Last Christmas

Paul Feigin ohjaama Last Christmas on astetta omituisempi jouluinen komedialeffa, joka ammentaa kaikista maailman inspiraation lähteistä kehyskertomuksensa George Michaelin Last Christmas -renkutuksesta. Käsikirjoittajat Emma Thompson ja Greg Wise ovat sepittäneet veisun sanoitusten pohjalta todella omintakeisen kokonaisuuden, joka sekoittaa romantiikkaa ja huomattavan synkkiä teemoja keskenään melkoisen sakeaksi keitokseksi.

Last Christmasilla kestää varsin pitkään päästä varsinaiseen asiaan. Leffan alkupuoli matelee eteenpäin Kate-päähenkilön (Emilia Clarke) sählätessä töissä joulukaupassa ja koetellessaan tuttaviensa vieraanvaraisuutta - asunnottomalta Katelta mikään ei tunnu sujuvan, ja perheenkin kanssa välit ovat repsahtaneet risaisiksi. Katen arjen huolet kuitenkin väistyvät, kun kadulla vastaan heilahtaa komea ja omapäinen Tom (Henry Golding), jolla on kuitenkin omat salaisuutensa.

Hitaan alun aikana katsojalle syötetään hahmojen sivukommenttien muodossa pieniä vihjeitä siitä, mitä Katelle oikein on tapahtunut ennen elokuvan alkua, ja ettei kaikki ehkä olekaan sitä miltä näyttää. Leffan suurimman käänteen varsin pian arvanneena en kokenut vihjailua erityisen hienovaraiseksi, mutta Last Christmasin synkempi ja tarinaltaan huomattavasti kiinnostavampi puoliväli pitää katsojan kyllä imussaan velton alkupuolen jälkeen. Koomisia sävyjä sisältävä romanttinen kohellus vain siirtyy liian nopeasti synkkiin sfääreihin, ja elokuvan näyttävä ja iloinen loppuhuipennus ei tunnu sekään olevan oikein yhteisymmärryksessä muun sisällön kanssa.

Näin kevään korvalla Last Christmasin jouluisen puolen ajankohtaisuus ja kiinnostavuus ovat hieman kyseenalaistettavissa, mutten kokenut juhlapyhän nousevan leffassa liian alleviivaavaksi - Katen työpaikkana toimiva joulukauppa on kaikessa överiydessään kiinnostava ympäristö, ja putiikin pamppuna nähtävä Santa (Michelle Yeoh) tarjoaa omine sivutarinoineen tarvittavaa vaihtelua Katen ympärillä pyörivälle juonelle. Sitä vastoin edellä mainittu leffan loppuhuipennus lähestyy joulutematiikkaa huomattavasti voimallisemmin - hyvää mieltä ja tunteikkuutta pursuava spektaakkeli on kaikessa korniudessaan niin överiksi vedetty ohjelmanumero, että se jo itsessään viihdyttää. Epätasaisen kokonaisuuden kliimaksina se taas alleviivaa elokuvan omaa levottomuutta.

Last Christmasin pääparina nähtävät Clarke ja Golding eivät loista järin kirkkaasti, kun taas sivurooleissa vaikutuksen tekevät Yeoh ja Emma Thompson Katen äitinä jäävät takuuvarmasti mieleen. Clarke vetää oman roolinsa melkoisen ylinäyttelemisen kautta, mikä tekee leffan koheltavasta alkupuolesta vielä asteen kiusallisempaa katseltavaa. Golding taas herättää kaikessa salaperäisyydessään katsojan mielenkiinnon, mutta itse roolisuoritus tuntuu vähän laiskalta ja pidäkkeiseltä - ristiriita pääparin olemisten ja tekemisten välillä on huomattava, eikä kaksikko ole kovinkaan valovoimainen tai kiinnostava duo. Sitä vastoin Lontoon syrjäkujat ja vähemmän tunnetut paikat tarjoavat mainiot kulissit tälle epätavalliselle joulukertomukselle; elokuvan lisämateriaalien dokumentit avaavat kiinnostavasti Lontoon salaisuuksia muun perinteisemmän ekstratilpehöörin seassa.

Last Christmas on epätasapainoinen jouluisa komediakohellus, joka tarjoaa kertaluontoisen mutta kieltämättä omaperäisen katsomiselämyksen. Raina voi tosin tehdä vähän suuremman säväyksen joulun alla esimerkiksi pikkujouluetkojen ohjelmanumerona.