Suomi

War! Huh Yeah! What is it good for? 2/2

(jatkuu...)

Jos olisin käyttäytymispsykologi, voisin loppukaneetiksi vetäistä jonkun hienon päätelmän tai tutkimustuloksen. Koska en ole, vetäisen hatusta mielipiteeni ja toiveen. Kaikissa konsoleissa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikissa - jopa genrensä sisällä täydellisyyttä hipovissa - peleissä on hyvät ja huonot puolensa. Omaa peliäsi tai konsoliasi et paranna haukkumalla muita. Wii ei saa yhtään enempää tehoja, PS3 ei halpene eikä X0:n ongelmat vähene. Miksi olla salaa kateellinen siitä, että joku odottamasi peli ilmestyy vain naapurin masiinalle? Mikset olisi tyytyväinen, että pääset pelaamaan niitä hienoja pelejä, joissa oma konsolisi on parhaimmillaan?

Todettakoon tässä että nykyisessä nettimaailmassa on usein vaikea tietää, kuinka vanhan henkilön kanssa flamettaa milloinkin. Jos jonkun mielipiteet tuntuvat kovin lapsellisilta, se voi johtua siitä että se joku ON lapsi. Lapsille tällaiset mielipiteet sallittakoon, he opettelevat vielä. Mutta jos joku itseään aikuisena pitävä saarnaa edelleen oman konsolinsa puolesta muita kerettiläisinä pitäen, hankkikoot elämän (Get a life, grow up ja silleen).

HQ

War! Huh Yeah! What is it good for? 1/2

...absolutely nothing! Näin totesi Edwin Starr joskus 70-luvun huumassa. Samaa voisi todeta nykypäivän pelimaailmaa vaivaavasta ilmiöstä eli konsolisodasta.

Pelimaailmaa seuraavana joudun lähestulkoon päivittäin lukemaan lasten ja lastenmielisten oman karsinansa puolustajien palopuheita Oman Konsolin erinomaisuudesta ja muiden äärimmäisestä surkeudesta. Vuodesta toiseen samat kivikautiset argumentit kiertävät keskustelufoorumeita ja pelisivustojen kommenttipalstoja. Wii on pimpattu Gamecube, PS3 ylihintainen grilli, Xbox360 hajoaa käsiin. Jos fanipoikia olisi uskominen, meillä olisi käsissämme kolme surkeata konsolia jolle ei ole tullut yhtäkään pelattavan väärtiä peliä.

Mistä tällainen käytös sitten johtuu? Mikä laittaa siviilissäkin rauhallisen pikkupojan puolustamaan omasta olohuoneesta löytyvää muovimetallipiirilevylaatikkoa niin fanaattisesti? Ilmiöhän ei sinänsä ole uusi. Samalla tavalla ihmiskunta on puolustanut omaa uskontoaan, uskomuksiaan ja totuttuja tapojaan vuosituhansia (lälläslää Intelligent Design -hörhöt).

Kuuluin itsekin monia monia vuosia sitten tähän sakkiin, ja valitettavasti saastutin ko. foorumeita pseudotieteellisellä roskalla ja huhuista väännetyillä faktoilla. Suurimpana ärsykkeenä toimi omaa konsoliani vastaan esitetyt argumentit. Tarkemmin ajatelutuna etenkin ne, jotka olivat ainakin osittain totta. Totuus siis todellakin sattuu.

(jatkuu seuraavassa numerossa)