Resident Evil 7: Biohazard

Hype alkaa hiljalleen kasaantua Capcomin odotetun kauhuilun ylle, kun julkaisu on määrä tapahtua 24. tammikuuta. Gamereactor pääsi Lontoossa ottamaan peräti neljän tunnin mittaiset pätkät Capcomin toimistolla.

Testattu osuus alkaa noin tunnin pelaamisen jälkeen pelin alusta. Hyvin nopeasti kävi ilmi, miten erilainen meno on verrattuna demoon. Pelaaminen tuntuu aiempaa enemmän juuri Resident Evililtä. Neljään tuntiin mahtui runsaasti pulmatehtävien ratkontaakin. Tavaroiden puljaaminen tekee myös paluun, ja on tärkeämmässä osassa kuin aikoihin. Tilaa on tusinalle erilaisia tavaroita, ja hyvin pian joutuu tekemään kipeitä ratkaisuja siitä, mitä kantaa mukanaan ja mitä jättää matkan varrelle. Harkinta on tärkeää siksi, että kyseessä on nimenomaan hengissä pysymistä painottava survival-peli. Pahiksen ilmaantuessa jokaisen laakin on syytä osua, eikä kovinkaan montaa kertaa saisi ottaa itse iskua vastaan. Energiaa palauttavia vihreitä yrttejä ei ole liiaksi asti.

Suurin ero aiempiin sarjan peleihin on, että peli koetaan ensimmäisestä persoonasta. Onneksi valittu näkökulma toimii hyvin, ja ohjastaminen on kaikin puolin toimivaa. Kankea tankkiohjaus on enää muisto vain. Itse taistelu näyttää juuri siltä kuin voisi odottaa ensimmäisen persoonan peliltä. Aseita oli käsillä kourallinen testisession aikana. Tähtääminen tapahtuu vasemmalla liipaisimella ja ampuminen oikealla aivan kuten odottaa sopii. Alussa mukaan tarttuva veitsi on hyödyllinen huitomisen ohella myös laatikoiden ja muiden esineiden rikkomisessa. Kaikki tavarat aseita ja käyttöesineitä myöten pystyy laittamaan ristiohjaimeen pikavalinnaksi. Toisin sanoen patruunoiden loppuessa nopea vaihto veitseen tai parannusyrttiin on nyt mahdollista.

Kohdattavat vihut ovat voiman lisäksi yleensä myös yllättäviä, mikä pakottaa reagoimaan nopeisiin tilanteisiin. Lisäksi peli ei pysähdy, kun puljaa valikoissa tavaroiden kanssa. Tämä on omiaan lisäämään jännitystä, mutta inhaa pahista paetessa tämä ominaisuus aiheutti enemmän turhautumista kuin jännitystä. Vihollisia näkyi niin Bakerin perheen eri jäsenissä kuin myös molded-kummajaisissa. Nämä otukset ovat mustanpuhuvia hirviöitä, joita ilmaantuu mönjälätäköistä. Mieleen tulee erehdyttävästi Spider-Manin Venom. Ajatuksiin mönjämonsuista tulevat myös Resident Evil 4:n itseään regeneroivat läähättäjät.

Rakenteeltaan peli vaikuttaa vuorottelevan pulmatehtävien ja taisteluiden välillä. Joskus nämä kahakat saattavat olla astetta kovempia pomotaistoja. Vuorottelu tuntui toimivan erinomaisesti, koska rauhallisemmissa kohdissa ehti hyvin tasata hengitystä ja sykettä kohta taas edessä olevia taisteluita varten. Pelaamisen tempo pysyy alati etenevänä, sillä viimeistään pienen nurkkien nuuskimisen jälkeen saa aina selvyyden siitä, mihin suuntaan on määrä seuraavaksi suunnistaa. Pelaajaa ohjataan myös siten, että vain yksi reitti on käytössä. Jos esimerkiksi reittejä on kolme, niin ainoastaan yhtä pitkin pääsee eteenpäin ainakin ensi kerran valinnan eteen joutuessaan. Ympäristön tutkiminen on Resident Evil 7:ssä keskeisessä roolissa niin etenemisen kuin esineiden löytymisen osalta.

Kauhutunnelmaa luodaan kahden osatekijän yhteispelillä, ja niistä ensimmäinen on äänimaailma. Testisessiossa käytettiin kuulokkeita, joiden avulla äänet olivat odotetun upeita. Suurimmaksi osaksi pelaaminen tapahtuu suorastaan häiritsevässä hiljaisuudessa. Näin ollen omat askeleensa kuulee selvästi narisevia lattialautoja vasten. Ympäristön kuunteleminen auttaa tietysti myös hengissä säilymisessä. Toinen kauhutekijä on valaistus. Sitä ei ole paljoa, ja se vähäinen valo tuottaa runsaasti varjoja. Joskus valokiila osuu suoraan pelaajan silmiin, mikä on tehokas keino aina tapahtuessaan.

Resident Evil 7: Biohazard tuntuu nimestään huolimatta tuoreelta pelikokemukselta Capcomin pitkäikäisessä pelisarjassa. Tietynlainen tasapaino uuden ja tutun välillä vaikuttaa löytyneen. Tammikuun loppu ei voi tulla liian nopeasti.