Suomi
Gamereactor
arviot
The Last Story

The Last Story

Japanilaiset roolipelit ovat kriisissä. Ne eivät ole olleet relevantteja enää hetkeen, ja niiden markkinat saarivaltiossa kutistuvat jatkuvasti. Syynä tähän on ollut mm. uudistumisen puute. The Last Story tuleekin tähän kriisiin kuin tilauksesta.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

The Last Story saattaa muistuttaa hieman Final Fantasyä, mutta se paljastuu tiukaksi paketiksi, joka ei pitkästytä pelaajiaan loputtomilla taisteluilla. Siinä toki mittelöitä riittää, mutta ne ovat reaaliaikaisia ja niissä on selkeä strateginen komponentti. Perushyökkäykset tehdään automaattisesti, pelaajan valitessa erilaisista yhdistelmistä ja väistellessä hyökkäyksiä. Päähenkilö Zael pystyy kiinnittämään vihollisten huomion itseensä, mikä onkin ensisijaisen tärkeää, koska ryhmän velhot tarvitsevat aikaa loitsujensa valmisteluun. Tärkeää on myös osata hyödyntää erikoiskykyä, jolla ympäristöstä ja vihollisten heikkouksista saa uutta tietoa.

Jokaisen taistelun jälkeen hahmot palaavat täysille luvuille niin elinvoimassa kuten magiassa. Epätavallista on se, että jokaisella hahmolla on viisi henkeä, jotka menetettyään on ulkona taistelusta. Näin usein myös tapahtuu, ja erityisesti suurten pomojen kohdalla pelaaja saa tutustua Game Over -ruutuun. Tallennuspisteitä tosin piisaa riittävästi, joten liian hankalaksi The Last Storyn ei pitäisi käydä.

Mukavaa on myös se, ettei perustaisteluita tuputeta joka käänteeseen, vaan niitä käydään osin pelaajan valinnasta. Tasojen nosto ja eteneminen onnistuvat ilman päämäärätöntä hortoilemista. Olan ylitse kuvattu näkymä sopii peliin mainiosti ja toiminta on sulavaa. Näkymä paljastaa erinomaisesti, mitä ympärillä tapahtuu ja luolastoissa ja muissa ahtaissa tiloissakin suojautumiset ja hyökkäykset on helppo hahmottaa.

Tarina on hyvin kirjoitettu ja kertoo Lazulis-saarelle tulleista palkkasotureista, jotka näyttävät kyllä hieman sliipatuilta rooliinsa. Hahmot ovat kuitenkin pidettäviä ja seikkailua seuraa mielellään. Päällepäin rauhallisella saarella käydään ankaraa sisällissotaa, ja tarinassa on luvassa klassista romantiikkaa, tragediaa ja petturuutta, mutta tällä kertaa pelaaja voi valita reittinsä loppupisteeseen vapaammin. Välianimaatiot ovat Wiille komeita, eivätkä tunnu tarpeettomasti paisutetuilta.

Tämä on mainos:
The Last Story
The Last StoryThe Last Story

Pelissä pyritään selvästi tarjoamaan hieman avoimemman tuntuista maailmaa, joskaan millekään The Elder Scrolls V: Skyrimin tasolle ei tietenkään päästä. Lazulis City tarjoaa paljon sivutehtäviä ja salaisuuksia ja yllättää koollaan sekä eläväisyydellään.

The Last Story miellyttää muutenkin silmää. Hahmot ja niiden animaatiot tekevät vaikutuksen, ja peli venyttää yksityiskohtien ja tekstuurien tasoa niin pitkälle kuin Wii vain pystyy. Musiikki ei sekään jätä tilaa valitukselle, sillä Nobuo Uematsu on antanut pelille juuri oikean tunnelman. Sävelet kuulostavatkin parannetuilta versioilta Final Fantasyn teemoista. Myös ääninäyttely on onnistunutta.

Tämä on mainos:

Vaikka The Last Story onnistuukin monessa kohtaa, ei se ole vailla ongelmiaan. Se on japanilaiseksi roolipeliksi lyhyt, "vain" noin 30 tuntia pitkä. Useassa kohtaa tarinan läpi vain liutaan elegantisti ilman sen suurempaa panostusta. Fokus on selvästi tarinassa, eikä itse pelistä ole haluttu tehdä liian mutkikasta tai röykkyistä. Taistelujärjestelmän sisäistämisen jälkeen pelaaja ei voi oikeastaan enää epäonnistua. The Last Story kuuluu kuitenkin ehdottomasti jatkoksi jokaiseen hyvään Wii-pelikokoelmaan.

HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Hieno tarina, helposti opittava taistelujärjestelmä, mahtava ääninäyttely
-
Hieman lyhyehkö, Wiin graafiset rajoitukset
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Leevi Rantala

Olen odottanut vesi kielellä Sagakuchin ja Uematsun uusinta yhteistä eeposta, enkä onneksi joutunut pettymään. Last Story tarjoaa hienon pelikokemuksen, vaikka ei onnistukaan aivan nousemaan kaksikon parhaimpien pelien joukkoon.

Zaelin ja kumppaneiden palkkasoturien elämän suunta saa yllättävän käänteen, kun Lazulis-saaren kreivi tarjoaa heille työtä. Valitettavasti asiat menevät heti alkumetreillä päin puuta ja sankarimme huomaavat joutuneensa vainotuiksi. Pelin juoneen mahtuu paljon käänteitä, joista osa yllättää ja osan taas arvaa helposti ennalta. Kokonaisuutena juoni on kuitenkin nautittava ja tarkkasilmäiset Final Fantasy -pelisarjan fanit voivat huomata pelistä viitteitä Sagakuchin aikaisempiin peleihin.

Pelin taistelujärjestelmä lupaa aluksi strategista otetta, mutta käytännössä se nojaa kuitenkin lähinnä pariin peruskikkaan. Zael pystyy kiinnittämään vihollisten huomion itseensä, jolloin tekoälyn ohjastamat kaverit pääsevät vaivattomammin hyökkäämään vihulaisten kimppuun. Vihollisten katseilta voi piiloutua erilaisten esteiden taakse ja oikea-aikaisella suojasta syöksymisellä pystyy aiheuttamaan parhaimmillaan todella paljon vahinkoa. Lisäksi Zael pystyy hajottamaan taistelukentällä riehuvia loitsuja erilaisin seurauksin.

Graafisesti peli menee kerralla Wiin kärkikastiin. Hahmot ovat yksityiskohtaisia ja toiminnan päänäyttämönä toimiva valtava Lazuliksen kaupunki hurmaa yksityiskohdillaan. Ruudunpäivitys notkahtelee ajoittain rajustikin, mutta onneksi ongelma on pelin kokonaismittakaavassa hyvin pieni. Äänipuolella nojataan vahvasti erilaisiin brittiaksentteihin, joiden puhujat hoitavat pääasiassa hommansa kunnialla. Valitettavasti Uematsu ei ole tällä kertaa onnistunut loihtimaan kuin muutaman mieleenpainuvan melodian ja suurimman osan ajasta musiikki velloo taustalla länsimaalaisten pelien tapaan lähinnä tunnelmanluojana.

Last Story on ehdottomasti Wiin toiseksi paras roolipeli. Ykköspaikkaa pitää minun kirjoissani edelleen Xenoblade Chronicles, mutta Last Story onnistuu kipuamaan aivan sen kannoille. Voisin veikata pelistä yhtä tämän vuoden parhaista roolipeleistä, joten kaikkien Wiin omistajien kannattaa kaapata peli pikaisesti hyllyynsä.

9/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

6
The Last StoryScore

The Last Story

ARVIO. Kirjoittaja Martin Eiser

Japanilaisten roolipelien ystävillä on tiedossa kissanpäivät. The Last Story on ilahduttava sekoitus uutta ja vanhaa.



Ladataan seuraavaa sisältöä