Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
JäSENARVIO

Metro 2033

Metro: 2033

Julkaisija: THQ, Deep Silver
Kehittäjä: 4A Games
Testialusta: X360, PS4, PC.

Sinä päivänä, kun ulkomaailma tuhoutui täysin ydinsodan seurauksena, 40 000 ihmistä pakeni Moskovan metroon, jonka asemat ja loputtomat tunnelit olivat ainoa mahdollisuus selviytyä. Muista selviytyjistä ei ole tietoa. Yksi näistä pelastuneista oli pelin sankari Artyom, jolla on kannettavanaan iso taakka; ihmisrodun selviytyminen.

Nyt eletään jo vuodessa 2033, 20 vuotta tapahtuneista, ja Metroon on jo syntynyt ja kasvanut kokonaan uusi sukupolvi. Peli alkaa kun Artyom nousee toisen henkilön kanssa maan pinnalle vielä tuntemattomasta syystä. Kuinka ollakkaan, kaikki menee perseelleen ja pelaaja lähtee selvittämään mikä tähän johti. Tästä alkaa mukaansa tempaiseva, hyvin tarkasti ohjattu tarina, joka pysyy uskollisena kirjalle alusta loppuun tehden kirjasta pelin, jonka jokaisen post-apokalyptisien tunnelmallisten räiskintöjen ystävän täytyy kokea.

Metro ei siis ole mikään open-world, vaan sinulle annetaan vain vaihtoehtoja suorittaa hyvin suunniteltuja putkimaisia kenttiä miten sinulle sopii. Pelistä löytyy loistavat mahdollisuudet niin suoraan räiskintään kuin hiippailuun, ja itse olen kokeillut kumpaakin. Hiippailu ja hiljainen tutkiskelu yleensä omien kokemuksieni mukaan palkitsee enemmän, ja voin sanoa, että näin on myös Metrossa. Laukaisemalla pari kutia ilmaan kentän alussa saa viholliset heti niskaansa, mutta samalla menettää paljon ainutlaatuista dialogia NPC:iden suusta.

Aseita löytyy hiljennetyistä taskupistooleista isoihin pumpattaviin tykkeihin ja energia-aseisiin. On ihailtavaa, kuinka kehittäjät ovat käyttäneet mielikuvitustaan erilaisiin Metrossa tehtyihin aseisiin. Aseista, tai itseasiassa niiden panoksista löytyykin pelin ehkä kiinnostavin puoli tarinan jälkeen; nämä kudit toimivat myös Metrossa valuuttana. Ampuako lippaita mörön täyteen vai pihdata henkensä edestä ja tutkia jokaisen lokeron ja taskun saadakseen lisää panoksia? Se riippuu pelaajasta. Kuitenkaan kaikkia panoksia ei voi käyttää valuuttana. Esimerkiksi korkealaatuisemmat kudit (ns. Military Grade ammo) voi vain vaihtaa normaaliluoteihin, ja ne ovat tehokkaampia taistelussa, mutta ne ovat harvinaisempia.

Pommien aikaansaannokset eivät tehneet ulkomaailmasta täysin kelvotonta paikkaa; ainakaan sitä nykyään asuttaville verenhimoisille pedoille, jotka eivät mistään muusta nautikaan kuin ihmisestä välipalana. Näihin mörköihin kuuluvat Nosalikset (tunnel trash) jotka ovat tavallisempia vihollisia ja löytyvät niin ulkoa kuin Metron asuttamattomista paikoistakin, Demonit, jotka osaavat lentää ja napsia pelaajan ilmasta suihinsa ja jotka vievät pari lipasta taipuakseen. Ja tietenkin pelin tarinassa tärkeät Dark Onet, Homo novukset, seuraava askel ihmisten evoluutiossa. En tahdo spoilata tarinasta sen enempää.

Metrossa todellakin tuntee itsensä turvalliseksi kaiken sen ulkopuolen haulikkohelvetin jälkeen, ja kaikkia Metron yksityiskohtia on hauska tutkiskella. Mutta vaikka möröt vaanivat maan pinnalla ja tunneleissa, ihmisen pahin vihollinen on silti itse ihminen. Kehiin astuvat kommunistit, natsit, ryövärit, oikeuden puolesta taistelevat ritarit, suurta tulivoimaa omaavat kauppiasliittoutumat... ja kaikkea muuta kivaa, joka saa tuntemaan Metron vieläkin elävämmäksi, ja joilla kaikilla on merkittävä tai ei-niin merkittävä rooli päätarinassa.

Sitten vielä vähän teknisestä puolesta. Olen pelannut pelin läpi Xbox 360:llä, PC:llä (alkuperänen versio), PS4:lla (Redux), ja vielä kerran PC:llä (Redux) .Voinpa sanoa ettei mitään muuta merkittävää ole kuin grafiikat, ja PC:llä ne on tietenkin parhaimmat Redux version grafikka-asetukset kaakossa. Kontrollit sopivat hyvin ohjaimille, mutta huomasin että näppäimistöllä oli vaikeaa joskus painaa oikeaa nappia sen ollessa asetettu huonosti liittymättä mihinkään loogisesti. Hiirellä tätä kuitenkin suosittelen pelaamaan juurikin ampumisen takia. Frame-rate pysyy PS4:lla tosi hyvin päämäärässään ja PC:llä ei tietenkään ongelmia. Jotkin bugit tosin haittaavat pelaamista, mutta yleensä ne esiintynät vain jos pelaaja häslää jotain todella pahasti. Pelin aikaviisari näytti minulla 11 tuntia, johtuen varmastikin kuolemistani. Pelin Ranger ja Ranger Hardcore mode eivät jätä haastetta kaipaavaa pelaajaa ilman uutta ohjainta/näppishiirtä.

Kokonaisuus:

+ Kaunis ulkoasu (PC, Xbox 360 versio oli välttävä porttaukselle)
+ Eri pelityyleihin panostus ja aseisiin käytetty mielikuvitus
+ Tunnelma, joka vaihtelee pakokauhusta ja kiireestä turvalliseen ja lämpimään tavernaan Metrossa
+ Venäläiset kansanlaulut ja henki
+ Kiinnostava ja hyvin kirjoitettu dialogi

- Bugit, jokseenkin harvinaisia mutta silti
- NPC -hahmojen satunnainen tökköisyys
- Jotkin napit PC:llä ovat jokseenkin saavuttamattomissa näillä käsillä.


Antaisin tälle pelille 9½, mutta koska sitä en voi GR:n nykyisellä arvoasteikolla tehdä, saa peli tyytyä kymppiin.

10/10.

Keskiarvo: 8.5/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10