Vain muutaman dollarin tähden

Vain muutaman dollarin tähden on se toinen niin sanotun dollaritrilogian elokuva. Ne kaksi muuta ovat Kourallinen dollareita ja Hyvät, pahat ja rumat. Keskimmäinen dollarielokuva on hyvin tehty länkkäri kahdesta palkkionmetsästäjästä vaarallisen El Indio (Gian Maria Volontè) -nimisen rosvon jäljillä.

Kaikissa dollaritrilogian elokuvissa käytetään pitkälti samoja näyttelijöitä, samoja kuvauspaikkoja ja jopa samaa puvustusta. Tämä johtunee kuitenkin ennen kaikkea käytössä olleen budjetin rajoituksista, sillä tarinallisesti näillä Sergio Leonen ohjaamilla kolmella elokuvalla ei ole yhteyttä toisiinsa. New Mexicon osavaltiossa riehuu vapaana paha rosvo El Indio joukkioineen. Heistä on luvattu suuri palkkio, ja sitä lähtevät tavoittelemaan toisistaan tietämättä Monco (Clint Eastwood) ja Douglas Mortimer (Lee Van Cleef). Lopulta kaksikko yhdistää voimansa, ja Mortimerilla näyttää olevan myös henkilökohtainen kauna El Indion kanssa.

Mieleenpainuvaa on ohjaajan tapa kuvata elokuvansa. Lähikuvat kasvoista - tai jopa pelkästään silmistä - vuorottelevat isojen maisemakuvien kanssa. Lopputuloksena saadaan leffa, jossa katsoja huomaa olevan jotain epätavallista. Syy ei välttämättä selviä ihan heti, ellei sitten ihan erikseen pysähdy miettimään näkemäänsä. Nykyaikaisena katsojana huomaa senkin, että naiskuvaus on suorastaan alkeellista: naisia ei joko ole lainkaan, tai he ovat mukana vain miesten motivoijina tavalla ja toisella.

Vain muutaman dollarin tähden on elokuva, jossa kohtaukset seuraavat toisiaan. Tarkoitan tällä sitä, että siirtymiä eri paikkojen ja tilanteiden välillä ei ole lainkaan lukuun ottamatta lyhyitä sanallisia kommentteja ennen uuden kohtauksen alkamista. Tarina on onneksi hyvin yksinkertainen, joten katsoja pysyy mukana hyppivästä kerronnasta huolimatta. Kyseessä on samanaikaisesti erittäin tarinavetoinen leffa, jolloin toistaan seuraavien kohtausten keskinäinen irrallisuus häiritsee. Muuten elokuva on toteutettu kaikin puolin hyvin. Musiikki on pääosin viheltelyä, joka jää mieleen pitkäksi aikaa elokuvan jälkeenkin. Dialogi on dubattu kokonaan jälkeenpäin, ja välillä se myös näkyy. Itse asiassa koko ääniraidan tekeminen vasta kuvauksien jälkeen johtaa siihen, että kohtauksissa on välillä liian hiljaista verrattuna siihen, mitä voisi odottaa.

Vain muutaman dollarin tähden on pätevä länkkäri, joka kuuluu western-lajityypin klassikoiden joukkoon.