Bioshock Infinite

Bioshock Infinite Bioshock pelisarjan kolmas peli jolla on isot saappaat täytettävänään alkuperäisen Bioshockin takia, joka on kiistämättä yksi arvostetuimmista peleistä kautta aikoijen.
Miten tämä uusin osa täyttää nämä saappaat vai täyttääkö ollenkaan, se nähdään.

Olet Booker DeWitt, mies jolla on hyvin yksinkertainen tehtävä. Tuo tyttö. Simppeliä eikös?
Noh, tämä yksinkertainen tehtävä vie Bookerin läpi taivaallisen kuvankauniin Columbian kaupungin läpi, jonka olosuhteet eivät olekkaan niin taivaalliset aivan jokaiselle, koska rasisimi ja epätasa-arvo velloo ympäriinsä vaikka ei sitä pelaajalle näytetäkkään oikein mitenkään kuin alussa jossa sinulle annetaan valinta joka ei mitenkään vaikuta mihinkään koska lopputulos on ihan sama mitä teet.
Kävelet ympärillesi, kuuntelet oivaa musiikkia, hämmästelet ihmisiä tekemässä omaa juttuaan, kuuntelet heidän puheitaan, kävaiset pienessä karnevaalissa ja huomaat symbolisen pariskunnan kivityksen joka antaa sinulle suuren moraalisen haasteen, estätkö sen vai eikö?

Siitä päästäänkin erääseen pelin oudoimmista asioista. Sinun valintasi eivät koskaan tee mitään, tai vaikutus on täysin sama teit mitä teit. Miksi asettaa valinta mikäli valinnalla ei ole väliä?
Luulen että tämä toteutus nousee pelin filosofiasta näyttää keskisormea päin pelaajaa vähänväliä ja on olevinaan niin syvä. Harmi vain että pelin jokainen yritys lässähtää kuin pannukakku, ja tuottaa vain turhautumista.
Peli suurin vetovoima on ollut juoni josta jokainen on laulanut hoosiannaa ja pitänyt sitä jonkinlaisena jeesusksen toisena tulemisena. Itse olen hyvin hämmentynyt koska se on yksinkertaisesti hyvin teennäinen ja täynnä reikiä ja täydellisiä epäloogisuksia mitä enemmän sitä miettii. Millään ei tunnu olevan mitään loogista jatkumoa muuta kuin juoksuttaa Bookeria ja vetää "yllättäviä" käänteitä perseestään samalla kun sylkee pelaajaa päin naamaa.
Koska yritän pitää tämän spoileri vapaana, niin kehotan uteliasat lukijaa katsomaan kaikki aukot youtubesta.

Mutta kuka välittää juonesta, sehän on peli eikös ja ihmiset pelaavat pelaamisen ilosta eikös?
Yllä oleva lause ei päde Bioshock Infiniteen jossa pelaaminen on täyttä kuraa ja hyvin outoja suunnitteluratkaisuja.
Sinä voit kantaa samaan aikaan vain kahta mitä tahansa asetta, melko laajasta asevalikoimasta. Muuten ihan kiva paitsi se fakta että suurin osa aseista on vain kopioita toisistaan ei mitenkään mullistavilla erovaisuuksilla, ja kyseinen juttu myöskin tekee aseiden päivittämisen täysin turhaksi. Et voi koskaan tietää mikä ase seuraavaksi tulee vastaan, tai tuleeko yhtään ammuksiakaan edes vastaan, joka johtaa siihen että välttämättä joudut joko hylkäämään aseen jota et välttämättä koskaan enään kohtaa, tai ronttaamaan sitä täyteen tuunattua asetta mukana ja tyytymään käyttämään vain yhtä vaihtuvaa asetta. Oh, ja se aseiden päivittäminen ei näy ulkonäössä yhtään mitenkään, joka aiheuttaa hämmennystä kun kopioaseet saapuvat kuvioihin.
Suurin osa asioista oltaisiin korjattu mikäli olsi ollut jonkillainen ase-pyörä kuten kahdessa ensimmäisessä Bioshockissa, mutta jostain syystä ei ollut vaikka Vigoreilla oli omansa. Niistä pian lisää.
+
Entä ampuminen? Eikös sen pitäisi sentään olla jotain kun aseitakin on niin monta?
No ei, aseiden käyttäminen ei ole mitään ihmeellistä, vain hyvin keskinkertaista ja mitään sanomatonta. Niieden nappaamin en keskellä taistelua maasta ei ole mitään kivaa puuhaa myöskään.
Niiden käyttäminen voisi olla hitusen mielenkiintoisempaa mikäli viholliset olisivat mielenkiintoisia, mutta jopa sillä osalla ollaan tungettu päät peppuun.
On noin viittä erilaista vihollistyyppiä. Normaalia Columbian kansalaista, Handymania, Pyroteknikkoa, Varishyypiötä, ja Patrioottia. Eikä mitään heistä ole mieli taistella, koska ainoastaan Varishyypiö edes jotenkin on kiinnostava taisteltava. Kaikki muut on ainoastaan luotisieniä tai "ammu hohtavaa kohtaa ja juokse taakseppäin" tasoa. Erityten outoa oli että Columbian kansalaiset hyppivät ja pomppivat että hyökkäsivät kuin Splicerit kaksi peliä aikaisemmin. Oh, ja sitä trailerin Songbirdiä vastaan ei taistella ollenkaan.

Mutta kai siellä on jotain innovaatiota tai taistelun maustamista?
Kyllä on, Vigorit. Niillä ei ole mitään juonellista syytä olla columbiassa ksoka ainoastaan sinä ja kaksi vihollistyyppiä käytätte niitä, toisin kuin alkuperäisessä ja kakkosessa.
Vigoreita on vain noin kahta tyyppiä. Stunnia ja lämää lyövää, ja jokainen saa päivitys puun lopussa molemmat ominaisuudet kumminkin, joka johtaa siihen että ei ole mitään muuta vaihtelua kuin se minkälainen efekti tulee kun vigoria käyttää. Itse käytin suunilleen koko ajan Fireballia ja Posessionia pelin ajan, koska ei ollut syytä kayttää juuri muuta koska muut olivat niin samankaltaisia toistensa kanssa.
Posessionista puheenollen. kiitos sen pelissä ei ole yhtään hakkerointia tai erillistä Plasm.. Vigoria hypnoosiin.
GG

Pelillä ei ole juuri mitään annettavaa kuin antaa audiovisuaalisen ilotuksen, mannaa kosrville musiikin muodossa, ja hyvin pirstaleisen juonen johon tulee yhä enemmän aukkoja mitä enemmän sitä miettii. Se aliarvioi pelaajaa jatkuvasti samalla kun yrittää olla mahdollisimman intellikutelli, mutta failaten surullisesti.
Täydellinen pettymys Bioshock fanille, ja epäkelpo räiskintä toimintaa hakevalle.
Suosittelen välttämään.

PS: Elizabeth on nami