Tuntematon sotilas (2007)

Tavalla ja toisella klassikoita sovitetaan aina silloin tällöin teatterin lavalle. Ja kun näin tapahtuu, tuntuu tekijöiden ajatuksena olevan, ettei alkuperäinen teos ole riittävän hyvä sellaisenaan. On siis löydettävä jokin uusi tulokulma, ja mielellään muokattava alkuperäistä materiaalia niin, että se ottaa jollakin tavalla kantaa sen hetkiseen päivänpolitiikkaan. Juuri näin tekee Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas, jota esitettiin Kansallisteatterissa 2007-2009. Yleisradio tuotti näytelmästä TV-version, joka nähtiin Yle Teema -kanavalla vuonna 2009. Teos on saatavilla myös DVD:llä VL Median julkaisemana.

Lyhyesti sanottuna näytelmä on aivan karmeaa roskaa. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä lähdeaineistonsa kanssa. Itse asiassa yhtymäkohdat ovat niin harvat ja hämärät, että tekijöiden olisi kannattanut antaa työlleen jokin aivan toinen nimi. Varmaa on kuitenkin se, että Väinö Linnan kirjoittaman romaanin (tai jonkin siitä tehdyn elokuvan) tuntemus on pakollista ennen näytelmän katsomista. Tarina nimittäin tempoilee sinne ja tänne niin pahasti, ettei sitä tarinaa oikeastaan edes ole. Näytelmä on kokoelma irrallisia välähdyksiä, jotka on väännetty niin kieroon, että niistä hädin tuskin ymmärtää missä mennään. Toteutuksen sekopäisyys saa pohtimaan, millaisia nautintoaineita käsikirjoittajat ovat nauttineet luomisprosessin aikana.

Kokonaisuutta ei millään tavalla auta tapa, jolla näytelmä on tallennettu televisioon. Kamera heiluu siellä sun täällä milloin lavalla, milloin yleisön joukossa ja milloin missäkin. Ainutkaan esitystä paikan päälle seuraamaan mennyt ei taatusti kokenut performanssia niin kuin se televisiossa esitettiin. Noin puolen tunnin katsomisen jälkeen oli pakko jättää DVD taustalle pyörimään, ja tehdä samalla jotain muuta seuraten ruutua vain toisella silmällä. Niin ärsyttäväksi heilunnaksi ja möykkäämiseksi näytelmä muuttuu.

Teknisesti teos on luonnollisesti ammattitaitoista työtä niin kuin vain Suomen Kansallisteatteri osaa. Näyttelijät eläytyvät suorastaan raivolla rooleihinsa, lavastus on vakuuttava, ja vaihteleva valaistuksen käyttö tehostaa kulloinkin käsillä olevaa tilannetta. Harmi vain, että itse sisältö on silkkaa päätöntä pelleilyä.

Työryhmän tarkoituksena oli aiheuttaa kohua ja myydä lippuja, ja siinä he onnistuivat. Esityksiä pidettiin 122 kappaletta, ja niihin myytiin yhteensä 73265 lippua. Tunnetulla nimellä ja huonolla sisällöllä voi siis onnistua.

Koko teos näkyy olevan myös Youtubessa suoraan televisiosta otettuna.