Tuntuu olevan olemassa elokuvatyyppi, joka rakennetaan yhden henkilöhahmon ympärille. Näin ollen on erittäin tärkeää, että tuon yhden henkilöhahmon näyttelijä valitaan huolella. The Marksman on tällainen elokuva. Mukana ei ole kuin kourallinen erilaisia henkilöhahmoja, ja varsin ennustettava tarina. Silti kokonaisuus on sen verran onnistunut varsinkin toteutuksensa osalta, että katsomista voi kyllä suositella.
Liam Neeson esittää leskeksi jäänyttä Vietnamin sodan veteraania Jim, joka asuu Arizonan osavaltiossa Meksikon rajan tuntumassa. Säännöllisesti hän löytää laittomia rajanylittäjiä, ja ilmoittaa niistä rajavartijoille. Eräänä päivänä rajan ylittää nuori äiti hieman toisella kymmenellä olevan poikansa kanssa. Meksikon kartelli jahtaa heitä, ja seuranneessa tulitaistelussa äiti kuolee. Jim ottaa asiakseen kuljettaa orvoksi jäänyt poika turvallisesti sukulaistensa luo Chicagoon. Näin alkaa automatka halki Yhdysvaltojen, ja perässä tulee kourallinen todella pahoja miehiä.
Se varsinainen tarina on hyvin yksinkertainen ja ennalta arvattava, joten katsomisen nautinto on saatava muualta. Henkilöhahmojen taustat selviävät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joko visuaalisesti, tai muun dialogin joukossa osana sitä varsinaista asiaa. Tällä tavalla katsojalle jää juuri sen verran ajateltavaa, että motiivit ja vaikuttimet paljastuvat vähän kerrallaan elokuvan edetessä. Toisekseen The Marksman on mukava kattaus Yhdysvaltojen alueen maisemiin. Jos on itse sattunut joskus paikan päällä käymään, on hauskaa verrata omia kokemuksiaan elokuvan tapahtumapaikkoihin. Ja jos ei ole itse vielä Yhdysvalloissa käynyt, voi leffan katsomalla saada esimakua paikallisista rakennuksista, teistä ja tietenkin kasvillisuudesta. Arizonan aavikko on hyvin erilaista verrattuna Illinois'n metsäisiin seutuihin.
Tarinassa on muutamia epäloogisia osuuksia, joilla Jim tekee omasta tehtävästään tarpeettoman vaikean. Ymmärrän ratkaisun ainoastaan siten, että käsikirjoittaja on alusta asti tiennyt, millä tavalla draama lopulta ratkeaa. Näin hänen on täytynyt kirjoittaa sellaisia käänteitä, joilla päädytään haluttuun lopputulokseen. Jim esimerkiksi taistelee koko matkan hajoamispisteessä olevan vanhan autonsa kanssa. Samaan aikaan hänellä on putkikassillinen Meksikon kartellin dollareita, joilla hän voisi koska tahansa ostaa itselleen uuden auton käteisellä. Näin perässä hiihtävien jäljittäjien tehtävä vaikeutuisi merkittävästi kertaheitolla.
The Marksmanin kaltaisia tarinoita on nähty elokuvissa ties kuinka monia ajan saatossa, mutta toisaalta ei tässä valittamisen aiheita juurikaan ole. Kysymyksessä on alusta loppuun riittävän hyvin kerrottu tarina, ja sehän riittää. Lisämateriaaleja ei ole lainkaan, mutta tuskin niillä mitään erityistä virkaa olisi ollutkaan.