Suomi
JäSENARVIO

Dead Space 2

Kirjoittaja: iPot   2013-04-23

Usein kuulee Dead Space -pelisarjan kehitystä ykkösestä kakkoseen verrattavan Alien-Kahdeksas Matkustaja -leffasta Aliens-Paluu -leffaan. Eikä ihan syyttä.

Rakastan kahta ensimmäistä Alien -elokuvaa. Ensimmäisessä, Ridley Scottin ohjaamassa osassa uhka oli tuntematon, eikä möröstä nähnyt kuin vilauksia samalla kun Nostromon miehistö väheni uhkaavasti. Kakkososassa siirryttiin piirun verran toiminnallisempaan lähestystapaan James Cameronin ottaessa ohjat käsiinsä. Nyt alieneita oli paljon ja karaistunut Ripley tiesi, mikä odottaa vastassa.

Ensimmäisessä Dead Spacessa uhka oli tuntematon, ja epäonninen insinööri Isaac Clarke oli yhtä kujalla kuin pelaajakin. Tämä aspekti piti pelaajan sohvan reunalla odottaen kauhulla seuraavaa kohtaamista vihamielisen, miehistöä avaruuszombeiksi muuttavan Necromorph -rodun kohtaamista. Kakkosessa insinöörimme on suoraan sanottuna v***uuntunut örkkeihin, ja painaa melko pelottomasti kohtaamaan vanhat vihtahousut.

Demoneita on tosin tällä kertaa kahta eri sorttia: on Nercromorpheja sekä ensimmäisen kohtaamisen muukalaisrodun ja markerin kanssa jättämät traumat. Kuollut tyttöystävä Nicole kummittelee miestä ja usein Isaac joutuukin taistelemaan ihan oikeasti hengestään kohdatessaan sisäiset demoninsa.

Peli alkaa Saturnuksen kuun, Titanin jäänteisiin rakennetusta, asutetusta Sprawl -siirokunnasta. Kolme vuotta ensimmäisen pelin loppuhuipennuksen jälkeen Isaac herää avaruusasemalta - pakkopaidassa. Kohta helvetti on irti, kun Necromorphit ovat taas valloillaan tappaen siviilejä nenän edessä. Miksi olen täällä? Miten Necromorphit ovat taas täällä? Miksi en muista viimeisestä kolmesta vuodesta mitään? Miten pysäytän Necromorphien valtaannousun? Näitä kysymyksiä Isaac miettii, ja lähtee uhkarohkealle matkalle kohti pahuuden ydintä.

Sivuhahmoja on taas kerran iso liuta. On byrokraattista, asemaa johtavaa salkkumiestä, muita potilaita, enemmän tai vähemmän sekaisin olevia uskonnollisia intoilijoita sekä muita selviytyjiä. Tällä kertaa Isaac osaa puhua, ja se tekeekin sivuhahmojen kanssakäymisestä hitusen ymmärrettävämpää, heh. Ei sillä, etteikö ensimmäisessä osassa Isaacin puhumattomuuteen päätyminen ollut myös hyvä ratkaisu.

Tunnelma on edelleen kohdillaan ja Visceral Games on taas kerran luonut maailman, mikä on samalla uskottava ja mielenkiintoinen. Uusia vihollistyyppejäkin on, ja välillä päästään nostattamaan selkäpiitä hiljaisilla, pimeillä käytävillä joissa vain satunnaiset kolinat ja äänet ovat vallitsevia elementtejä. Ja kun se örvelö sieltä ilmastointikanavasta vihdoin ponkaisee, adrenaliinitaso nousee ja enenn kuin huomaatkaan, on vihu paloina lattialla. Ns. toimintapainoitteisia kohtauksia on myös paljon: tämä tuo mukavaa vaihtelua pelikokemukseen jatkuvan säikyttelyn ohella.

Ykkösosa on kuitenkin minulle se oikea Dead Space. Sen tunnelmaa päästään kakkosessakin kokemaan, muttei tarpeeksi. Uudet aseet tuovat uudelleenpeluuarvoa hyvän tarinan ohella, mutta jotenkin kakkososa jää sieluttomammaksi kuin ykkönen. Tästä syystä arvosanaksi 8.

Hyvät:
+ Isaacin pottuuntunut olemus ja uusi ääni
+ Udet aseet
+ Uudet vihollistyypit
+ Tunnelma kohdillaan
+ Nostalgiatrippi Ishimurassa

Pahat:
- Taas kerran lopussa vihua puskee päin näköä liikaa
- Se kuolematon monsteri tekee paluun

P.S. Tykkään Aliens-Paluu -elokuvasta enemmän, joten vertailu ei ihan osunut kohdallani nappiin.

Keskiarvo: 8.5/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10