Diablo III -betailua, osa II

Erinäiset pelin kanssa vietetyt tunnit ovat paljastaneet seuraavaa: ei-niin-yllättäen käsillä voi olla niin viime- kuin tulevien vuosien paras toimintaroolipeli. Tosin tällä hetkellä suurin vastustaja ei ole epäkuolleiden sankka joukko, vaan jatkuvasti pätkivä yhteys palvelimelle. Ongelma on pakko saada kuriin julkaisun lähestyessä, sillä se tekee kokemuksesta ajoittain pelikelvottoman. Ei hirveän hyvä startti Diablolle, joka vaatii jatkuvan yhteyden Blizzardin palvelimille. Mutta itse pelistä...

Ensimmäinen, noin pari tuntia kestänyt läpipeluu (eli tutoriaalina käytännössä toimiva Act 1) Noitatohtorina oli mielenkiintoinen. Erikoisliike valikoima on mukavan vinksallaan esimerkiksi perinteiseen velhoon verrattuna. Erilaiset epäkuolleiden hyökkäykset, manaukset sun muut ovat pohjimmiltaan tuttuja, mutta hienosti uudelleenkuvitettuja versioita tulipalloista, jäädytyshyökkäyksistä ja sen sellaisista. Enemmän tai vähemmän kuolleisiin apureihin nojaava Noitatohtori muistuttaakin hieman Diablo II:n nekromantikkoa.

Tanskan Playground -tapahtumassa testaamatta jäänyt Barbaari yllätti hienosti. Käsikähmässä viihtyvä kolossi on nimittäin äärimmäisen fyysinen kokemus. Jo perusiskut lennättävät rivivihollisia kielekkeiltä alas ja pitkin käytäviä. Zombimassan keskelle hyppääminen ja oikeaoppinen erikoisliikkeiden käyttäminen muuttaa horjuvan joukon ensin punaiseksi pilveksi ja sen jälkeen pieniksi palasiksi luolaston lattialle. Pelaan yleensä mieluiten juuri panssaroituja lähitaistelijoita, mutta Diablo III:n tapauksessa ajattelin tehdä poikkeuksen jahka peli kunnolla ilmestyy. Nyt en ole enää niin varma.

Tässä hieman fiiliksiä tältä erää, lisää seuraa jahka pääsen tutustumaan velhoon, demoninmetsästäjään ja munkkiin paremmin.