Ei enää tuntematon sotilas

Blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet, että pelien ohella olen kiinnostunut historiasta. Vaihtelevasti teinistä asti minua on kiinnostanut myös Suomen historian ne sotaisat ajat. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan luin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, enkä tykännyt yhtään. Silloin siis. Täällä Pohjantähden alla oli vuorossa muutama vuosi sitten, ja olihan se hyvä.

Varsin pitkään on elänyt takaraivossani ajatus kirjoittaa jostakin toiseen maailmansotaan liittyvästä. Kirjoja samasta aiheesta on kuitenkin jo tehty niin tuhoton määrä, ettei yleiskatsauksen tyylisessä selvityksessä olisi mitään mieltä. Olennaista olisi siis löytää aiemmin tutkimatta jäänyt näkökulma ja mieluiten sellainen, josta juuri minä olisin paras kertomaan.

Kotoa lapsuudesta muistan muun muassa sen, että äiti harmitteli aina, ettei isänsä koskaan sotareissustaan juuri mitään puhunut. Ikänsä vuoksi isoisäni oli ollut liian nuori osallistuakseen talvisotaan, mutta jatkosodassa teki sitten "jotain" ryhmänjohtajana konekiväärin kanssa. Jo ennen syntymääni ajasta iäisyyteen siirtyneen isoisän sotapalveluksen ympärillä leijui siis vuosikymmeniä kummallinen mysteerinen ja salavihkainen usva. Vanha Xbox-tuttavani muistaa, että puhuin jo vuoden 2008 tienoilla Xbox Liven chatissa, että selvittää pitäisi joskus.

Bingo. Tässä se tutkimatta jäänyt tulokulma toiseen maailmansotaan olikin kuin tarjottimella. Ja mikä parasta: aiheesta ei käytännössä minua lukuun ottamatta kukaan muu voisi (enää) edes kertoa. Päätöksen tekemisen jälkeen kului kuitenkin vielä useita vuosia jäljelle jäänyttä aineistoa läpikäydessä. Tutkin kolmen muovikassillisen verran papereita, vanhoja valokuvia, postikortteja, lehtileikkeitä, kunniamerkkejä, korsussa nikkaroituja mutterilaatikoita ja vaikka mitä. Ehkä merkittävin yksittäinen löytö oli isoisän osallistuminen Tali-Ihantalan taisteluun kesällä 1944, joka on vieläkin Pohjoismaiden historian suurin taistelu.

En halunnut kirjoittaa fiktiota, vaan pitäytyä mahdollisimman tarkasti todellisissa tapahtumissa. Samalla tulin huomanneeksi senkin, että nyt kun pohjatyö on tehty, voisi joku fiktiivinenkin sotajuttu tulla joskus kyseeseen. Jos vain inspiraatio iskee.

Pidän itseäni melkoisen hyvänä kirjoittamaan tiiviisti ja täsmällisesti. Ikävähkö seuraus tästä on se, että esikoisteokseni "Kun pappi siunaa porukan, on iso rytäkkä tulossa" - Hämeenkyrön torpasta Tali-Ihantalaan 1940-1944 on pitkästä nimestään huolimatta varsin lyhyt. Toisaalta aihe on taatusti tarkkaan rajattu, eikä proosallisille sivupoluille harhauduta.

Opuksen saa tilatuksi alla olevasta linkistä, mutta halvemmalla sen saa tietenkin minulta itseltäni kysymällä.

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0917-4

"Linnoitukset, tykit ja vieras apu eivät auta, ellei joka mies itse tiedä, että juuri hän seisoo maansa vartijana." - Carl Gustaf Emil Mannerheim