Kaiken kattava raportti festareilta

Hyvää kesää!

Tämän blogin tarkoitus on koota yhteen kesän keikat ja festaritunnelmat. Raportointi on vapaata ja suotavaa, ei ole myöskään väärin kertoa ns. omaa versiota jo valmiiksi raportoidusta festarista.

SAUNA OPEN AIR (6-8.06, Tampere)

Festarikausi alkoi virallisesti viime viikonloppuna, kun Sauna Open Air kokosi örkit, hyypiöt ja hevarit Tampereen eteläpuistoon. Nimi lunasti, sillä kelit suosivat paidattomia juhlijoita, ja allekirjoittanut keräilee vieläkin nahanpalasia naamastaan. Tänä aamuna niistin myös todennäköisesti viimeiset klimpit hiekkaa nenästä.

Saavuimme paikalle kun Stone oli lopettelemassa keikkaansa. Ehdimme puida nyrkkiä taivaalle kokonaisen Encoren ajan, jonka jälkeen yhtyeen laulaja sanoi laittavansa kitaran takaisin narikkaan. Sääli, sillä kuullun perusteella yhtye oli vedossa. Hieman kummeksuimmekin päätöstä aloittaa lauantai kyseisellä bändillä, kyseessä kun on kuitenkin eräs legendaarisimmista suomalaisista hevipoppoista.

Seuraava etappi oli anniskelualue, jonka löysimme huomattuamme Koffin teltan loistavan punaisena majakkana hevareiden meressä. Istumatilaa ei juurikaan ollut, joten makailimme nurmikolla kuunnellen Masterstrokea. Ystäväni Playground Musicilta kertoi poikien olevan juniori-iässä mutta "yllättävän hyviä". Kirosin ja odotin synkkänä jonkinlaista Sturm und Drang vetoa, mutta bändi yllätti!

En nähnyt koko esitystä koska miksausaitio oli edessä, siispä keskityin kuuntelemaan. Pojat olivat jonkinlainen Bullet for My Valentinen ja Mokoman äpärälapsi. Meininki oli kohdillaan, eikä mikään viitannut siihen toiseen lukiolaisbändiin. Koska muisti temppuilee, ja tunnelma oli muutenkin utuinen, en muista yhdenkään biisin nimeä, Sanotaanko että viimeinen progehtava ralli teki vaikutuksen. Täytynee seurailla poikia tulevaisuudessakin.

Tässä vaiheessa olisi kiva kertoa Sonata Arcticasta jotakin. Mutta koska leppoisa tuuli, olut ja pikku pikku bikineihin pukeutuneet naiset veivät kaiken huomiomme, en viitsi. Kai niillä meni ihan hyvin.

Sonatan jälkeen Sebastian Bach, Skid Rown legendaarinen laulaja heitti legendaarista settiä. Vanhat klassikot We Are the Youthia myöten tuli kuultua, ja jokaiseen välispiikkiin sisältyi vähintään kymmenen kirosanaa. Lopuksi herra käski kaikkien kuvaamaan viimeisen biisin kännykkäkameroilla ja lataamaan youtubeen. Jäi epäselväksi oliko kyseessä markkinointikikka vai pro piratismi veto.

Seuraavaksi seuraa häpeilemätöntä mainontaa. Moon Madness, jossa eräs kaverini soittaa, hyppäsi lauteille. Bändi on kohtalaisen tuntematon vielä suomessa, mutta omaa mieltäni lämmitti suuresti heidän saamansa slotti Saunassa, Lauantaina ja vieläpä alkuillalle. Bändillä riitti energiaa, varsinkin Heidi Bergbackalla (laulu) joka jaksoi kannustaa yleisöä mukaan meininkiin. Eräs spiikki jäi elävästi mieleeni, jossa käytettiin sanaa "mahtavuutta" noin kymmenen kertaa. Sitä samaa oli meininki. Ja Heidi on kaunis. Edes bikinit eivät saaneet huomiotani toisaalle. Jälleen kerran, turha kysellä mitään biisilistasta. Oli mikä oli, meininki oli kova.

Mutta mutta, mitäs nyt? Suurimmat syyt mitkä minut Saunaan ajoivat aluperinkin aloittivat, nimittäin Mokoma ja Scorpions. Nyrkkimeri käyntiin!