Thunder Kid: Hunt for the Robot Emperor

Renegade Sector on PC-maailmassa ollut viime vuosina ahkera tiimi julkaisemaan erilaisia 3D-pelimoottorilla pyöriviä retropelejä. Vähitellen tuotoksia alkaa valua konsoleillekin. Thunder Kid on ainakin ulkoisesti esimerkkiteos studion tyylistä tehdä videopelejä.

Thunder Kid hakee inspiraationsa 16-bittisistä 3D-peleistä, vaikka pelimoottori onkin selkeästi oikeasti kolmiulotteinen. Kamera asettuu sankarihahmon taakse, ja edessä on tiukasti eteen ja sivulle asteltava putki täynnä esteitä ja vihollisia. Taaksepäin voi myös palata, mutta sen paremmin kamera kuin ukkoslapsikaan eivät suostu kääntymään kohti nähtyjä maisemia. Peli muistuttaakin jossain määrin painovoimalla varustettua Space Harrieria, joskin etenemistahdin voi määrätä itse.

Pelin visuaalinen tyyli on kieltämättä omalaatuinen. Värien käyttö on itsetarkoituksellisen räikeää, hirviöt ovat todella erikoisia vänkyröitä ja ympäristöt pelkästään peliä varten suunniteltuja tasoloikkaputkia, joissa aina silloin tällöin näkyy puita, lunta ja muuta todellisesta maailmasta muistuttavaa. Pienen alkushokin jälkeen ulkoasu alkaa miellyttää, vaikka kieltämättä yleisilme on kaikessa karuudessaan ehkä vähän turhankin retro.

Toiminta itsessään on niin ikään yksinkertaista, mutta oikein viihdyttävää. Thunder Kid loikkii ja ampuu tiensä läpi edellä mainittujen putkien, kunnes kolmen tason välein eteen istahtaa pomohirviö. Pomo-osuuksissa peli muuttuu yhtäkkiä kolmiulotteiseksi luotihelvetiksi, sillä joka suunnasta kohti lasahtaa ammuksia, säteitä ja ohjuksia. Taistelut ovat todella intensiivisiä ja hyvin suunniteltuja, minkä vuoksi ne ovat myös kirkkaasti paras osa kokonaisuutta. Pelin ohjaus on myös ihan pätevää sorttia, mitä nyt tasoloikintaa joutuu aikansa hieman harjoittelemaan kuvakulmasta johtuen.

Muilta osin sinänsä viihdyttävä peli jää vähän puolitiehen. Thunder Kidin aseistus ei matkalla parane, kentissä ei juurikaan ole kerättävää haastavampien osuuksien päässä odottavia mitaleita lukuun ottamatta - joista en edes tajunnut mitä ne tekevät, eikä peruspeli pääse vaihtelulla yllättämään. Peli kaipaisi ehdottomasti lisää lihaa luidensa ympärille. Sama pätee myös seikkailun kestoon: Thunder Kidin lopputekstit nimittäin rullaavat ruudulla vain tunnin pelaamisen jälkeen. Peli ei myöskään ole erityisen vaikea viimeistä maailmaa lukuun ottamatta, joten vaikka kyseessä onkin vain kahdeksan euron hintainen pikkupeli, sisältöpuoli jää auttamatta ohueksi.

Toivottavasti Renegade Sectorin omaperäisen näköisiä retroiluja saadaan konsoleille enemmänkin. Thunder Kid on ihan kiva pikkupeli yhden iltapäivän viihteeksi, mutta veikkaan, että studiolla olisi parempaakin tarjolla. Jopa Thunder Kid itse on näköjään ehtinyt saada PC-puolella jatko-osan. Kuitenkin mikäli ukkoslapsi tulee alennusmyynneissä karkkirahoilla vastaan ja retrohammasta kolottaa, kyllä tämän kertaalleen mukisematta läpi ammuskelee.