LIVE
HQ
logo hd live | Pepper Grinder
See in hd icon

Chat

X
      😁 😂 😃 😄 😅 😆 😇 😈 😉 😊 😋 😌 😍 😏 😐 😑 😒 😓 😔 😕 😖 😗 😘 😙 😚 😛 😜 😝 😞 😟 😠 😡 😢 😣 😤 😥 😦 😧 😨 😩 😪 😫 😬 😭 😮 😯 😰 😱 😲 😳 😴 😵 😶 😷 😸 😹 😺 😻 😼 😽 😾 😿 🙀 🙁 🙂 🙃 🙄
      Suomi
      Blog

      Korruptiota, peliarvostelija Palmu!

      Pelimediassa on kirjoiteltu viime aikoina laajasti mahdollisesta korruptiosta ja ostetuista arvioista. Ilmiö on minulle tuttu jo lapsuudesta, jolloin ostin kirjakaupasta värikkäitä ja koreita englantilaisia pelilehtiä, jotka olivat kertaluokkaa komeampaa katseltavaa kuin niiden siihen aikaan ainoa kotimainen kilpailija.

      Jokin näissä lehdissä kuitenkin pisti ihmetyttämään, nimittäin ne arvosanat joita niissä jaettiin. Kymppiä ja ysiä laidasta laitaan, samalla kun nämä pelit saivat suomalaisessa versiossa ehkä seiskaa. Tämä ei ole kaikissa tapauksissa muuttunut vielä nykyäänkään.

      Suomalaisena pelitoimittajana on samalla helppoa ja hankalaa olla, ainakin mitä korruptioon tulee. Helppoa siksi, että suuria julkaisijoita ei oikeasti kauheasti kiinnosta alkaa lahjoa näin pienen kieli- ja siten markkina-alueen edustajaa; hankalaa sen vuoksi, että olemme kaikesta kaukana.

      Etäisyydet pakottavat meitä ottamaan vastaan julkaisijoiden maksamia matkoja kaukomaille uusia pelejä katsomaan, koska muuten kustannukset kävisivät nopeasti rampauttaviksi. Tästähän meitä ruoskitaan eräiden Britanniassa tukikohtaansa pitävien kilpailijoiden toimesta, mutta tiedättekö, kun itsellä on kävelymatka mediatapahtumaan, on helppo kiillottaa omaa kilpeään.

      Vaikuttaako minun arviooni se kuka economy-paikkani lentokoneessa on maksanut? Oikeasti? Tuurilla saatan muistaa millä lentoyhtiöllä olen kulloinkin aamuyöstä lentänyt. Glamour on poistunut bisnesmatkustamisesta kauan, kauan sitten, ja minulle on jotakuinkin yhdentekevää kenen nimikirjoitus maksukuitissa on.

      No entäpä hotellit sitten? Yleisesti ottaen bisneshotelli on bisneshotelli on bisneshotelli. Jos matka kestää yön yli, ja kaikkihan niistä eivät kestä edes sitä, käydään hotellissa nukkumassa lyhyet yöunet ennen aamulla lähtevää lentoa. Jälleen kerran, kuitissa seisova nimi jää yhdentekeväksi.

      Mutta nämä ovat yleistyksiä. Otetaanpa mukaan pari esimerkkiä elävästä elämästä, ja skaalan kahdesta eri päästä.

      Karu reissu Pariisiin:

      Nousin viiden jälkeen aamulla ehtiäkseni Tukholman kautta poikkeavalle lennolle Pariisiin. Ilma oli sateinen ja turbulentti, kuten ilmailupiireissä sanotaan, ja jo nopea hyppy Tukholmaan pyyhki pois kaikki aamiaishalut. Lennon toinen osa ei varsinaisesti parantanut tilannetta, mutta mieltä lämmitti ajatus julkaisijan tarjoamasta päivällisestä.

      Ankealta Charles de Gaulle -lentokentältä otin hetken säätämisen jälkeen vähiten hämäräperäiseltä vaikuttaneen taksin, joka onnistui kuitenkin tienaamaan itselleen tuplataksan vanhalla turistihuijauksella. Vahingot sai kuitenkin korvattua julkaisijan rahoilla.

      Pitkän taksiajelun jälkeen julkaisijan sihteeri neuvoi minut ensin väärään rakennukseen, mutta pääsin sitten kuitenkin lopulta pelin ääreen, jota testattiin muiden toimittajien kanssa parin tunnin ajan. Tästä siirryttiinkin suoraan pelin tuottajan kyselytunnille, jossa minä vaikutin olevan ainoa joka oli mitenkään valmistautunut tilaisuuteen tai halusi kysyä yhtään mitään. Mainittakoon, että muut toimittajat olivat saapuneet paikalle huomattavasti lähempää.

      Tämän jälkeen odotin tietysti päivällishetkeä, mutta julkaisijan edustaja ilmoittikin tapahtuman olevan sitten tässä, ja että minulle oli tilattu taksi takaisin kentälle. Aikaa olisi vielä ollut, mutta edustajan mukaan Pariisin liikenteessä voi vierähtää tunti jos toinenkin, joten minut ohjattiin odottamaan taksia kadunvarteen.

      Taksimatka olikin pitkä (mutta puolet halvempi) ja sen lopuksi pääsin lentämään taas Tukholman kautta kotimaahan. Koska de Gaulle ansioitui jälleen kenttänä, pääsin nappaamaan nopean voileivän vasta Tukholmassa, ja "oikeaan" ruokaan pääsin käsiksi pistäytyessäni nakkikioskilla Suomessa puolenyön aikaan. Nukkumaan pääsin kahdelta yöllä.

      Luksusta Lontoossa:

      Minut oli kutsuttu kolme päivää kestävään arviotilaisuuteen, johon toimittajat lennätettiin pääosin jo päivää ennen, jotta nämä voisivat käydä pelin kimppuun hyvien yöunien raikastamina. Kentältä minut nouti oma kuski isolla Mersulla, ja toimitti luksustunnelmissa oikein mukavaan neljän tähden hotelliin Lontoon keskustassa. Täältä kävimme vielä samana iltana PR-edustajan kanssa yhdessä Jamie Oliverin monista ravintoloista.

      Seuraavat päivät olivat toistensa kopioita. Hotelliaamiaisen jälkeen käveltiin julkaisijan toimistolle, jossa pelattiin täysiä päiviä neljän tunnin erissä. Välillä nautittiin paikalle tilattuja leipiä tai pizzaa, ja saatavilla oli jatkuvasti myös virvokkeita ja pikkunaposteltavaa. Päivän päätteeksi mentiin taas johonkin laadukkaaseen ravintolaan ja sieltä pubiin, tietenkin julkaisijan piikkiin.

      Tapahtuman päätteeksi omat kuskit toimittivat ulkomaalaiset takaisin lennoilleen, joilta vielä ehti kotiin siedettävään aikaan. Mukaan tarttuivat hassut pahviset kaiuttimet, joita koristivat julkaisijan kahden menestyneimmät pelisarjan kuvat.

      Kuka voitti?

      Kummassakin tapauksessa lukija, koska vaikka ensimmäinen reissu oli suoraan sanottuna paska, ja toinen taas verrattavissa pieneen pelilomaan, ei niillä ollut varsinaisesti mitään tekemistä pelien itsensä kanssa. Peli on peliä ja ravintola on ravintola, ja katsoisin että useimmat toimittajanhommia tekevät osaavat tehdä eron näiden kahden välillä. Ongelmia syntyy vasta kun PR-väkeä alkaa luulla oikeiksi kavereikseen.

      PR-mies ja -nainen ovat siitä mielenkiintoisia otuksia, että näille maksetaan selvää rahaa toimittajan kanssa kaveeraamisesta. Joskus voikin olla vaikeaa uskoa, että kun sinä lähdet kentälle, saapuu paikalle uusi ryhmä, jonka kanssa ollaan kaveria ihan samalla lailla.

      Muistan eräänkin juttumatkan, jolla nuorempi freelancer Tanskasta ihmetteli minulle kuinka mukava ihminen julkaisijan värväämä PR-nainen olikaan, ja miten vähän hävetti, kun tämä osti meille koko ajan juotavaa. Heppu oli jo kaivamassa omaa lompakkoaan seuraavaa kierrosta varten, kun kenties hieman isälliseen sävyyn opastin hänelle, että huolimatta leppoisasta tunnelmasta kyseinen henkilö teki juuri tällä hetkellä työtään, eikä hän todellakaan tarjonnut meille omasta taskustaan. Ikävä sanoa, mutta tälle kaverilla tämä tuli jonkinlaisena suurena paljastuksena.

      Uskon kuitenkin, että valtaosa pohjoismaisesta pelilehdistöstä on liikenteessä hyvin aikein ja reilulla asenteella. Huomaan silti itsekin, että PR-väen sosiaalisiin leikkeihin on hyvin helppoa lähteä mukaan. Ketäpä ei imartelisi sliipattu seuralainen, jota todella vaikuttaa kiinnostavan kaikki mitä sinä höpiset. Eihän näin mukavalle tyypille halua tuottaa pettymystä huonolla arvosanalla, eihän?

      Onneksi arvioita ei kuitenkaan kirjoiteta huppelissa PR-henkilön katsellessa olan ylitse, vaan ne naputellaan kotona tai kiireisemmässä tapauksessa lentokentällä, josta on viihde kaukana. Suitsutus ja karnevalismi jäävät jonnekin sinne Pohjanlahden ylle, mikä on varmasti julkaisijoiden kannalta murheellista, mutta aina pieni voitto reilulle pelijournalismille.

      HQ