Deus Ex: Human Revolution

Vuosi 2011 oli roolipelien vuosi. Witcheriä, Dragon Agea, Dark Soulsia. Roolipelejä joka makuun. Nyt arvostelussa on Deus Ex: Human Revolution (X360), joka on perinteinen Kyberpunk-rope. Peli ei yritä olla kovin innovatiivinen, vaan luottaa siihen mikä oli hyvää ensimmäisessä Deus Exissä, jota pidetään roolipelien mestarina. Kehnon jatko-osa Invisible Warin jälkeen odotukset eivät olleet huipussaan. Esiosa kuitenkin yllätti positiivisesti...

Pelaaja on Adam Jensen, joka on ihmisaugmentiikkaa tutkivan ja kehittävän Sarif Industrialsin turvallisuuspäällikkö. Hän menehtyy tiedekeskukseen kohdistuvaan yllättävään hyökkäykseen. Kuusi kuukautta myöhemmin hänet herätetään henkiin, täysin augmentoituna puolirobottina. Pelin aikana selvitetään, kuka hyökkäsi Sarif Industrialsiin ja mikä oli motiivina ja mitä tapahtui siellä hyökkäyksen aikana olleelle henkilökunnalle.

Human Revolution on todella tarinavetoinen roolipeli, jonka tarina on mielenkiintoinen ja salaperäinen. Peli avautuu pikku hiljaa pelaajalle. Se ei kerro kaikkea suoraan, vaan tietyt juoneen liittyvät yksityiskohdat pitää tajuta ja löytää itse rikkaasta pelimaailmasta, joka lisää haastetta ja onnistumisen tunnetta. Laadukkaat sivutehtävät, valtavat määrät tietokoneista löydettäviä sähköpostiviestejä ja eräänlaiset e-kirjat antavat pelaajalle hurjasti tietoa pelimaailmasta.

Human Revolutionin kontrollit ovat hyvin toimivat. Peli on ensimmäisestä persoonasta kuvattu, mutta kuvakulma siirtyy kolmanteen persoonaan, kun pelaaja menee suojaan tai tekee viholliselle näyttävän tainnutus/tappoliikkeen. Systeemi on hyvin toimiva ja erilainen. Asekontrollit eivät ole maailman parasta ja ne ovat lievästi jäykät. Ammuskelu ei kuitenkaan ole pelin idea, ellei niin halua. Deus Ex tarjoaakin valtavan määrän erilaisia tapoja pelata. Ollakko ovela hakkeri, joka hakkeroi automaattitykit ja robotit puolelleen ja antaa niiden tehdä likainen työ. Vai onko salamurhaaja, joka liikkuu varjoissa ja napsii viholliset yksitellen. Vai onko kenties vikkelä haamu, joka jättää viholliset koskemattomina ja hiiviskelee määränpäähänsä ilman, että kukaan näkee. Toki suora toiminta toimii, mutta se ei ole läheskään yhtä miellyttävää, kuin muut pelitavat. Peli on nimittäin mahdollista mennä läpi tappamatta ketään, välipomoja lukuunottamatta. Se on hieno saavutus suunnittelussa!

Oman hahmon muokkaaminen omaa pelityyliä vastaamaan on tehty onnistuneesti. Erilaisia augmentaatioita on valtavasti, ja ne eroavat toisitaan kiitettävästi. Vaikka erilaisia augmentaatioita onkin paljon, ei turhia augmentaatiota juurikaan ole. Turhien augmentaatioiden sijasta sieltä löytyy muutama liikaa helpottavava päivitys, joita ei kannata heti ottaa, tai haastellisuus pelatessa saattaa kärsiä. Peli sisältää lukuisia kohtia, jossa pelaajan on tehtävä päätöksiä. Päätökset vaikuttavat tarinan kulkuun. Mielestäni onnistuneinta tässä Eidoksen luomuksessa on eräänlaiset "keskusteluhaasteet", joissa pelaaja joutuu väittelemään tai suostuttelemaan henkilöiden kanssa halutun lopputuloksen saamiseksi. Näissä tilanteissa pitää käyttää älyään ja psykologiaansa, että tajuaa käyttää oikeita sanoja. Epäonnistuminenkaan väittelyssä ei päätä peliä, mutta saattaa aiheuttaa jotakin hallaa pelaajalle pelin edetessä. Ne tuovat lisähaastetta sitä vaativille pelaajille.

Jos jostain Human Revolutionissa pitää nipottaa, niin on nipotuksen kohde pelissä olevat välibossit, jotka ovat turhia ja mielikuvituksettomia. Ne eivät ole järin vaikeita, mutta aiheuttavat äkkikuolemia alussa, kunnes tajuaa pomojen heikon kohdan. Ne eivät kuitenkaan ole niin turhauttavia, kuin kriitikot ovat valittaneet. Pomotaistelut eivät alenna pelikokemuksen yleisesti korkeaa tasoa, mutta ne olisi hyvin voinut jättää pois.

Grafiikoiltaan peli on näyttävän näköinen. Pelimaailman utopistiset kaupungit ovat hienoa katsottavaa ja sille tyypillinen "keltaisuus" on tyylikästä ja sopii kyberpunk-meininkiin. Peliin on mallinnettu valtava määrä erilaisia tekoäly-hahmoja joten on luonnollista, ettei kaikkia "ei niin tärkeitä" hahmoja ole kyetty mallintamaan yhtä tarkasti. Yleisesti jälki on kuitenkin hyvää, varsinkin päähenkilö on tyylikkäästi mallinnettu. Ääninäyttelykin on pääasiassa hyvin tehtyä paria ärsyttävää henkilöä lukuunottamatta.
Pelattavan sisällön kirjo on laaja ja mukana on paljon vapaaehtoista sisältöä. Pelissä palkitaan joka paikan nuuskimisesta kokemuspisteillä ja erilaisilla salakätköillä, joista voi löytää tärkeitä varusteita. Itsellä meni 25-30 tuntia tarinan läpäisyyn ja uskon, että ihan kaikkea en siitä kolunnut. Pelillä on valtava uudelleenpeluuarvo, koska sen voi mennä läpi niin monella tavalla. Itse olin pääasiassa hiiviskelevä tyyppi, joka turvautui tuliaseisiin harvoin. Ensi kerralla voisi kokeilla hiukan toimintapainotteisempaa pelityyliä, kuka tietää?

Deus Ex: Human Revolution on laadukas roolipelipaketti, joka on mielestäni helposti vuoden parhaimpia pelejä. Kokemus vaatii keskittymistä, joten sitä ei kannata yrittää pelata nopeasti läpi. Suosittelen peliä roolipelien ystäville, niille jotka pitävät hyvästä kerronnasta, alkuperäisen Deus Exin pitäjille ja scifistä pitäville.

Pelimaailma/tarina: 9.0
Grafiikka/tekniikka: 8.5
Musiikki/ääni: 9.0
Pelattavuus: 8.0
Sisältö ja uudelleenpelattavuus: 9.0

Kokonaisuus: 9.0

"Deus Ex: Human Revolution ei kalpene huikean legendapelin edessä"

ja arvosteluasteikko vielä muistutukseksi :)

1/10 Kidutusta
2/10 Kelvoton
3/10 Surkea
4/10 Huono
5/10 Kohtuullinen
6/10 Ihan kiva
7/10 Hyvä
8/10 Erittäin hyvä
9/10 Erinomainen
10/10 Mestariteos