Terminator: Dark Fate

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Siinä missä Rambokin, Terminator kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini elokuvien parissa. Viime vuonna molemmat näistä elokuvasarjoista saivat uudet osansa, joista Rambo ennätti jo pilata vahvan neljän elokuvan putken. Yleiskiinnostusta enempää uudesta Terminatorista ei osannut kummoisia odottaa, sillä kahden ensimmäisen elokuvan jälkeen sarjan jatkumo on ollut epätasaista höpötystä. Erityisen mielenkiintoisen uudesta Terminatorista tekee tällä kertaa se, että Linda Hamilton on taas mukana ikonisessa Sarah Connorin roolissa, ja James Cameron palaa tuottajan pallille vuosikymmenien tauon jälkeen.

Sarah Connor (Linda Hamilton) viettää eläkepäiviään pullon pohjalla ja Terminatoreita metsästäen. Näitä metallipirulaisia kun tuppaa tipahtelemaan pitkin maapalloa jostain tuntemattomasta syystä vähän väliä. Yksi näistä verivihollisten tapaamisesta saattaa yhteen Connorin ja nuoren naisen, Dani Ramosin (Natalia Reyes) joka yllättäen on Terminatorin kohteena. Connor näkee Ramosissa paljon itseään, ja päättää auttaa tätä selviytymään ennennäkemättömän tuhoajan kynsistä. Alkaa hurja kissa ja hiiri-leikki, jota varjostaa uusi uhka tulevaisuudesta.

Terminator: Dark Fate lähtee liikkeelle yllättävän rohkealla ja mielenkiintoisella vedolla. Napakka kerronnallinen ote saa elokuvan hyvän vauhtiin, kunnes jo ennen puoliväliä toiminta alkaa puuduttamaan. Lähinnä mielikuvitukseton, kahden ensimmäisen Terminator-elokuvan matkiminen ja saman jahtaamisskenaarion toistaminen paljastavat, ettei elokuvalla ole mitään kerrottavaa. Hahmot eivät tunnu kehittyvän elokuvan myötä, aikajanat eivät käy yksiin, eivätkä elokuvan ratkaisut ole uskottavia, saati loogisia.

Toimintaahan elokuvassa kuitenkin riittää kylliksi. Terminatorin ja sitä pakenevan ryhmän kohtaaminen uusitaan toistuvasti ainoastaan paikkaa vaihtaen toinen toistaan isommalla ryminällä höystettynä. Menosta katoaa maku nopeasti, kun huomaa, ettei tapahtumilla ole varsinaista merkitystä eivätkä tekotavat edes yritä noudattaa fysiikan lakeja. Toimintaa on tehty pelkästään toiminnan takia, eikä tarinalla tunnu olevan muuta merkitystä kuin yhdistää näitä kohtauksia toisiinsa löyhästi sen enempää ajattelematta.

Linda Hamilton tekee onnistuneen paluun kylmän Sarah Connorin rooliin. Lakoninen asenne on kohdillaan, ja näyttävästi ikääntyneiltä kasvoilta välittyy yleinen kyllästyminen maailmaa kohtaan. Harmillisesti elokuva ei anna Hamiltonille mahdollisuutta kasvaa roolissaan, ja lähinnä pakottaa tämän sanomaan asioita tekemisen sijaan. Tarinan kaksi muuta pääosaa, Natalie Reyes ja Mackenzie Davis osaavat hyväksyttävän perusilmeilyn, mutta jäävät armotta veteraaninäyttelijä Hamiltonin varjoon. Arnold Schwarzenegger on myös mukana rymistelyssä, mutta lähinnä taka-alalla. Hänelle kirjoitetut vitsit eivät onnistu keventämään tunnelmaa, vaan kaikessa väkinäisyydessään ovat ainoastaan noloja ja rasittavia.

Visuaalisesti Terminator: Dark Fate on kohtuullisen näyttävä. Jotkin tietokoneella tehostetut kasvot muistuttavat lähinnä videopelihahmoja, mutta räjähdykset ovat isoja ja erilaisia ajoneuvoja romutetaan kiitettävästi. Taistelussa on myös hyvin massaa, sillä iskut mäjähtävät hyvin perille ja hahmot lentävät kuin rukkaset. Vaikka uusi Terminator-malli on teknisesti toteutettu tyylikkäästi, itseäni hämää sen mielikuvitukseton design. Lähinnä kahden ensimmäisen Terminator-elokuvan pahiksen yhdistely ei oikeastaan tuo mitään uutta ja ihmeellistä sarjaan. Myös yleinen piittaamattomuus toiminnan seurauksista tai yleisesti niiden merkityksestä vesittävät visuaalisen ulosannin nauttimista.

Terminator: Dark Faten UHD -julkaisun 4K-resoluutio on valitettavasti ylöspäin skaalattu. Muutamaa tarkkaa kohtausta lukuun ottamatta kuva on varsin pehmeää, eikä eroa juuri ole verrattuna julkaisun mukana tulevaan blu-ray-julkaisuun. UHD-levyllä elokuva kuitenkin saa HDR-tehosteet, jotka sävyttävät elokuvaa nätisti tehostamalla kirkkautta ja elävöittäen värejä.

Ensimmäisestä Deadpool-elokuvasta tunnetuksi noussut ohjaaja Tim Miller on kovin sanoin haukkunut Terminator 2:n jälkeisiä elokuvasarjan osia. Terminator: Dark Faten ohjanneella Millerillä ei kuitenkaan ole mitään varaa haukkua muiden tuotoksia. Dark Fate on täysin dollarin kuvat silmissä työstetty tusinarymistely, joka pyrkii hyödyntämään Terminator-nimeä lisätienestin toivossa. Elokuvan tarinan väitetään olevan virallinen jatko-osa Terminator 2 -elokuvan tapahtumille, mutta Sarah Connorin paluuta lukuun ottamatta Dark Fate tekee täyden pesäeron alkuperäiseen aikajanaan ja senkin mielikuvituksettomasti. Kyllä näyttävää räjähtelyä jaksaa sen kaksi tuntia kerran tuijottaa, mutta epäjohdonmukainen elokuva ei kestä lähempää tarkastelua ollenkaan ja lähinnä ärsyttää hukatun potentiaalinsa ja omaperäisyyden puutteen takia.

Julkaisun Blu-ray-levylle on ahdettu lisämateriaalia elokuvasta noin tunnin edestä. Mukana tulevat poistetut ja jatketut kohtaukset vaikuttivat erityisen kiinnostavilta. Valitettavasti kyseessä on lähinnä vaihtoehtokohtauksia jo elokuvasta nähdyistä tilanteista. Kuitenkin muutama poistettu kohtaus olisi ollut kiva nähdä elokuvan lopullisessa versiossa. Dokumentit Terminator: Dark Faten teosta ovat tyypillistä kollegojen kilpaa kehumista ja niin siirappista elokuvan ylistämistä, ettei mielenkiintoni riittänyt katsomaan jokaista koostetta edes loppuun.