Red Dead Redemption

"We can't always fight nature, John. We can't fight change. We can't fight gravity. We can't fight nothin'. My whole life, John, all I ever did was fight."

Yritän kirjoittaa tämän arvion paasaamatta liikaa. Tästä pelistä on niin paljon ajatuksia. Arvioin myös Undead Nightmare -lisärin tässä.

Kokemukseni Rockstar Gamesin kolmannen persoonan avoimen maailman seikkailuista on hävettävän pieni. Varsinainen Ensikosketukseni olikin parin vuoden takainen L.A. Noire.

...Ja sitten on tämä peli.

Pelaaja astuu heti kättelyssä John Marstonin saappaisiin. Juuri muuta tietoja ei tässä vaiheessa anneta, kuin että tarkoituksena olisi vangita tai kaapata Johnin entinen kamu ja bandiitti, Bill Williamson (Hassu nimi muuten, sillä "Bill" on lempinimi Williamista). Bill on kuitenkin liukas kaveri, ja kaikki ei menekään niinkuin Strömsössä. Mainittakoon vielä, että hallituksella on Marstonin vaimo ja poika hallussa takuutena tehtävän suorittamisesta. Panokset ovat siis kovat.

Tästä alkaa massiivinen seikkailu läpi villin lännen, ja päästäänpä sitä Meksikoonkin saakka. Matkan varrella törmäillään riemastuttavan värikkääseen henkilökaartiin, josta osa on miellyttävämpiä kuin toiset. Hyvänä esimerkkinä voin mainita entisen aarteenmetsästäjä Sethin, joka on turvautunut haudanryöstöön viimeisenä vaihtoehtona.. Tai vaikkapa Nigel West Dickensin, tuon ihmevoiteiden myyjän ja melko erikoisen persoonan.

Päätarinan aikana Marston auttaa Lain molempia puolia saaden vaihtelevalla menestyksellä apua henkilökohtaisen ristiretkensä suorittamisessa. Meksikossa päästään jopa nousemaan vallankumouksen barrikaadeille. Kun päätarina vihdoin loppuu, on äimistynyt olo. Henkilöiden, maisemien ja tunteiden kirjo peittoaa monet pelit vielä tänäkin päivänä.

Päätarina sikseen, mitä muuta RDR:llä on tarjota. No, on muun muassa sivutehtäviä ja haasteita. Sivutehtäviä suorittamalla voi saada rahaa ja mainetta sekä muuten vaan saada syvyyttä pelin maailmaan, joka jo valmiiksi on yksityiskohtineen pelihistorian merkkipaaluja. Haasteita suorittaessa vierähtää pelimittarissa useampi (kymmentä) tuntia. Näihin kuuluu mm. aarteenmesästystä, eläinten metsästystä, kasvien keräilyä sekä erilaisten aseiden käyttöä. Haasteita tekemällä voi saada uusia asuja sekä aseita, kaikki vaikuttavat pelin 100% läpäisyyn.

Pelin maailma on uskomaton. Lumisista vuoristoalueista kuiviin aavikoihin omine eläinkuntineen kaikkea on mietitty. Ja mitä tahansa voi tapahtua. Vanha viholliseni puuma saattaa hyökätä kesken kaiken viattoman rehujen keräilyn, ja anti olla jos kysessää onkin karhu. Tien varrella saattaa herrasmies pyytää neuvoja lähimpään kaupunkiin, mutta kun lähestyt häntä, hän kaappaa hevosesi. Kuula selkään siis vain. Myös julkiset teloitukset, vaunujen ryöstöt, vankikarkurit sekä jengien piilopaikat ovat asioita, jotka voivat sattua milloin vain pelissä. Pelaaja voi itse päättää, miten tilainteisiin suhtautuu.

Ja miten pelaaja suhtautuu, vaikuttaa se pelin maine- ja kunniajärjestelmään. Jos esimerkiksi nappaat etsintäkuulutetun elävänä ja toimitat hänet lainvalvojille, saat enemmän kunniapisteitä. Mainetta saa suorittamalla tehtäviä ja jengien piilopaikkoja tyhjentämällä, eikä sitä voi vähentää. Kunnia taas on kinkkisempi juttu: Jos päätät ruveta ammuskelemaan viattomia á la GTA, hupenee kunniasi nopeasti, mikäli et tajua käyttää huivia naamasi peitteenä. Huivi tai ei, pahoja tekoja tekemällä päällesi asetetaan palkkio. Tällöin kesken kaiken sinut saattaa yllättää joukko palkkionmetsästäjiä tai valtion agentteja. Voit juosta karkuun, maksaa palkkiosi pois tai lusia vankilassa, your choice. Kunniasi ja maineesi vaikuttavat myös siihen, miten tavalliset tallaajat suhtautuvat sinuun. Hyvä jätkä saa alennuksia kaupoissa, mutta hänet todennäköisesti haastetaan kaksintaisteluun keskellä kaupungin tietä.

Pyssytaistelut ovat erittäin sujuvasti toteutettuja. Marston voi ampua jalan tai ratsun selästä, käyttäen välillä Dead Eye -tähtäysjärjestelmää, joka on muuten erittäin hyvin toteutettu. Tattia painamalla aika hidastuu ja pelaaja pääsee rauhassa tähtäilemään, vaikkapa useampaa kohdetta kerralla. Liipaisimen painalluksesta alkaa luotisade jokaiseen merkittyyn kohteeseen. Asevalikoima on muutenkin erittäin kattava.

Ainiin, onhan siellä uhkapeliäkin. Joka tapauksessa, tämä on peli jonka jokaisen pitää itse kokea. Upeat maisemat, hahmot, ääninäyttely ja tarina tempaavat mukaansa kokonaisvaltaisesti, etkä hetkeen tiedä muiden pelien olemassaolostakaan. 10/10

Undead Nightmare

Undead Nighmare sijoittuu samaan miljööseen kuin pääpelikin. Tällä kertaa John Marstonilla on uusi vihollinen: elävät kuolleet. Kun Johnin vaimo ja poika saavat vanhan kunnon zombipureman, ei auta muu kuin lukita rakkaat huoneeseen ja lähteä etsimään parannuskeinoa.

RDR:n maailma on muutettu kutkuttavan camp-henkiseksi tässä liäsosassa, joka kumartelee B-luokan kauhuleffojen suuntaan. Kuu on vihreä, ja zombielepakot lentelevät taivaalla. Myös muut eläimet ovat saaneet kalmankäsittelyn, ja mikä onkaan pelottavampaa kuin takavasemmalta hyökkäävä epäkuollut karhu.

Päävihollisia, eli ihmiszombeja esiintyy pelissä Dead Rising- ja Left For Dead -tyyliin. Dead Rising siinä mielessä, että zombiet eivät lopu ja niitä spawnaa tasaisesti kaikkialle jatkuvasti. Left For Dead siinä, että samat zombien erikoisjoukot ovat läsnä: On sylkijää, rynnijää ja nopeaa ryömijää. Nämä kalmat ovat vallaanneet maan, ja Marstonin pitää pelastaa kaupunki kaupungin jälkeen kuolleiden hyökkäyksiltä samalla selvittäessään, mistä ihmeestä on kyse.

Päähenkilömme törmää tarinassa pääpelistä tuttuihin hahmoihin, joilla on omat ongelmansa epäkuolleiden kanssa. Jotkut auttavat selvittämään mysteeriä, ja toiset kuolevat ja siirtyvät kuolleiden palkkalistoille. Toiset antavat sivutehtäviä, kuten kuuluisan Isojalan metsästämisen.

Ammukset ovat varsin kortilla koko ajan (eikä pelissä ole rahaa eikä kauppoja), mutta sitä kompensoivat pelistä löydettävät maailmanlopun hevoset, joista kaksi ovat nopeita ja lähes kuolemattomia, yksi sytyttää zombit tuleen ja yksi poksauttaa niiden päät tohjoksi kosketuksesta. Mahtavaa.

Undead Nightmare on ehkä paras DLC mistä olen kuullut tai mitä olen pelannut. Kestoa riittää myös tässä, ja tarina on ratkiriemukkaan kauhuelokuvamainen.

10/10

HAASTE LUKIJOILLE: Juoskaa Jorge's Gapin läpi ILMAN hevosta Undead Nightmaressa.

Alla oleva kuva kertoo fiiliksistäni pelistä yhdessä vaiheessa.