Areenan hurjapäät

Vuonna 1964 valmistunut elokuva Areenan hurjapäät (Circus World) on ilmeisesti tehty kunnianosoituksena sirkustaiteelle. Mitenkään muuten en pysty ymmärtämään rainan olemassaoloa, koska ohuen ohutta tarinaa pitävät kasassa mittavat pätkät erilaisista sirkusesityksistä aina leijonankesyttäjistä trapetsitaiteilijoihin. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, miksi tällaista elokuvaa tähdittää John Wayne.

Elokuva sijoittuu 1910-luvulle, ja Yhdysvalloissa sirkusala alkaa olla jo hiipuva bisnes. Oman sirkuksensa tyhjästä luonut Matt Masters (Wayne) päättää viedä koko seurueensa Eurooppaan kiertueelle taloutta piristämään. Perillä tapahtuu kauheita: laiva uppoaa satamassa, ja koko sirkusseurue jää melkein puille paljaille. Amerikkalaisen yritteliäisyyden avulla Masters kokoaa kuitenkin uuden sirkuksen, ja lopuksi bisnes kukoistaa taas, ainakin jossain määrin. Taustalla liikkuu myös alkeellinen saippuaoopperajuoni, mutta siitä ei kannata välittää.

Areenan hurjapäät tuntuu kaiken kaikkiaan mainokselta, jossa yhdistyvät sirkustaide ja amerikkalaiset arvot yrittäjyydestä ja menestymisestä. Jokainen on oman onnensa seppä, ja kunnon amerikkalainen pärjää aina. Jos näin niin siinä tapauksessa John Waynen pestaaminen pääosaan on ymmärrettävä ratkaisu: amerikkalaisempaa symbolia kun saa hakea pitkään. Elokuvallisena elämyksenä raina on pitkäveteinen, ellei sitten satu olemaan suuri sirkuksen fani. Jos ne varsinaiset esitykset napsittaisiin pois, lyhenisi yli kaksituntinen elokuva ehkä 45 minuutin verran.

Teknisesti katsomiskokemus on kaksijakoinen. Toisaalta tarina on kerrottu vakaalla otteella, ja kaikki hoitavat työnsä hyvin. Samaan aikaan se varsinainen tarina ei jaksa kiinnostaa missään vaiheessa, ja DVD:n kuvanlaatu on häiritsevän suttuinen. Onneksi sentään äänet kuuluvat hyvin niin dialogin kuin musiikinkin osalta. Puhuttu englanti on niin selkeää, että rainan pystyisi hyvin katsomaan ilman tekstityksiäkin.

Kuten jo mainitsin, Areenan hurjapäät on ilmeisesti vuoden 1964 katsojalle suunnattu mainos tai kannanotto, jonka tarkoitus jää vuoden 2020 katsojalle tyystin hämäräksi. Siksi tämä raina kannattaa reilusti ohittaa, ja katsella vaikka länkkäreiden kantaisä Hyökkäys erämaassa vuodelta 1939.