Uncharted 3: Drake's Deception

Kuka olisi uskonut, että Naughty Dog pystyisi muovaamaan pleikkarin varmasti parhaasta yksinoikeussarjasta Unchartedista kolmannen osan, joka peittoaa kaikki muut yksinoikeudet mitä alustalle on koskaan aiemmin ilmestynyt ja helposti suurimman osan peleistä markkinoilla ylipäätään? Naughty Dog onnistui parantamaan jo valmiiksi upeasta Uncharted 2:sta kaikilla osa-alueilla, eikä lopputulos jätä melkeinpä mitään parantamisen varaan. Kaikki pelaa kuten huippupelissä kuuluukin.

Uncharted 3: Drake's Deception alkaa Lontoon sateisilta sivukyliltä, kun pingviinipuvuissa tallustelevat sankarimme Nathan Drake oppi-isänsä Victor Sullivanin kanssa astuvat idyllisen lontoolaispubin ovesta sisään neuvottelemaan pelin toisen antagonistin Talbotin kanssa Sir Francis Draken sormuksesta. Natella on kuitenkin mielessään kaikkea muuta kuin yksinkertainen vaihtokauppa, joten pian aluksi sivistyneeltä vaikuttanut keskustelu muuttuu tyypilliseksi turpasaunaksi, jossa pöydät särkyy, pullot lentelee ja nyrkit heiluu. Lyhyisiin elokuvapätkiin ja lähitaisteluun nojaavaa ensimmäistä chapteria seuraa kakkoschapter, jota tuskin kukaan osaa odottaa. Enempää tarinaa pilaamatta, siinä pelaajalle paljastuu yksityiskohtia Draken ja Sullivanin menneisyydestä.

Jo alun baaritappelun jälkeen olin täysin uppoutunut Unchartedin maailmaan, ja mikä parasta, peli muuttuu ainoastaan paremmaksi tästä lähtien. Naughty Dogin taitama elokuvallinen kerronta ei ole koskaan ollut parempaa, ja näyttelijöiden suoritukset ovat aivan omaa luokkaansa. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin laadukkailla välikohtauksilla, joissa näyttelijöiden väliset suhteet tulee oikeasti ilmi. Hahmojen uskottavuus johtuu varmasti siitä, että näyttelijät kuten Nolan North, Richard McGonagle ja Emily Rose osaavat kommunikoida toistensa kanssa upeasti, ja täten kaikki keskustelut sujuvat täysin luonnollisesti. Jopa kasvoanimaatiotkin ovat laadukkaampia kuin koskaan aikaisemmin, vaikkei L.A Noiren kaltaista tekniikkaa olekaan käytetty. Näyttelijöiden ammatitaito ei pysy ainoastaan humorististen protagonistin ja tämän kumppaneiden puolella, vaan jopa antagonistit ovat vertaansa vailla. Tällä kertaa kliseisiltä Hollywood -pahiksilta on luojan kiitos vältytty, ja jopa pienioisaisten sivuhahmojenkin persoonallisuuteen on panostettu täysillä.

Sarja on tunnettu elokuvallisen kerronnan ohella upeista grafiikoistaan ja maisemistaan, eikä Uncharted 3 tuo sarjan maineelle kuin pelkkää hyvää. Maisemat ovat erittäin laadukkaita ja vaihtelevia, ja erilaisia ympäristöjäkin on enemmän kuin aiemmin. Drake pääsee seikkailullaan tutkimaan vanhoja ranskalaisia linnoja, vedessä kelluvaa ruostehelvettiä sekä Rub' al-Khalin paahtavaa aavikkoakin. En tiedä yhtäkään peliä jossa olisi Uncharted 3:n tapaan niin paljon unohtumattomia kohtauksia, kuten uppoava risteilyalus, lentokoneen putoaminen keskelle edellä mainittua aaviikkoa tai liekeissä kylpevästä linnakkeesta pakenemista. Jatkuvien vaaratilanteiden ohella mukana on myös sarjalle tuttuja puzzleja, jotka ovat mukavia hengähdyksiä jatkuvasta toiminnasta. Yksinpelissä on myös runsaasti piilotettuja aarteita löydettävänä, mutta valitettavasti tästä ei ole tarjolla minkäänlaisia pelillisiä etuja, joten jäävät ne suurimmalla osalla pelaajista keräämättä.

Vaikka pelin graafinen esittely, rautaisen ammattitaidon omaavien näyttelijöiden suoritus sekä upea tarina ovat kaikki selvästi kympin arvoisia, ei pelattavuudessa päästä ihan samalle tasolle, vaikkei siinääkään kauas olla jääty. Erilaisten vihollisten ammuskelu laajalla asevalikoimailla ja lähitaistelu pelkkien nyrkkien avulla on yhtä maittavaa kuin aina ennenkin, ja jopa sitä on parannettu. Drake voi nyt heittää vihollisten kranaatteja takaisin vihollisten ongelmaksi ja lähitaisteluun on tehty muutoksia. Erilaiset vastaiskut ympäristöä käyttäen ovat oleellisempia nykyään, ja hiippailukin tekee paluun. Myös kiipeily erilaisten ympäristöjen yhteydessä on suurimman osan ajasta moitteetonta, mitä nyt joskus Drake tarrasi kiinni väärästä reunasta tai kaiteesta. Ammuskelukin toimii, mutta suojausmekaniikkaa olisi pitänyt vähän vielä parantaa. Drake nimittäin joskus suojautui ihan väärään paikkaan mihin alunperin käskin, tämän johtaen kuolemaan. Nämä ovat pikkuvikoja, kun huomioi miten loistava peli on kyseessä. Immersiota syöviä ongelmia ei pelissä kuitenkaan ole, joten tälläiset ongelmat eivät saa minua laskemaan arvosanaa pisteellääkään.

Naughty Dog on sisällyttänyt Uncharted 2:n tapaan moninpelin, joka on miltei samanlainen kuin edeletäjässäänkin. Se on ihan viihdyttävää toimintaa jopa minulle, vaikken moninpelejä juurikaan pelaa. Mukana on tietenkin perusteellinen joukkueellinen tappomatsi ja tarinavetoinen co-op, joihin saa helposti kulumaan tunnin jos toisenkin. Uncharted 3:n tähti on kuitenkin mikäpä muukaan kuin sen mestarillinen yksinpeli.

Uncharted 3: Drake's Deception on yksi parhaista peleistä ikinä. Naughty Dogin elokuvallinen kerronta loistaa parempana kuin koskaan taitavine näyttelijöineen, ja tarina on vertaansa vailla. Jopa pelattavuus on erinomaista, vaikkei pieniltä virheiltä vältytäkkään. Kaikki pienet virheet ovat täysin merkityksettömiä kaikkien positiivisten puolien ohella. Peli on täynnä vaaratilanteita, upeita maisemia, sujuvaa ammuskelua sekä seikkailua. Mitään muuta peliltä en koskaan ole toivonutkaan.