The Last Duel

Ridley Scott on historiallisten ja eeppisten leffojen mestari, ja The Last Duel on sekä tekijänsä että nimensä linjan mukainen suuria kohtaloita ja historian havinoita sisältävä kertomus. Myöhäiskeskiajalla omapäinen Sir Jean de Carrouges (Matt Damon) onnistuu hankkiutumaan rikkaisiin naimisiin Marguerite-neidon (Jodie Comer), mutta kiivasluonteinen Jean polttaa tuon tuosta siltoja takanaan raivatessaan itselleen elintilaa Ranskanmaalla. Samalla Jean suututtaa tuttavansa Jacques Le Grisin (Adam Driver), joka menee puolestaan ihastumaan Margueriteen ja lopulta raiskaamaan naisparan. Jean lähtee vaimonsa laillisena omistajana puolustamaan omaa kunniaansa ja ylpeyttään verisin seurauksin, kun Jean ja Jacques selvittävät välejään leffan nimen mukaisesti kaksintaistelun merkeissä.

Tositapahtumista ilmeisesti ammentava ja kahden ja puolen tunnin mittainen The Last Duel keräilee minuutteja pituuteensa esittämällä leffan keskeiset tapahtumat kunkin kolmen päähahmon näkökulmasta - tällainen kolmoisvalotus osoittaa kieltämättä ovelalla tavalla sen, miten kukin hahmoista on esimerkiksi tulkinnut Jacquesin ja Margueriten ensikohtaamisen sävyt ja tunnelman. Katsojan kannalta samojen tapahtumien veivaaminen kolmeen kertaan on tietysti vähän työläs ratkaisu, mutta toisistaan poikkeavat näkökulmat onneksi piristävät menoa, vaikka mukaan on lorahtanut kokonaisuuden kannalta epäoleellisilta tuntuvia osioita.

Jeanin omaa katkeruutta ja raivoa avaava vinkkeli sisältää Skotlannin sotaretken kuvauksia näyttävine ja verisine taistelukohtauksineen, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti selitä sitä, miksi hahmosta on tullut sellainen kuin on tullut. Hurmeinen loppukohtaus Jeanin ja Jacquesin välillä kyllä riittää tyydyttämään katsojan verenhimon ja laukaisemaan elokuvan aikana syntyneet jännitteet. Sitä vastoin Jacquesin kannalta esitetyt tapahtumat pohjustavat kiinnostavalla tavalla Ranskan hovin kiemuroita ja valtajännitteitä, joita raiskaussyytös koettelee entisestään. Jacquesin liittolaisena eli Pierre d'Alençonina ilkamoiva Ben Affleck tekee vaaleatukkaisena ja pukinpartaisena elostelijana yhden uransa yllättävimmistä roolisuorituksista, ja sopivan mittaisina osioina ruutuaikaa saavan Affleckin ylinäytteleminenkään ei ala liiaksi ärsyttää näin mikroannosteltuna tuttavuutena.

The Last Duel myös avaa naisen aseman kapea-alaisuutta Margueriten näkökulman kautta. Naisparan kohtalo muuttuu hovin keskinäisten nokitteluiden polttoaineeksi, ja on kiinnostavaa mutta raadollista seurata, miten Marguerite joutuu juorujen ja häpäisemisen kohteeksi myös kotonaan. Taas toisaalta lopun kaksintaistelussa ei ole kyse naiselle oikeuden hakemisesta, vaan Jacquesin kunnian palauttamisesta omaisuuteen kajoamisen jälkeen.

Tämä seksuaalisen väkivallan käsittely etenee The Last Duelissa yllättävän toimivasti. Kolmoisvalotus ei lähde liiaksi selittelemään vääryyksiä pahojaan tehneiden hahmojen puolustelemiseksi, vaan leffassa näytetään hyvin raadollisesti, mitä on tapahtunut ja kuka valehtelee. Yhteiskunnan eri tasojen näyttäminen hahmojen edesottamusten kautta valottaa katsojalle hyvin ajankuvaa sekä pääkolmikon taustoja ja omia ongelmia. Raadollinen, likainen ja synkkä keskiajan kuvaus kuitenkin meinaa ajoittain natista liitoksistaan, kun Scott päättää näyttää eräässä kohtauksessa kahden hevosen astuttamista Marguerite-paran silmien edessä. Naisparka joutuu katsomaan, kun hevoshakaan noin vain livahtava tumma ori pistää pökköä pesään valkoisen tamman kanssa. Tämä kohtaus sopisi kaikessa koomisessakin alleviivaavuudessaan pikemminkin Monty Python -historiahupailuihin kuin The Last Duelin kaltaiseen vakavaan moraalipohdintaan.

The Last Duel tarjoilee kokoillan elokuvan verran historiallista oikean ja väärän välillä tasapainoilua näyttävine loppukohtauksineen, eikä monitasoinen tarina jätä kylmäksi muttei toisaalta tarjoile lajityypissä mitään erityisen railakkaita yllätyksiä. Elokuvan Blu-ray-julkaisun kylkeen on pakattu leffan traileria ja minidokumenttia, joka avaa koronarajoitusten puitteissa tapahtuneen kuvausprosessin vaiheita, mutta olisin itse ainakin mieluummin katsellut tosielämän Jeanin, Margueriten ja Jacquesin edesottamuksista kertovaa dokumentaatiota.