Once Upon a Time in Hollywood

Gamereactorin edellisen arvion voi lukea täältä.

Quentin Tarantinon tuotoksia odottaa aina mielenkiinnolla. Miehen omaperäisestä visiosta huokuu elämän pituinen rakkaus elokuvan jokaiseen tyylilajiin. Arvostetun ohjaajan yhdeksäs elokuva kertoo amerikkalaisen elokuvateollisuuden sydämestä sen kulta-aikana, joten mikäs sen herkullisempaa.

Filmitähti Rick Daltonin (Leonardo DiCaprio) suosio on jo pahasti hiipumassa. Näyttelijä tiedostaa tuskallisen tilanteensa ja yrittää selvitä armottomassa bisneksessä mukana, stunmiehenä toimiva ystävä Cliff Booth (Brad Pitt), tukenaan.

Once upon a Time... in Hollywood on kyhäilty osittain oikeiden ihmisten ja tapahtumien ympärille antaen elokuvalle varsin kiehtovat raamit. Yksinkertaisen pääjuonen ympärille on Tarantinon tyylille uskollisesti punottu lukuisia rönsyileviä sivutarinoita ja -hahmoja. Nokkelaa sanailua ja elämänmakuista keskustelua riittää. Hahmojen väliset kanssakäymiset eivät kuitenkaan ajaudu paatosmaiseen jaaritteluun, kuten ohjaajan joissain aikaisemmissa elokuvissa on tupannut käymään. Vaikka kohtaukset vaihtuvat sujuvasti, alkaa niiden merkityksettömyys kuitenkin paistamaan läpi elokuvan edetessä. Realistinen ote ja kiehtovat hahmot pitävät kiinnostusta enemmän yllä toivoa, että kolmen tunnin alustukselle saataisiin jonkinlainen päätös. Harmillisesti tätä päätöstä ei kuitenkaan koskaan tule. Selkeän draamankaarellisen elokuvan sijaan Once a upon a time... in Hollywood on lähinnä yksittäisten tilanteiden, ajanjakson ja paikan fiilistelyä hahmojen keskinäisessä kemiassa marinoituna.

Siinä missä Once upon a Time... in Hollywood kompastelee tarinankerronnallisesti, on elokuvan hahmojen ulosanti täyttä kultaa. Supertähtiä kuhisevaa elokuvaa vetää varmoin ottein Leonardo DiCaprio. Miehen heittäytyminen hiipuvan tähden saappaisiin on ilmiömäistä. DiCaprio osaa hienosti mennä näyttelemisessä pintaa syvemmälle ja saada hahmonsa jopa näyttelemään omiin elokuviinsa Oscar-pystin arvoisesti, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys. Show'n kuitenkin varastaa Brad Pittin luotsaama Cliff, jonka rento olemus sisältää autenttista itsevarmuutta ja välinpitämättömyyttä. Pitt on omaksunut ajankuvan täydellisesti ja chillailee ihanan kiehtovasti läpi elokuvan. Yhdessä Pitt ja DiCaprio muodostavat todellisen ystävysten kemian, jollaista harvoin pääsee elokuvissa kokemaan.

Ohjaaja Tarantinolla on elokuvassa niin monia tähtiä, että väkisinkin osa näistä näyttelijöistä jää vähemmälle huomiolle. Pahiten tilanteesta kärsii aina yhtä loistava Margot Robbie. Robbien näyttelemä Sharon Tate ei harmillisesti juuri vuorosanoja elokuvassa saa, ja lähinnä kävelee tai istuu vähäiset kohtauksensa läpi. Vaikka miespääosat loistavatkin ruudulla, lähes kolmen tunnin mittaisessa elokuvassa olisi ollut lukuisia tilaisuuksia Robbienkin taidoille turhempien kohtausten tieltä. Hukattu potentiaali jää kaivelemaan.

Visuaalisesti Tarantino on onnistunut luomaan erittäin uskottavan 60-luvun Hollywoodin. Katukuva on kuin suoraan postikorteista ja lavastus antaa juuri oikeanlaisen ilmeen elokuvien luvatulle maalle. Natiivissa resoluutiossa 4K-julkaisu päästää elokuvan visuaalisuuden huippuunsa. Tarkka kuva tosin vahvistaa entisestään elokuvissa näytettyjen vanhojen videomateriaalien rakeisuutta, mutta toisaalta tämä luo vain oikeanlaista nostalgista tunnelmaa. Auringon haalistama väripaletti saa tehostusta vahvoista kontrasteista, ja elokuvan valovoimaisessa lämmössä silmä lepää helposti koko pitkän kestonsa.

Quentin Tarantinolta osaa aina odottaa hyvin omaperäistä ja laadukasta elokuvakokemusta. Once upon a Time... in Hollywood onnistuukin monin tavoin näissä odotuksissa. Näyttelijät ovat huippuvireessä ja tekninen toteutus on todella rautaista. Harmillisesti elokuvan tarina unohtuu omaan unelmointiinsa ja ainoastaan lipuu merkityksettömästi läpi osiensa summan, joiden keskinäinen yhteys on vaihtelevasti enemmän ja vähemmän oleellista. Vaikka Tarantino yrittääkin lopettaa uinuvan elokuvansa niin sanotusti pamauksella, on lopun kohtaus ammuttu sen verran yli, että se tuntuu harmittavan irtonaiselta kokonaisuudesta kaikesta huvittavuudestaan huolimatta. Oscar-juhlia odotellessa unohtaisin toiveet parhaan elokuvan pystistä, mutta liputan kyllä Leonardo DiCaprion ja varsinkin Brad Pittin puolesta.

Once upon a Time... in Hollywoodin 4K-julkaisu tulee normaalin blu-ray-julkaisun kera. Molemmille levyille on ahdettu aimo annos lisämateriaalia elokuvan kylkeen. Making of -koosteita, lisäkohtauksia sekä muuta tauhkaa on useamman tunnin verran pitämään elokuvasta kiinnostuneet julkaisun ääressä pidemmänkin aikaa.