Day of the Dead: Bloodline

Day of the Dead: Bloodline sanoo jo kannessaan perustuvansa George A. Romeron elokuvaan Day of the Dead vuodelta 1985, ja jonkinlaisesta uusintaversiosta onkin kysymys. Mitään yllätyksellistä tai uutta ei ole tiedossa, mutta yhdessä asiassa onnistutaan: katsoja saadaan välittämään henkilöhahmojen kohtalosta.

Kuolleet alkavat kävellä, ja maailmanloppu koittaa. Miksi näin käy, ei ole olennaista. Pieni joukko selviytyjiä on löytänyt tiensä bunkkeriin, jota johtaa rautaisella otteella luutnantti Miguel Salazar (Jeff Gum). Selviytyjien joukossa on lääketiedettä opiskellut Zoe (Sophie Skelton), joka saa idean rokotteesta zombeilua vastaan. Moinen kuitenkin edellyttää aineiston keräämistä ja suurten riskien ottamista. Ja sitten kaikki menee pieleen, tai oikeastaan vielä enemmän pieleen.

Tarinallisesti elokuva on ihan kohtuullinen, joskaan ei onnistu millään tavalla yllättämään. Päällimmäiseksi nousee se, että Zoen rokoteprojekti aiheuttaa yhteisölle kohtuuttomia tappioita, mutta se ei tunnu olevan ongelma kenellekään. Kaikkein vähiten se on sitä Zoelle itselleen. Tämä on tarinan suurin yksittäinen puute, sillä päähenkilö muuttuu elokuvan edetessä katsojalle vastenmieliseksi. Vaikutelmaa vahvistaa se, että tekijät ovat onnistuneet luomaan henkilögallerian, jonka kohtalosta katsoja oppii välittämään. Mitenkään syvällisiin pohdintoihin ei päästä, sillä kestoa ei ole kuin puolitoista tuntia.

Teknisesti Day of the Dead: Bloodline on hyvin tehty kautta linjan. Veri tosin roiskuu pienimmästäkin puremasta naurettavan korkealle ilmaan, mutta muuten toteutus onnistuu luomaan riittävän uskottavan tunnelman. Näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, joskaan heidän esittämänsä hahmot eivät välttämättä juurikaan kehity elokuvan kuluessa.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. Tätä on pidettävä hyvänä asiana, koska en usko mitään varsinaista asiaa edes olleen kerrottavaksi. Ainakaan siis itse elokuvaa enempää. Kyllä Day of the Dead: Bloodlinen kertaalleen katsoo, vaikkei se mieleen jääkään.