ohjekirjasta, sillä Xuan Yuan Sword VII osaa pitää salaisuuksistaan turhankin kovasti kiinni.

Xuan Yuan Sword VII on ajoittain turhankin kulmikas mutta kiinnostava peliseikkailu tyydyttämään matkakuumetta pelillistettyyn muinaiseen Kaukoitään, jos kyseinen ilmansuunta vielä polttelee erinomaisen Ghost of Tsushima Director's Cut -toimintaseikkailun jäljiltä.