The Batman

Ohjaaja Matt Reevesin The Batman keskittyy nuoreen Batmaniin. Robert Pattinsonin näyttelemä Bruce Wayne pitää elokuvassa jopa päiväkirjaa, jonka perusteella kyseessä on hänen toinen vuotensa Lepakkomiehenä. Elokuvan tuotanto kärsi pahoin koronaviruksen aloitettua jylläyksensä, mutta kaikesta päätellen ylimääräinen aika on käytetty hyödyksi. Huonoiksi puoliksi voi nostaa tarpeettoman mittavan henkilökaartin, ja toisaalta siirtymät eri kohtausten välillä puuttuvat ajoittain kokonaan.

The Batmanilla on mittaa melkein kolme tuntia. Tämä johtuu edellä mainitusta henkilöhahmojen suuresta määrästä ja toisaalta siitä, että tarina kerrotaan alusta loppuun hyvin verkkaisella tyylillä. Tunnelmaa ei haeta näyttävistä kamera-ajoista ja pauhaavasta musiikista, vaan enemmänkin varjoista, hiljaisuudesta ja tuimista ilmeistä. The Batmania ei voi kutsua toimintaelokuvaksi, vaan kyseessä on Gotham Cityn järjestäytyneeseen rikollisuuteen keskittyvä draama, jonka lonkerot ulottuvat kaupungin vaaleilla valittavaan johtoon asti.

Tällaisten elokuvien vaarana on aina se, että mielikuvituksellisessa asussa liikkuva mies vaikuttaa naurettavalta. Ongelma on ratkaistu siten, millä tavalla muut ihmiset suhtautuvat Batmaniin. Hän harvemmin puhuu yhtään mitään, ja vain ajoittain räjähtää toimintaan. Siitä huolimatta suurin osa ihmisistä väistyy hänen tieltään, tai ainakin vastarinta nujerretaan nopeasti. Twilightin Edward-vampyyrina muistettava Pattinson soveltuu rooliinsa hyvin. Bruce Waynena hänen olemuksensa voisi olla vakuuttavampikin, mutta lepakkonaamion kanssa pimeässä ja sateessa esitys on vakuuttava.

Kuten jo mainitsin, henkilöhahmoja on ehkä tarpeettoman paljon. Aivan erityisesti väärällä tavalla mieleen jää Colin Farrellin esittämä Pingviini. Hänet olisi voinut jättää tarinasta pois kokonaan, eikä elokuva olisi siitä suuremmalti kärsinyt. Pingviinin kiinnostavaan taustatarinaan ei ehditä ihmeemmin syventyä, sillä sen ajan vie Zoë Kravitzin Selina Kyle eli tutummin Catwoman. Se perinteinen romanssikuvio Batmanin kanssa kurkkii ikään kuin verhojen raoista koko elokuvan ajan, mutta ei sitten kuitenkaan realisoidu mitenkään valmiiksi asti. Ehkä hyvä niin, sillä nyt tarinan painopiste säilyy koko ajan tiiviisti sen valitun rikostarinan kertomisessa.

Mielenkiintoinen, ja varsinkin alkupuoliskolla erittäin uhkaava, henkilöhahmo on The Riddler eli tutummin Arvuuttaja (Paul Dano). Hahmo ei ole tällä kertaa lainkaan humoristinen, kuten ehkä olisi voinut odottaa aiempien Batman-elokuvien perusteella. Arvuuttaja jää lopulta varsin hämäräksi, mikä on varmaankin ollut ihan tarkoitus.

Se viimeinen valituksen aiheeni liittyy kohtauksesta toiseen siirtymiseen, vaikkakaan mistään isosta ongelmasta ei ole kysymys. Mittaa on jo valmiiksi poikkeuksellisen paljon, mutta siitä huolimatta tilanteesta toiseen siirrytään varsin usein ilman erityisempää siirtymäjaksoa. Tapahtumien seuraaminen on edelleenkin helppoa, mutta kun siirtymäjaksojen puuttumisen huomaa, ei sitä enää osaa olla huomaamatta.

The Batman on poikkeuksellisen paljon tunnelmaan luottava hidastempoinen rikoselokuva, jonka pääosassa nyt vain sattuvat olemaan DC Comicsin sarjakuvahahmot. Pohjalla on hyvinkin saattanut olla jokin muu järjestäytyneeseen rikollisuuteen keskittyvä tarina, joka on sitten vain sovitettu Batmanille sopivaksi. Niin tai näin, on The Batman oikein suositeltava elokuvakokemus myös sellaiselle, jota sarjakuvafilmatisoinnit muuten eivät niin kiinnosta.