Ju-On Collection

Japanilaiset Ju-On-kauhuleffat ovat tulleet länsimaisen katsojan tietoon luultavasti tehokkaimmin amerikkalaisina The Grudge -kauhukäännöksinä, joita tähditti aikoinaan Buffy-vampyyrintappajanakin vaikuttanut Sarah Michelle Gellar. Ju-On Collection kuitenkin antaa kauhuleffojen ystäville mahdollisuuden sivistää itseään ja selvittää, missä merkeissä japanilaisen esikuvan taival on kulkenut. Meininki etenee vaappuvan viihdyttävästi hieman erikoisesti varsinaisen Ju-On-elokuvauniversumin laitamilla, joilla nähtävät sivutarinat eivät tuo meininkiin juuri mitään lisää.

Kokoelma sisältää alkuperäisen Ju-On-elokuvasarjan kolmannen ja neljännen osan eli elokuvat Ju-On: The Grudge (2002) ja Ju-On: The Grudge 2 (2003), jotka leffasarjan isä Takashi Shimizu on ohjannut. Leffojen on kai ajateltu nimiensä loppuosan pohjalta vetoavan Grudge-nimeen ehdollistuneihin länkkärikatsojiin, mutta ainakin itse koin nimenomaan Ju-On: The Grudgen olevan todella hämmentävä kokonaisuus episodimaisen rakenteensa ja aiempiin osiin tehtyjen viittausten myötä. Vuonna 2000 ilmestynyt leffakaksikko Ju-On: The Curse ja Ju-On: The Curse 2 olisivat varmasti jossain määrin avanneet meininkiä, johon mukaan pääseminen muuttuu Ju-On: The Grudgen edetessä aina vain haastavammaksi. Elokuvat nimittäin välttelevät kaunakirouksen taustalla olleen veririkoksen syntytarinaan syventymistä ja esittelevät sen sijaan pari astetta mitättömämpää murhenäytelmää, joissa huono-onniset sivuhahmot saavat ikoniset kaunahirviöt eli pitkätukkaisen Kayako Saeki -kummituksen (Takako Fuji), lakananvalkoisen Toshio-pikkupojan (Yuya Ozeki) ja paholaiskissan kimppuunsa.

Epäkronologisessa järjestyksessä etenevä ja episodimallinen Ju-On: The Grudge alkaa, kun Rika Nishina -niminen sosiaalityöntekijä (Megumi Okina) tekee kotikäynnin kauhujen taloon, jossa kaunakirouksen vangeiksi jääneet Tokunagan ruokakunnan jäsenet sinnittelevät elämän ja kuoleman rajamailla. Tarinan varsinaisessa keskiössä ovat kuitenkin yksityisetsivä Yûji Tôyama (Yōji Tanaka) Izumi-tyttärineen (Misa Uehara), jotka ovat molemmat onnistuneet sotkeutumaan alkuperäisen kaunakiroukseen ja pilanneet niin ikään Tokunagan klaanin kotielämän kuin omat kohtalonsakin.

Jos leffan synopsis tuntuu sekavalta, niin yhteen hahmoon kerrallaan keskittyvä toteutuskin jättää katsojan raapimaan päätään. Yhtäältä leffa avaa Tôyaman isän ja tyttären toimia kaunakirouksen suhteen menneessä, mutta samanaikaisesti elokuva tekee nykyhetkessä turhalta tuntuvia juonenkäänteitä kuvatessaan Rika Nishinan kotikäynnin seurauksia. Sossuparan vierailu kauhujen talossa ei pääty kauhean hyvin, ja elokuvan nykyhetkessä käynnistyvän tapahtumaketjun seurauksena kauna lähtee leviämään yllätyksettömien juonenkäänteiden ja todella kehnojen tehosteiden kera ulkomaailmaan. Ensimmäinen Ju-On: The Grudge ei selvästi oikein osaa päättää, kumpaa juonta pitäisi lähteä seuraamaan. Lopputuloksena on kauhuelokuva, joka lähinnä kauhistuttaa runnoessaan kahden aikatason kohtalaisen kiinnostavat juonenlangat samaan leffaan.

Ju-On: The Grudge 2 alkaa, kun kauhuleffatähti Kyoko Harase (Noriko Sakai) onnistuu tuomaan alkuperäisen kaunakirouksen kauhut omaan elämäänsä sekä seuraavan kauhuleffan tuotantoon, joka on tietenkin kuvattu siinä alkuperäisessä kirotussa talossa. Elokuvasarjan neljäntenä osana toimiva Ju-On: The Grudge 2 pohjustaa sinänsä ymmärrettävästi sarjan siihenastisia tapahtumia varsin vähän, mutta leffan loikkaaminen suoraan kauhutoimintaan moottoritiellä on sarjan perintöön nähden todella omituinen aloituspaikka, kun Kayako ja Toshio mellastavat suoraan ulkomaailmassa. Takaumien muodossa aukeava tarina kyllä kertoo, miten Harasen tie on vienyt taloon, mutta mitään kauhean yllättävää tai kiinnostavaa kerrontaa ei todellakaan ole luvassa. Leffan loppupuolella kauhua itse asiassa nähdään varsin vähän, kun Harase ja muut selvittävät soolosalapoliisihommina sarjan mytologiaan liittyviä asioita, jotka Ju-Oninsa lusinut katsoja tietää jo ennalta.

Ju-On: The Grudge 2 rikkoo perijapanilaisen alleviivaavasti neljättä seinää esittäen vähän väsynyttä läppää elokuva- ja viihdeteollisuudesta, ja kauhutuottajien tapa manata kirotut kuvauspaikat ennen kameran käymistä ja näyttelijöiden kuudes aisti yliluonnollisten asioiden havainnointiin tuntuvat todella epäoleellisilta sivuteemoilta. Näin paperilla kasassa olisi ollut ainekset Paranormal Activity -mokumenttiin, mutta Ju-On: The Grudge 2 kulkee kauhukuvaston läpi hieman innottomasti, persoonattomasti ja tyrmistyttävän totisesti.

Ju-On Collectionin sisältämät kauhuelokuvat tarjoavat lähinnä viihdearvoa juustoisten kauhukalkkunoiden ystäville. Kiusallisen ylinäyttelemisen ja unisen epäloogisen kerronnan kieronkauhistuttava yhdistelmä kieltämättä pitää katsojan otteessaan, mutta täysin vääristä syistä.