Shinobi 3DS

Nintendo 3DS:n Shinobi on jo neljäs samanniminen edustaja pitkäikäisessä sarjassa, joka tuo nykypäivään aiempien osiensa parhaat elementit lisäämättä paljoa uutta. Retrospektiivisesti katsoen tämä on vain hyve, sillä haastavilla sivuscrollereilla ei ole ylitsevuotavaa tarjontaa näinä päivinä.

Pelin sisällön kasaan kursiva tarina on vain sivuseikka, jonka verukkeella miekkaa huidotaan niin maalla, merellä kuin avaruudessakin. Ninjapuvussa veryttelee alkuperäisen Shinobin isä Jiro, joka ajautuu vuodesta 1256 aikarepeämän kautta lähitulevaisuuteen pilkkomaan vihollisklaanin loputonta armeijaa. Vaihtelevia sotilaita kaadetaan miekalla, heittotikareilla ja neljällä erilaisella ninjataialla, jotka lisäävät niin iskujen voimaa kuin Jiron nopeuttakin. Virheetön pelaaminen nostattaa pistekerrointa, jonka perusteella peli antaa arvosanan jokaisen kentän päätteeksi. Tyydyttävintä onkin suojautua eri suunnilta yhtäaikaisesti sinkoavilta luodeilta ja miekoilta, ja tämän jälkeen sivaltaa koko ruudun viholliskööri pistesaaliiksi.

Ohjaus on erinomaisen tarkkaa ja Jiron liikkuminen alati sulavaa. Tämän vuoksi korkea haastekäyrä ei tunnu muutamia ärsyttäviä äkkikuolemia lukuun ottamatta pelaajan kiusaamiselta, vaan virheistä voi lähes aina syyttää itseään. Pieleen mennyt loikka suoraan surmaan ei heitä pelaajaa monenkaan kivenheiton päähän, joten pitkien välimatkojen junnaamista harvoin syntyy. Tämä ilahduttaa varmasti meitä aloittelijan vaikeustasolla pelaavia makkarasormia, mutta loput tasot eivät jätä varaa mokailulle. Vaikeustasojen tasapainotuksessa piilee kuinkin pelin isoin ongelma.

Aloittelijan tarvitsee kantaa huolta lähinnä hahmon liikuttelusta loputtomien elämien ansiosta. Pykälää vaikeammalla menevätkin jo ninjapitsat väärään kurkkuun. Pahimmillaan Jiro heitetään yli vartin pituisten kenttien alkuun, jolloin tiukkoja tilanteita ei jäädä yrityksen ja erehdyksen kautta opettelemaan. Tämä luo valitettavan epätasapainon, sillä korkeampi haaste rajattomilla elämillä miellyttäisi varmasti enemmän nykyisen itsekidutuksen sietokykyä mittaavan järjestelmän sijaan. Tosin eivätpä ne ajat yhtään helpompia olleet silloin kun sedät olivat nuoria, joten haasteen pomppaus on sinänsä ymmärrettävää.

Tarkka ohjaus lohduttaa vaikeinakin hetkinä pelaajan yrittäessä "vielä kerran". Perustaisteluita siivitetään olan yli kuvatuilla kohtauksilla ja tikareita pääsee viskomaan sarjan klassisessa minipelissä, joka hyödyntää kosketusnäyttöä. Ruudulle loikkaa pahista niin vasemmalta kuin oikealta ja nopeilla reflekseillä vihollista kaatuu kuin bambua katanalla. En voittanut kertaakaan.

Hienosta ulkoasustaan ja napakasta pelattavuudesta huolimatta Shinobi 3DS on varsin kertakäyttöinen kokemus. Se ei ole mitenkään mieleenpainuva ja uudelleenpeluuta saa kuolemien kautta kokea jo tarpeeksi. Avattavat bonukset varmasti koukuttavat kuitenkin faneja suorittamaan haasteita. Heille ja parempia vuosikymmeniä kaipaaville vanhaparroille Shinobi on ehdoton ja masokistinen hankinta. Muille se on vain hyvä lisä 3DS:n kapeaan pelivalikoimaan.